Tavoite: jalat

 Kuten minä tahansa viikonloppupäivänä, suuntasin tänäänkin tallille. Koska kipuja ei ratsastelun jäljiltä ollut vieläkään havaittavissa, päätin jälleen käydä selässä. Tosin tällä kertaa ajattelin ottaa ihan superrauhallisesti. Kenttäkään ei olisi kovin kovaa menoa sallinut, joskin sen puolesta hieman ravia olisin voinut kokeilla.

Pysyttiin kuitenkin käynnissä, ratsastelin hetken aikaa kulmia, peruuttelin ja annoin hepan kulkea suht pitkillä ohjilla ja rentona. Tämän päiväisen ratsastelun tarkoitus oli lähinnä saada mun omaa oloani varmemmaksi ja paremmaksi selässä ja siinä tavoitteessa onnistuinkin varsin hyvin :) Kertoo melko paljon olotilastani se, että selkään noustuani menin jokusen hetken alkuun ilman jalustimia. Se olikin oikeastaan ihan hyvä muistutus, sillä mun TÄYTYY muistaa istua satulassa ihan kunnolla, ei venkuloida istuinluulta toiselle mitenkään tai olla vinossa. Ilahduttavaa tämän päivän kokeilussa oli se, että lonkkani tuntuivat jotenkin normaalia irtonaisemmilta. Tuntui, etten olisi vaan yhtenäinen klöntti hevoseni selässä, vaan oli ihan sellainen tunne, että mulla on tosiaan kaksi ihan erillistä alaraajaa! Hassua, ei ole koskaan ennen tuntunut tuolta. Jotenkin muutenkin tuntuu, että olo satulassa on nyt leikkauksen jälkeen ollut ihan erilainen, positiivisella tavalla.

Koska vuodenvaihteessa on usein tapana tehdä erilaisia lupauksia, päätöksiä ja asettaa tavotteita, voisin itsekin tehdä samoin.Toki toiveita on paljon, isoimpana se, että pääsisin ratsastamaan vihdoinkin hevosellani ihan kunnolla. Nämä takapuoliongelmanihan alkoivat vajaa kuukausi sen jälkeen, kun Vessi syksyllä 2010 saapui, joten en ole kunnolla päässyt ratsastamaan oikeastan sen koomin :( Tämä on siis ehdottomasti tavoite ja toive nro 1. Sellaisista muista konkreettisista jutuista koitan kehittää tuota mun istuntaani. Oikeastaan istunta liittyy tuohon leikkausasiaan myös melko pitkälti, mutta tiedän, että osa näistä haasteistani liittyy ihan muuhunkin.

Yksi ihan konkreettinen juttu on nuo mun jalat. Havainnollistamisen vuoksi koostin pienen kollaasin mun jaloistani, miten ne roikkuvat, heiluvat ja kääntyvät kun ratsastan (kamaluus suurenee, kun sitä klikkaa!). Kuvista yksi on 2,5 vuotta vanha, yksi viime talvelta ja loput tämän vuoden puolelta.
Lähes kaikissa musta otetuissa kuvissa jalkateräni kääntyy ja varpaat sojottavat ulospäin. Yhdessä kuvassa istun jopa ihan mielettömän vinossa! Tänään keskityin muun pikkujumpan ohella tuntemaan, mihin suuntaan mun varpaat osoitti. Suunta oli eteenpäin ja sinne mäkin tähtään! :)

Wall of shame...

Vuoden 2011 parhaat palat

Näin vuoden lopussa lienee aika kasata kulunut vuosi pakettiin. Blogini ei ole kovin valokuvapainotteinen ja olen postannut huonoja kuvia runsaasti hyviä enemmän. Kamera ei aina tallilla kulje mukanani ja muistojen ikuistamisen kannalta se on kurja juttu välillä. Silloin tällöin se on kuitenkin mukana ollut, joko minun tai sitten jonkun seuralaiseni kuljettamana ja käyttämänä.
Tässä kuvia muutamista hetkistäni Vessin kanssa, jotka ovat jääneet mieleeni muutenkin kuin pelkän kuvaan ikuistamisen vuoksi :)

TAMMIKUU

Tico ja Vessi, vielä vanhalla tallilla, syntymäpäivänäni

Toinen päivä uudella tallilla

Tammikuun lopulla Vessi muutti Sipoosta Vihtiin uudelle tallille. Ennakoin jo tuolloin leikkaustani ja siitä seuraavaa sairaslomaa, joskin tietämättä että todellisuudessa leikkaus koittaa vasta marraskuussa. Ensimmäisellä tallillamme oli tallivuoroperiaate ja aavistelin jo etukäteen, etten olisi toipilaana suoriutunut viikkoihin omista velvollisuuksistani. Näinpä vaihdoimme maisemaa.

