Viime tiistaina ratsastelin Vessin kanssa kentällä, jossa pidettiin samaan aikaan tuntia. Ratsastin tuntilaisten tehtävien mukana, jotten olisi niin pahasti tiellä vaan tietäisin, miten muita ratsukoita olisi helpointa väistää. Tunnilla oli vuorossa ympyräharjoitus, jossa ensin oltiin yhdellä ympyrällä käynnissä ja jokainen vuorollaan siirtyi toiselle ympyrälle, ensin raviin. Kun ravirupeamia oli jokaisella muutama takana, saivat halukkaat tehdä kierroksen ympyrällä myös laukassa. Vessi oli jälleen kerran tuntunut koko sen astisen tunnin ajan todella kivalta ja kuuliaiselta ratsastaa ja mulle tuli hyvin vahva tunne, että kokeilen nyt nostaa laukkaa. Tiedän kyllä, että se osaa laukan nostaa, mutta halusin noston olevan myös mahdollisimman rauhallinen ja rento.Tuli vaan sellainen tunne yhtäkkiä, että nyt on todellakin aika kokeilla tätä laukkatouhua.
Ensimmäisellä yrityksellä Vessi kyllä tajusi samantien, mitä siltä halusin, mutta oli hyvin yllättynyt pyynnöstäni ja räpelsi vaan menemään. Toisella yrityksellä mentiinkin sitten useampi askel laukkaa kunnes minä, uudesta ja ihmeellisestä jännittyneenä taisin puolivahingossa laskea vauhdin takaisin raviin. Muistettaneen myös mainita, että killuin selässä jälleen kerran ilman toista jalustinta, on se vaan piru vie kumma, etteivät ne meinaa pysyä jaloissa! Jännittänen kinttujani edelleenkin ihan liikaa...
Enempää nostoja ei kokeiltu, sillä halusin päästä lopettamaan ratsastuksen hyvillä fiiliksillä. Otettiin paljon käyntiä, lyhyet loppuravit ja kunnon loppukäynnit. Tamma sai niin paljon kehuja, että eläisi niillä varmaan ensi vuodenkin!
Erillisten sattumusten vuoksi ranteitani on jälleen kerran hieman särkenyt, enkä käynytkään sitten tiistain tallilla ennen viikonloppua. Torstain tuntikin jäi näin ollen välistä, mutta onneksi pääsin paikkaamaan tilannetta lauantaina. Lauantain tunnilla treenailtiin muunmuassa tempon säätelyä ravissa. Kun sitten muut tuntilaiset keskittyivät laukannostoihin, oli meikäläisten ja sen kertaisen tukkahepparatsukon vuoro tehdä siirtymisiä raviin ja takaisin käyntiin. Voinee kuitenkin arvata, mitä rakas ratsuni tuumi, kun istuin harjoitusravissa pidätteitä antaen ja koska ratsastettiin ympyrällä, myös sisäpohjetta käyttäen. Todetaan vaikkapa niin, että Vessi on tainnut todellakin innostua nyt tästä laukkatouhusta ja tarjosi laukkaa, vaikken sitä pyytänytkään. Ei sille oikein vihainenkaan voinut olla, toinen tuntui olevan niin innoissaan ja selkeästi odotti päivittäistä laukka-annostaan, höpsö!
Olen ollut todella tyytyväinen siihen, miltä hepo on viime aikoina tuntunut ratsastaa. Sen vauhti on selkeästi rauhoittunut ja tasoittunut, puolipidätteet menivät lauantainkin tunnilla varsin kivasti läpi ja se vaikuttaa kovin motivoituneelta työntekoon. Selkeästi se on myös superonnellinen saamistaan kehuista ja musta tuntuukin, että olen nyt muistanut kehua sitä aiempaa enemmän ja oikea-aikaisemmin. Tämä toki edesauttaa oppimista ja rentoutta omalta osaltaan.
Nyt sunnuntaina suunnataan rennolle maastolenkille nautiskelemaan maisemista. Ensi viikolla jatketaan sitten taas treeniä. Kenties, jos säät vaan sallivat, myös laukassa. Talvikengät saadaan harmi kyllä vasta parin viikon päästä ja tänä aamuna tallille päästyäni kentän pinta oli hieman kohmeinen. Hieman tässä siis säiden armoilla tosiaan ollaan, mutta eiköhän tästä kaikki solju taas mallilleen.
