Vaihdoin Vessille muutama viikko sitten uuden kuolaimen ja tällä hetkellä sillä on käytössä Waterford. Kohtasimme melkoisen suuria ongelmia kuolaimettoman kanssa, sillä Vessi ei suostunut enää ravaamaan kunnolla ja totesin sen johtuvan kuolaimettoman vaikutustavasta. LG toimii meillä ihan kivasti käynnissä, kun "ei tarvitse tehdä mitään", mutta ravatessa en ollut enää siihen tyytyväinen. Halusin kuolaimen, joka ei aiheuta Vessin vihaamaa vipuvaikutusta niskaan (eli kaikki olympiatyyliset esimerkiksi oli täysin poissuljettuja), mutta jarrua piti silti löytyä. Aiemmin käytössämme ollut kolmipala ei enää Vessiä miellyttänyt ja se mutusteli epätoivotulla tavalla kuolainta hampaillaan ja leikki kielellään. Juttelenkin asiasta muutaman kaverin kanssa ja tämän ajatustenvaihdon perusteella päätin kokeilla Waterfordia. Nyttemmin suu on rauhoittunut ja hevonen vaikuttaa tyytyväisemmältä. Se on myös varsin iloinen, kun on päässyt taas ravaamaan ja tahtikin on oikein ratsastajaystävällinen.
Vessin muutosta uudelle tallille on nyt kulunut muutama kuukausi. Olemme viihtyneet oikein hyvin, paikka on puitteiltaan meille varsin täydellinen, hepo on saanut mahan täyteen hyvää heinää, iltasella ison kasan porkkanaa ja leipää ja ollaan tehty maastolenkkejä monta kertaa viikossa. Kentän alettua sulaa liikutuskuntoon päätin torstaina myös juoksutella Vessiä hieman, sillä juuri nyt pohjat maastossa sallivat lähinnä käynnin tai hyvin varovaisia lyhyitä ravipätkiä.
Vessin muutosta uudelle tallille on nyt kulunut muutama kuukausi. Olemme viihtyneet oikein hyvin, paikka on puitteiltaan meille varsin täydellinen, hepo on saanut mahan täyteen hyvää heinää, iltasella ison kasan porkkanaa ja leipää ja ollaan tehty maastolenkkejä monta kertaa viikossa. Kentän alettua sulaa liikutuskuntoon päätin torstaina myös juoksutella Vessiä hieman, sillä juuri nyt pohjat maastossa sallivat lähinnä käynnin tai hyvin varovaisia lyhyitä ravipätkiä.
Alkukäynnit tehtiin ohjasajellen läheisellä metsäpolulla ja tiellä. Vaikka naapurin koira järjesti meille pientä jännitysnäytelmää, oli polle oikein leppoisalla tuulella. Palattiin tallille vähän juoksuttelemaan. Tamman vauhti oli varsin maltillinen, joskin viimeaikainen jumpan puute näkyi aika selvästi ulospäin asettumisella ja lapa edellä juoksemisella. Onneksi tätä päästään treenaamaan paremmin nyt kentän ollessa paremmassa kunnossa. Hieroja meillä kävi jokunen viikko sitten ja sanoi jäisten pohjien näkyvän hevosen kuin hevosen lihaskunnossa juuri nyt.
Lopuksi mamman mussukka näytti aika tyytyväiseltä. Ja pääsi jalkapesulle!