HELMIKUU

Äiti tapasi Vessin ekaa kertaa ja otti kuvia.

Viime talvena oli kylmääkin! Emilian ikuistamana

Kerrottakoon, että äitini pelkää hevosia ihan kohtalaisesti. Lapsuuden hevostelulleni isoin este taisikin nimenomaan olla äitini, joka ei lämpene näille isoille kavioeläimille sitten niin laisinkaan. Helmikuisella visiitilläkin äiti katseli touhujani Vessin kanssa suurinpiirtein tunnin välillä kuvia räpsien ja uskalsi sitten viimein kysyä "Saaks siihen koskea?" Oikeastaan aika hellyyttävää :)

MAALISKUU

Vähän urheilua

Print screen muuan tärkeästä tapahtumasta

Kuva aamulta, jota edeltävänä päivänä äsken mainittu päivitys osui silmiini.

Maaliskuussa olikin sitten monenlaista tapahtumaa! Kokeiltiin, millaista olisi juoksutella pollea vyön kera. Kivastihan se jolkotteli. Tässä kuussa toteutui myöskin elinikäinen haaveeni omasta hevosesta, kun Vessi siirtyi ylläpidosta omistukseeni.

HUHTIKUU

Kevät tulossa ja Vessiä häikäsee!

Kuva E-L Kuru

Laamakameli ja uusi sadeloimi :)




TOUKOKUU

Mamman pikku puutarha-apuri <3 5/2011

Tätäkin hommaa kokeiltiin kertaalleen tänä vuonna. Tytöt tykkää!

Kunnon hepo vetää omat paskansa pois tarhasta! :)
Vessi pakitti kottareiden eteen, kun lappasin paskaa. Mainio otus!

Vessillä oli jonkin verran puhkurioireita ja se saikin lääkehoitoa niihin. Keväinen kentän pöllyäminen yms eivät tuntuneet tekevän kovin hyvää. Odotin innolla laidunkautta ja toivoin sen tuovan vaivoihin helpotuksen. Niin se sitten onneksi toikin :)

KESÄKUU

Voi sitä onnea, pollet juuri laitumelle päässeinä!

Aina välillä pääsin selkäänkin asti :)

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pollet muuttivat laitumelle. Pläntti oli vuokrattu eräältä läheiseltä tilalta ja kolme meidän tallin tammaa pääsi keskenään laiduntelemaan. Matka kuljettiin ratsain, itse en tosin selkään rohjennut vaivojen vuoksi (ja koska oletin Vessin olevan todellista vauhkompi maastossa), vaan silloinen tallinpitäjämme Vessin uuteen paikkaan ratsasti mun kävellessä koirien kansa mukana.

HEINÄKUU

Kesäörkit soi Vessukan nenua!
Käytettiin hetki hackamoreakin.



Kuka haluaa raspattavaksi?
kuva T. Kaitala

Poneille pitää jutella, että ne kasvaa!
Kuva T. Kaitala

Iloinen päivä! Kuva M. Punnonen

ELOKUU

Uusi koti, kurainen hevonen!

Elokuun alkupuolella kaverini ratsasti Vessin takaisin kotitallille ja kuun lopussa muutimme jälleen. Jännitin muuttomatkaa hieman, sillä apujoukkojen sairastuttua päädyin itse ratsastamaan Vessin uuteen kotiin. Kaikki menikin paljon paremmin kuin mitä pelkäsin ja tämä reissu teki tosi hyvää mun itsetunnolle ja luottamukselleni tammaa kohtaan :)

SYYSKUU

Kuva M. Punnonen

Kops vaan!
Maisteltiin hiekkaa! :D

Osuikohan syyskuun puolelle myös Vessillä todettu sidekalvon tulehdus molemmissa silmissä. Antibioottitipoin ja boorivedellä putsaten se selättyi :)

LOKAKUU

Aurinkoinen syyspäivä & maastolenkki!
Kuva M. Punnonen


MARRASKUU

Vajaa viikko leikkauksesta, pakko oli päästä jo tallille.

Pari vk leikkelyn jälkeen maastotaluttelulla :)

Marraskuussa oli vihdoinkin kauan odotettu leikkausaika. Viikon pysyin tallilta pois, sitten oli jo pakko päästä heppaa halailemaan. Alkoi tuntua, että seinät kaatuu niskaan kotosalla! Toipuminen on sujunut ihan kivasti ja kirjoitushetkellä oon ehtinyt selkään jo kolmesti leikkauksen jälkeen. Ensi vuotta odotellessa!