Tämmöistä siis meillä, jänskää!
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
maanantai 13. lokakuuta 2014
Hiljaiseloa ja kuulumisia tunneilta
En oikein tiedä, mistä kirjoittelun aloittaisi. Vaikka edellisestä postauksesta onkin aikaa vain pari viikkoa, tuntuu silti, että olen nettimaailmassa vietellyt hiljaiseloa jo pidempään. En pelkästään blogissa, vaan muutenkin. Usein tuntuu, että elämä on niin haipakkaa, etten jaksa päivittää edes Facebookia, saatika lueskella blogeja tai foorumeja, kuten ennen. Heppailemassa sen sijaan olen viihtynyt yhtä paljon kuin ennenkin, ellen jopa enemmänkin.
Viime kuun lopussa tekemäni suunnitelmat tulevista käymisistä tunneilla ovat toteutuneet varsin hyvin. Olen suunnitellusti osallistunut kahdelle tunnille viikottain; torstaisin Vessillä ja lauantaisin tallin hepalla. Oon ollut kauhean tyytyväinen, että tämä on ollut mahdollista. Syksyn tapahtumien myötä jää muutaman viikonlopun tunnit todennäköisesti välistä loka-marraskuun vaihteessa, mutta sen jälkeen päästääneen taas jatkamaan entiseen malliin.
Vessi on suoriutunut tunneilla miltei odottamaani paremmin. Se on, muiden hevosten läsnäolosta huolimatta, malttanut keskittyä töihin oikein hyvin. Viime torstain tunnilla se tuntui verkkaraveista lähtien oikein kivalta ratsastaa. Tokikaan Vessi ei ole aivan samalla tasolla kuin muut tunnilla olleet hevoset, mutta sen osaamistason huomioon ottaen on se suoriutunut aivan loistavasti! Viime tunnilla muut treenasivat pohkeenväistöä ravissa, me Vessin kanssa jolkotettiin samaa linjaa harjoitusravissa. Pidin pollen hieman sisäänpäin asetettuna ja kokeilin samalla, mitä se sanoo sisäpohkeesta. Harjoitusravikin on alkanut tuntua jo ihan siedettävältä istua ja tehtävien lomassa pystyn hieman tempoakin säätelemään. Tamma on ollut hyvin kuulolla, eikä sillä ole vielä kertaakaan keittänyt yli.
Toki hieman haastettakin piisannut. Siirtyminen raviin sujuu yleensä rauhassa, mutta välillä tamma lähtee liikkeelle hieman lönkytellen, kenties peitsaa parin askeleen verran. Näin ollen en voi tietenkään raviin siirtyessä kovin himmailla, vaan ravin täytyy ensin alkaa reippaasti, ohi lönkyttelyvaiheen, ennenkuin voin sitä säädellä. Tästä aiheutui hieman ongelmaa, koska Vessi ravasi muita hevosia nopeammin ja pian oltiin edellä menevän hännässä kiinni, vaikka olisin miten koittanut kikkailla. Jatkuvat volttien teotkaan eivät tuntuneet kovin mielekkäiltä, joten tyydyin vaan himmailemaan sen välillä käyntiin. Koska kunnon raviin siirtymisessä meni kuitenkin useita metrejä, joten tehtävän suorittaminen tuntui meistä molemmista hieman turhauttavalta kentän loppuessa jatkuvasti kesken tai kaverin hännän saapuessa turhan lähelle turpaa.
Välillä on päästy maastoonkin tallustelemaan, viimeeksi eilen tehtiin puolitoistatuntinen käyntilenkki toisen ratsukon kanssa. Hieman säpsynä on tamma viime aikoina lenkeillä ollut, joten on nyt keskitytty vaan rentoutumiseen ja maisemista nauttimiseen. Juoksuttanut en ole tammaa nyt useampaan viikkoon, vaikka mielessä sekin on käynyt. Kentällä on ollut vain tuntitoimintaa niin, että helpointa on ollut mennä sekaan ratsastamaan.