Näin vuoden päättymisen kunniaksi täytyypi vielä myös kommentoida tuota lukijamäärää, joka blogillani on kasvanut jo ihan kohtalaiseksi! :) Rekisteröityneitä lukijoita on toistaiseksi 24 ja anonyymiksi ilmoittautuneita toinen mokoma. Oikeastaan mun on vaikea uskoa lukijamäärää noin suureksi, mutta turha kai se on vastaan alkaa inttämäänkään :) Toivottavasti arkitoilailumme kiinnostaa teitä lukijoita vielä ensi vuoden puolellakin! Kiitos ja anteeksi! :)

Torstai on toivoa täynnä

Keskiviikkoisen blogipostaukseni otsikointi oli ilmiselvä virhe. Eilinen, torstai, oli nimittäin vielä keskiviikkoakin parempi päivä ja selkeästi olikin! :)

Sain jo aamupäivällä tallinpitäjältä viestin, että sähköt ovat palanneet. Loppujen lopuksi ne ehtivätkin olla poissa 63 tuntia!
Sähköjen paluu merkitsi luonnollisestikin valoja talliin ja kentälle, ilman niiden paluuta en tallille olisi eilen suunnannutkaan. Mukaan tempaisin kaverin, joka ennen kesää kävi melko useasti Vessin selässä, muttei elämäntilanteen muutoksen vuoksi ole oikein tallille nyt ehtinytkään. Kiva kuitenkin, että eilen ehti, oli mukava nähdä, rupatella ja hevostella yhdessä! :)

Keskiviikkona hieman kohmeisessa kunnossa ollut kenttä vaihtui eilisissä vesisateissa kohtalaisen märäksi. Oikeastaan olin toivonutkin sadetta, sillä halusin jatkaa ratsastelua toista päivää peräjälkeen, mutta kohmeisella kentällä ei puuha oikein olisi ollut mielekästä, eikä olisi ollut järkevää mennäkään käyntiä kovempaa. Näinpä olin melko riemuissani sateisesta säästä, sillä halusin ehdottomasti kokeilla ravia. Edellisestä ravipätkästä olikin tovi aikaa. Se oli nimittäin marraskuun alussa, leikkausta edeltäneenä viikonloppuna.

Alkuun Vessi oli kaverin alla hieman turhankin vauhdikas. Ollaan mietitty, mikä moista käytöstä mahtaa aiheuttaa (jatkunut vuoden takaisesta syksystä asti). Syynä voi olla kenties jokin istunnassa, ratsastajan jännittäminen, mikä liekään... Tamman temppujen jälkeen menin itse selkään jatkamaan käyntejä, kieltämättä miettien hieman, että mitähän tästäkin oikein tulee, jos se jo nyt koheltaa noin ja mun persevammasena on vaikeampi istua kyydissä. Heppa taisi kuitenkin havaita, ettei nyt kannata pelleillä. Hiemanhan sen toki piti yrittää kaahottaa, mutta sain sen kuitenkin ruotuun oikeastaan samantien. Kaveri jatkoi vielä hetken pollen rauhoituttua ja sitten olikin mun vuoroni ravailla hieman. Ravista ei oikeastaan ole sen kummempaa kerrottavaa, ainoan ongelman muodosti takaisin käyntiin siirtyminen. En nimittäin uskaltanut oikein vielä istua satulan pomputukseen kunnolla, joten polle himmasi ehkä hieman toivottua hitaammin. Mutta, yhtäkaikki, hyvin meni! :) Oon tosi iloinen ravipätkistäni (kestivät ehkä yhteensä muutaman minuutin), mihinkään ei satu ja muutenkin talleilu piristi mieltä taas ihan uskomattomat määrät! Kuten aina :)

Kuva marraskuulta 2010, jolloin Vessi päivänvalossakin oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Kameran takana, aitalangan toisella puolen vauhdikasta ponia väistelemässä oli Emilia :)

On ollut ilahduttavaa huomata, miten paljon rauhallisempi Vessi on ollut tänä syksynä vuodentakaiseen verrattuna. Silloin se kohelsi alta pois, koskaan ei tiennyt milloin se kuvittelee voivansa lähteä ravaamaan. Se jännitti iltasella ratsastusta kohtalaisen paljon ja sitä ahdisti, kun ei kentältä nähnyt kavereita. Jos taas toinen heppa oli kentällä samaan aikaan, mutta lähti pois meidän vielä jäädessä kentälle, ei sitä toisen perään kyttäilyä meinannut saada loppumaan millään.
Nykyään Vessi liikkuu sujuvasti pimeällä yksinkin kentällä eikä sitä haittaa, vaikka muut hepat olisivat tallissa tai vaikka niitä paraikaa vietäisiin läheisistä tarhoista sisälle talliin. Se ei juurikaan enää huutele muiden perään ja pystyy keskittymään paljon paremmin.

Uskon ja toivon, että pääsen jatkossa tiheämpään tahtiin selkään ajallisestikin enenevissä määrin. Sitä odotankin innolla! :)

Vuoden viimeisen viikon paras päivä? :)

Eipä se pukki mulle kameraa tuonut, joten näitä surkeita räpsyjä lätkin blogiini jälleen :P
Joulu on jokatapauksessa nyt vietetty. Meillä se kului pieniltä osin Espoossa ja isommilta osin Jyväskylässä. Viime viikko oli töissä varsinaista hulabaloota, joten talleiluuni tulikin melkein viikon tauko :( Toivon kuitenkin, että moiset tauot jäävät historiaan ensi viikosta alkaen, kun elämääni rytmittää jälleen normaali päivätyö :)

Noh, tänään kuitenkin ehdin varsin mainiosti tallille. Työt loppuivat jo kahdentoista maissa ja suuntasinkin sitten melkein suoraan tallille. Illalla oli töitä luvassa vielä lisää ja kaikenlisäksi tallilta on joulupäivästä lähtien ollut sähköt poissa! Oli siis silläkin ehdittävä ajoissa, sillä hevosen kuntoon laittaminen pimeässä ja sen kanssa touhuaminen ihan pilkkopimeällä kentällä ei todellakaan ole mulle vaihtoehto.

Päätin jo aiemmin, että menen selkään uudenvuoden tietämillä. Ja varsinkin, jos en noin viikkoon tunne minkäänlaista kipua. Joulun pyhien aikaan hinku hepan selkään paloi todella voimakkaana, joten tänään sen sitten tein! Kapusin selkään yli kolmen viikon tauon jälkeen. Missään ei tunnu, ei satu :)
Kenttä oli koppurainen ja menin ainoastaan käyntiä kymmenisen minuuttia. Tänään olisin kuitenkin ratsastanut reippaammin ja pidempään, jos kenttä olisi moiseen vaan mahdollisuuden antanut. Oloni nimittäin oli upea. Lähdin tallilta varmasti ajelemaan typerä virne naamallani, niin iloinen oli fiilis! :) Jospa sähköt vaan palaisivat huomenissa jo tallille, niin voisin ottaa uusintaerän.



Mainitsin aiemmin ohimennen uudesta työstäni. Muutama sana lisää siitä ja meidän Tico-hauvelin koetuloksista toisessa blogissani.

Mainiota joulua! :)

Maanmainiointa, rauhaisaa joulua jokaikiselle blogissani vierailevalle :)

Rakas Joulupukki! Minulla on vain yksi toive. Toisitko hyvän kameran, jotta saisin säädyllisiä kuvia myös hevosestani. Sellaisia, jotka olisivat tarkkoja, eläimeni ei olisi jokaikisessä kuvassa vihreäsilmäinen ja että kamera edes jotenkin ehtisi mukaan tapahtumiin. Noh, ehkä pukki kuulee toiveeni ensi jouluna. Nyt tämän vuoden joulun viettoon! :)

Lumeton jouluviikko :(

Ei lunta vieläkään! Pistää mielen kyllä matalaksi :/

Huh että. Onkin ollut useamman päivän tauko talleilussa :( Viikonloppuna oltiin miehekkeen kanssa parisuhdereissulla ja muutoin on työt pitäneet kiireisenä. Eikä tälle näy helpotusta koko viikkona. Näinpä tavattiin tänään Vessin kanssa viimeistä kertaa ennen joulua. Harmi, mutta nyt vaan on pakko mennä näillä töiden sanelemilla aikatauluilla. Joulunalusviikot on kiireisimpiä kotipalvelualan yrityksissä, joten niin myös meillä.
Oman blogin puolelle varmaan kirjoittelen jossain vaiheessa muita kuulumisiani lisää, mutta kerrottakoon tässäkin lyhyesti, että viime perjantaina varmistui uusi työpaikkani. Aloitan siellä 2.1. joten nyt kun hetken tsemppaa, koittaa erilaiset ajat muutaman viikon päästä! :) Tuskin maltan odottaa!