Kaverin poismenon vuoksi Vessi tarhaa nykyisin yksin ja uudessa tarhassa. Hyvin se on näyttänyt tilanteeseen sopeutuvan ja niin me ihmisetkin, vaikkakin heppatoverin poismeno tietenkin haikealta tuntuu edelleen.
Harmi kyllä tällä erää ei ole uutta kuvamateriaalia esille. Juho on lupautunut jollekin torstain tunnille saapua kameramieheksi, joten pidetään peukkuja, että saadaan jotain ikuistettua meidän urakoinnista lähiaikoina!
Viime kuun lopussa tekemäni suunnitelmat tulevista käymisistä tunneilla ovat toteutuneet varsin hyvin. Olen suunnitellusti osallistunut kahdelle tunnille viikottain; torstaisin Vessillä ja lauantaisin tallin hepalla. Oon ollut kauhean tyytyväinen, että tämä on ollut mahdollista. Syksyn tapahtumien myötä jää muutaman viikonlopun tunnit todennäköisesti välistä loka-marraskuun vaihteessa, mutta sen jälkeen päästääneen taas jatkamaan entiseen malliin.
Vessi on suoriutunut tunneilla miltei odottamaani paremmin. Se on, muiden hevosten läsnäolosta huolimatta, malttanut keskittyä töihin oikein hyvin. Viime torstain tunnilla se tuntui verkkaraveista lähtien oikein kivalta ratsastaa. Tokikaan Vessi ei ole aivan samalla tasolla kuin muut tunnilla olleet hevoset, mutta sen osaamistason huomioon ottaen on se suoriutunut aivan loistavasti! Viime tunnilla muut treenasivat pohkeenväistöä ravissa, me Vessin kanssa jolkotettiin samaa linjaa harjoitusravissa. Pidin pollen hieman sisäänpäin asetettuna ja kokeilin samalla, mitä se sanoo sisäpohkeesta. Harjoitusravikin on alkanut tuntua jo ihan siedettävältä istua ja tehtävien lomassa pystyn hieman tempoakin säätelemään. Tamma on ollut hyvin kuulolla, eikä sillä ole vielä kertaakaan keittänyt yli.
Toki hieman haastettakin piisannut. Siirtyminen raviin sujuu yleensä rauhassa, mutta välillä tamma lähtee liikkeelle hieman lönkytellen, kenties peitsaa parin askeleen verran. Näin ollen en voi tietenkään raviin siirtyessä kovin himmailla, vaan ravin täytyy ensin alkaa reippaasti, ohi lönkyttelyvaiheen, ennenkuin voin sitä säädellä. Tästä aiheutui hieman ongelmaa, koska Vessi ravasi muita hevosia nopeammin ja pian oltiin edellä menevän hännässä kiinni, vaikka olisin miten koittanut kikkailla. Jatkuvat volttien teotkaan eivät tuntuneet kovin mielekkäiltä, joten tyydyin vaan himmailemaan sen välillä käyntiin. Koska kunnon raviin siirtymisessä meni kuitenkin useita metrejä, joten tehtävän suorittaminen tuntui meistä molemmista hieman turhauttavalta kentän loppuessa jatkuvasti kesken tai kaverin hännän saapuessa turhan lähelle turpaa.
Välillä on päästy maastoonkin tallustelemaan, viimeeksi eilen tehtiin puolitoistatuntinen käyntilenkki toisen ratsukon kanssa. Hieman säpsynä on tamma viime aikoina lenkeillä ollut, joten on nyt keskitytty vaan rentoutumiseen ja maisemista nauttimiseen. Juoksuttanut en ole tammaa nyt useampaan viikkoon, vaikka mielessä sekin on käynyt. Kentällä on ollut vain tuntitoimintaa niin, että helpointa on ollut mennä sekaan ratsastamaan.
Kaverin poismenon vuoksi Vessi tarhaa nykyisin yksin ja uudessa tarhassa. Hyvin se on näyttänyt tilanteeseen sopeutuvan ja niin me ihmisetkin, vaikkakin heppatoverin poismeno tietenkin haikealta tuntuu edelleen.
Harmi kyllä tällä erää ei ole uutta kuvamateriaalia esille. Juho on lupautunut jollekin torstain tunnille saapua kameramieheksi, joten pidetään peukkuja, että saadaan jotain ikuistettua meidän urakoinnista lähiaikoina!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)