Yritin eilen jo ajella tallille, mutta koska Espoossa Turunväylälle oli tulvinut vettä, teillä oli ihan uskomattomat ruuhkat. Käytin n 5 km matkaan puolisen tuntia ja sen perään päätin kääntyä kotiin ja yrittää reissua uudelleen seuraavana päivänä. Tulin siihen tulokseen, että oon töistä jo niin väsynyt plus ruuhkassa kököttäminen väsytti ja seurauksena olisi voinut olla hevoselle kiukuttelua. Niinpä siirsin reissun suosiolla tähän päivään (ja ajoin osan matkasta tallille vanhaa tietä, jotta kiertäisin mahdollisen ruuhkakohdan ainakin).

Tallille päästyäni Vessin tarhakaveri oli liikutuksen jäljiltä jo karsinassa ja Vessi tarhassa yksin. Se hörisi minut nähdessään, vissiin luuli minua tallinpitäjäksi, jonka otsalampun valon lähestyminen yleensä meinaa ruokailua. Mutta, minäpä olin ovelana laittanut oman lampun otsikkooni ja huijasin pientä poniparkaa!

Liikutusohjelmassa oli tänään juoksutusta. Vessillä olis ollut virtaa vaikka muille jakaa ja alkuun se tulkitsi jokaisen äännähdykseni kehoituksena raviin. Muutaman askeleen verran kaahottelikin. Komensin sen kuitenkin takas käyntiin ja kuulolle ja aloin höpötellä sille niitä näitä. Eihän tarkoitus kuitenkaan ollut ravata kun avaan suuni vaan ravata, kun pyydän ;) Juoksuttelin vain viitisentoista minuuttia, sillä heppa meni suht nätisti molempiin suuntiin enkä halunnut päättää liikutusta kohellukseen. Yleensä silloin, kun haluaa nähdä vielä vähän lisää sitä upeaa liikkumista, kaikki alkaa mennä päin metsiä. Näinpä vein Vessin karsinaan kaverinsa viereen, jätin joulusuklaat tallin väelle ja suuntasin itse kotiin. Neljä yötä jouluun on...

Kauneudenhoitoilta

Olipahan ilta!
Tänään oli Vessillä yhdistetty manikyyri/pedikyyri/kenkien hankinta/hammaslääkäri -ilta! Todellista hemmottelua... NOT :D

Kengitys on niin tuttua kauraa, että sille en paljon nyt rivejä viitsi tuhlata, mutta raspaus... Edellisen kerran se raspattiin vuosi sitten, kunnolla rauhoitettuna. Tuolloin en tosin itse ollut paikalla. Kesällä hepan suuta tsekattiin pintapuoleisesti, mutta koska piikkejä ei silloin tuntunut, päätettiin jättää homma siieksi, kunnes hepan saa rauhoituksen jälkeen karsinaan lepäilemään. En ollut tietoinen, onnistuuko raspaus ilman rauhoitusta (tosin kesän tsekkauksen perusteella päättelin, että jotain miestä väkevämpää kaivataan), joten hieman kokeilupohjalta meni tämä.

Neiti sai Domosedania rauhoittuakseen ja nuokkuikin tuota pikaa tallin käytävällä. Nuokkui muuten ihan tasan siihen asti, kunnes raspausvälineet kaivettiin esille. Suunavaaja sitä ei haitannut pätkän vertaa ja toiisen puolen raspaaminenkin vielä sujui, minun pidellessä kieltä kädessäni, jottei siihen osuisi. Toinen puoli ei sitten ollutkaan niin helppo. Kielen lisäksi pitelin hevosta välillä korvasta, ettei nostelisi päätään niin kovin ylös. Loppuviimein taaimmat hampaat saatiin kuntoon, kun pitelin riimunarulla pollen päätä alhaalla narun mennessä sen etujalkojen välistä ja raspaajamme käsi oli pollen suussa. Tokihan siinä pään nostelussa kieleen tahi johonkin limakalvoon tuli naarmu ja tallilta lähtiessäni oli vertakin hieman lattialta siivottavana.
Huvittavaa oli kuitenkin Vessi. Kun lähdin taluttamaan sitä ulkokarsinaansa yöteloille, kompuroi se tallin käytävällä ja pihalla sitä sai kiskoa perässään. Pirteys oli siis todellakin vain hetkellistä.

Pääasia kuitenkin, että hampaat on taas kunnossa. Seuraava tsekkaus puolen vuoden päästä (ja kunnon rauhoitusaineiden kera!) Tällä kertaa toisella puolella oli hieman piikkiä, toinen oli suht normaali. Purenta kuulemma on ihan hyvä ja mallillaan pollella :)

Pääkallokeli

Terppatuloa jälleen, uusi väki! :)

Kiva huomata, että lukijoita tipahtelee muutama silloin tällöin ja anonyymilukijoita näyttäisi olevan mahdollisesti toinen mokoma :) Toivoisin tosin rekisteröityneitä lukijoita anonyymien tilalle, jo ihan siitäkin syystä, että olen näiden nykyisten rekkautuneiden joukosta löytänyt muutaman mielenkiintoisen blogin, jota oon itsekin jäänyt seurailemaan. Erityisesti tykkään lukea harrasteratsu-lv-blogeja (toki ajettavienkin tarinat kiinnostaa). Kisatarinat on niin kaukana mun omasta elämästä, että sellaisia en pitkään jaksa lueskellakaan.

Käväisin tänään tallilla, nimenomaan tosiaan käväisin! Alunperin ajattelin tekeväni pienen maastoreissun, mutta melkoisen päänsäryn vuoksi en ollut valoisaan aikaan liikkeellä. Ajomatkalla tuumin, että voisin hieman juoksutella hepoa, mutta paikanpäälle päästyäni huomasin, että kenttä oli aivan liian liukas moiseen touhuun. Lopulta talutin Vessiä kentällä muutaman kierroksen parin maastakäsinharjoituksen merkeissä ja vein sen karsinaansa sapuskoimaan. Oli aivan hullun liukasta! Keli muistutti lähinnä niistä keväisistä päivistä, jolloin jään päälle on kertynyt vettä ja on todella liukasta. Jouluinen tuntu, missä luuraatkaan?!

Blogistani ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitus tehdä trendikästä heppailublogia varustepostauksineen kaikkineen. Nyt kuitenkin, ehkä vähän vasten omaa tyyliäni, kerron muutaman sanasen suuresta rakkaudestani; varustekaapistamme! :)

Tutustuessani talliin ennen Vessin muuttopäätöstä, esitteli tallinpitäjämme uuden satulahuoneen, johon tallipaikkalaiset tavaransa saavat aseteltua. Silloin kaapit olivat vasta suunnitteilla, mutta ilahduin kovin kuultuani, että saamme tavarat siististi yhteen paikkaan ja lukkojen taakse :)
Jonkin aikaa tämän tiedon jälkeen multa vielä kysyttiin hevoseni kutsumanimeä ja sen väritystä. Ajattelin, että kyseessä oli vain normaali kiinnostus uutta tulokasta kohtaan, mutta siirrellessäni Vessin kamoja ennen varsinaista muuttoa syy selvisi. Ohessa varustekaappimme ovi:

Merkit puuttuu, mut onhan se muuten ihan ilmetty Vessi, eikö :D

Nappasin oheiset kuvat joskus aiemmin syksyllä, lähinnä vain huvin ja urheilun kannalta, mutta sopiihan ne tännekin nyt lätkäistä.

Kaappimme on kohtalaisessa järjestyksessä. Satulatelineitä on kaksi, joskin alemman päällä säilyttelen puhtaita satulahuopia, ratsastusloimea ja heijastinloimea (silloin, kun ovat kuivia ja puhtaita). Oon aika fanaattinen satulahuovanpesijä, ennemmin pesen huopia hieman "liian usein", kun laitan hevoseni selkään likaista huopaa. Mieheni tosin ei tykkää, kun kotona oskarinoksassamme on miltei viikottain huopia kuivumassa :D Osa huovista on säilytyksessä kaappimme päällä, sillä kaapissa ne veisivät liikaa tilaa.

Vessin tavaroiden lisäksi säilytän myös jonkin verran omia vaatteitani tallilla. Oon aina varautumassa siihen, että kastun jossakin, joten kaapissamme luuraa kuiva vaatekerta sadepäivien varalle. Yhtälailla käsilaukustani löytyy "aina" sateenvarjo ja työrepussa kuskailen varasukkia ;) Kaapista vakiovarusteina löytyvät myös kumisaappaat. Kesäisemmillä keleillä säilytyksessä olivat myös käytössä olleet jodhpurini, mutta nyt lumisia kelejä odottaessani/toivoessani toin viime vuonna hankkimani talviratsastussaappaat niiden tilalle. Normaalisti ajan tallille heppailuvaatteissa, mutta normaaleissa lenkkareissani, joten vaihtokengät on mukava pitää tallilla odottamassa.

Kuten tästä huonolaatuisesta kännykuvastakin huomaa, arvostan heijastimia jossain määrin. Hepan heijastinloimen lisäksi itselläni on olemassa heijastinnauha kypärässä, huomioliivi maastoreissuja varten ja lukosta roikkuupi avaimenperänä toimiva heppaheijastimeni. Näkyminen kannattaa aina! :)

Kohmeiseen kenttään tutustumista ;)

Alunperin suunnittelin, että tästä olisi tullut maastolenkkipäivä. L voisi ratsastella ja mä voisin itse reippailla siinä vieressä. Viikonlopun pikkujoulurupeama sotki kuitenkin nämä suunnitelmat hieman. sillä muutamien juhlien jälkeen ei reipas liikunta ehkä olisi ollut kovin terveellistäkään. Niinpä pysyttelimme kotikentällä ja sen jälleen uudistunutta pintaa tutkailemassa.

Tallimme piha oli osittain jäässä ja liukas, aivan erilainen siis kuin mitä kotipihamme täällä Espoossa. Sama ilmiö näkyi osin kentälläkin, pinta oli saanut lumesta omanlaisensa hieman jäänkohmeisen kuorrutteen. Jotkin kohdat olivat hieman liukkaita, mutta onneksi kenttään ensin maastakäsin tutustumalla löysi ratsastukseen sopivimmat kohdat melko helpostikin. Ympyrä jäi tosin tästä syystä hieman pieneksi :(

Kentän pinta ei ollut kovin kiva ja sain tänään nakutella talven ensimmäiset tilsatkin pois! Heppa ilmiselvästi hieman arasteli erilaiselta tuntuvaa kenttää. Napsin hieman videotakin, josta sen menoa näkyy, mutta kameran ollessa piilossa vaikutti ajoittain tuotakin epäröivämmältä. Vessin päivä tänään ei ollut mitä parhain, hieman tammamaista kohellusta oli satuloitaessa ja ratsastelun jälkeenkin, mutta ainakin maastakäsin katsottuna sillä oli sopivasti yritystä pelissä :)

Lumisen kentän kokeilua :)

Tänään Vessillä oli luvassa jälleen kunnon urheilua. :)
Sipoon tallin aikainen liikuttajamme kävi tänään moikkailemassa tammaa ja meikäläinen napsi kuvaa ja videota kentän laidalta. Lumi ehti sataa maahan sunnuntaisen tallikäyntini perään ja mietinkin, mitä mahtaa tamma sanoa kentän uudesta tilasta. Lumi sitä ei haitannut, mutta välillä olin katsovinani, että se ehkä hieman kummasteli kentän pinnan erilaista tuntua. Sunnuntaina kun maa oli aika kostea, kentän hiekan lomassakin oli vettä ja tänään maa oli hieman jäinen ja lumen peitossa. Ihmekö tuo, jos sitä hieman katsoo tarkemmin, mihin jalkansa laskee!

Vessi hei, olisko toi nyt HIEMAN liioiteltua :D

Alkuun pollen touhu oli energista säheltämistä, eikä ravikaan oikein rennolta vaikuttanut. Loppua kohden Vessi alkoi kuitenkin rauhoittua ja ravaili kaula pitkällä ennen loppukäyntejä. Oli tosi kiva kuulla kommenttia Vessin kehittymisestä ihmiseltä, joka näkee sitä "vain noin puolivuosittain" ja muistaa sen menon hieman erilaisena, kuin mitä se on nyt. Aina ilahduttavaa, että se on kehittynyt muidenkin mielestä :) Videotakin menosta on, mutten jaksanut enää tänä iltana sitä käsitellä edes referoinnin verran. Postailenpa sen joku toinen päivä sitten tännekin katseltavaksi.

Viimeeksi kirjoitellessani unohdin mainita, että tuolloin sunnuntaina mittailimme tallinpitäjämme kanssa Vessin säkäkorkeutta. Sen tullessa minulle sain kuulla, että se olisi 167 cm korkea, mutta en oikein uskonut tuota lukemaa, sillä olen itse sentin pidempi ja hevonen vaikutti musta matalammalta. Jokin aika sitten tallinpitäjämme kuuli mietintöjäni ja kertoi, että hänellä on tuollainen virallisen mallinen mittatikku. Niinpä toissapäivänä kävimme tuumasta toimeen, pistimme tikun hieman kummastelevan heposen viereen ja saimme tulokseksi 163 cm.

Nytpä taitaakin talleiluuni (ja bloggailuun yhtälailla) tulla hieman taukoa. Tämä viikko menee itselläni ihan töiden ja muun kiireen parissa, mutta ehkäpä sunnuntaina olisi sijaa (ja siedettävä sää) pienelle maastoreissulle :)

Maanantaina onkin sitten luvassa kengitys ja hampaiden raspaus. Uudella hymyllä kohti joulua! :)

Jihaa! :)

Tänään se sitten tapahtui! En malttanut enää pysytellä maan kamaralla, kun olo on jo hetken aikaa ollut selkeästi parempi. Joten, kävin hepan selässä! En mä siellä ollut kuin kymmenisen minuuttia käynnissä, mutta tulipahan käytyä kuitenkin. Parempi näin, enpähän tee selkään noususta liian isoa asiaa tulevaisuuteen.

Ajattelin, et katselen nyt ihan oman olon mukaan lyhyehköjä käyntipätkiä eka ja siirrytään siihen raviin sit vaikkapa silloin ensi vuoden puolella. Toistaiseksi ei satukaan... Tulipa hyvä mieli!

Another Sunny Saturday! :)

Kappas, nopiastipa se on mennyt! Tämä on sadas postaukseni tähän blogiin. Vaikken postauksia numeroikaan, oon seurannut määrän kertymistä bloggerista. Paljoa asiaa ei ole viime aikoinakaan ollut, mutta tekstiä silti tulee. Kumma juttu :D

Tänään päästiin nauttimaan jälleen aurinkoisesta päivästä. Vaikka lunta melkeinpä jo kaipaisinkin, on pakko myöntää, että nämä aurinkoiset päivät on olleet tänä syksynä suorastaan mahtavuutta! On ihanaa ehtiä tallille valoisaan aikaan ylipäätään ja vielä mainiompaa on se, kun sää on noin hemmetin kaunis! Tältä syksyltä on jäänyt miltei kokonaan väliin surumielisyys, kun kelit ovat olleet normaalista poikkeavia. Noh, en todellakaan valita!

Aurinkoisen sään kunniaksi teimme pienen maastotaluttelulenkin, kuinkas muutenkaan! Vessi oli hieman normaalia vauhdikkaampi ja ehkä säpsympikin. Takaisin tarhaan päästyään se kirmaili kaverinsa kanssa melkoista rallia useampaan otteeseen, lieneekö puumia ollut puskissa vai vaan virtaa.

Eilen illalla tein heppatavaraliikekierroksen. Vessi tarvitsi lisää rehua ja itse haaveilin lämpimistä hanskoista. Neulesormikkaat on pikkuhiljaa liian ohkaiset ja toppahanskat taas vähän liikaa. Rehut nappasin kärryyn Puuilosta ja olihan sitä sitten pakko katsoa muutakin talon valikoimaa. Olin hetken miettinyt fullneck-fleeceloimen hankintaa. Tähän asti ollaan lainailtu tuollaista kaulakappaleellista tallinpitäjältä, mutta onhan se mukava, että on omakin. Näinpä nappasin hyllystä yhden Eurohunterin violetin fleecen mukaan. Täytyy myöntää, että vaikka kirkkaista väreistä oon alkanutkin pitää, ei tämä todellakaan ole suosikkivärini. Mustakin loimi olis ollut kivempi, mutta sopivan kokoista fullneckiä ei löytynyt muutakuin lilana ja tummansinisenä tällä kertaa. Joten, päädyin tähän. Onneksi Vessi on tamma, niin ei haittaa tyttömäiset värit! Tämän lisäksi meillä on vaaleansininen satulahuopa, kaksi hieman erisävyistä vaaleanpunertavaa huopaa, tyttömäisen värisiä harjoja ja eipä tämän emännän vaatteetkaan enää niin hillityn värisiä ole. Hassua sinänsä, sillä vielä muutama vuosi sitten pukeuduin tummiin sävyihin, niin töissä, kotona kuin tallillakin!

Tänään sitten kokeilin ennen liikutusta loimea tammalle ja olihan se ihan jees. Mieheni tosin totesi tämän kuvan nähdessään, että miksi hankin aina eläimilleni makkarankuoria päälle :D Tämä oli viittaus nuoremman koirani heijastinliiviin, jonka sain äidiltä lahjaksi kolmisen vuotta sitten. Liivi on varsin tiukka hauvelille ja nimitämmekin sitä aina makkarankuoreksi :D

Loimihankintojen äärellä olen kyllä jatkuvasti sitä mieltä, että hevosessani on mittavirhe. Tuntuu, että kaikki loimet on suunniteltu isolapaisemmille tai paksukaulaisemmille hevosille. Mihin ihmeeseen ihmiset oikein pukee lämppärinsä? Meillä loimet on tyyliin aina kireimmällä säädöllä ja silti musta tuntuu, että ne valuu.
Tässä uudessa fleecessä jouduin laittamaan kaulaosan tarrakiinnityksen melkein tappiin asti (varmaan pysyykin kiinni, jee!) ja siltikään en usko sen pysyvän ylhäällä kovin kauaa. Mä näen tässä ihan selkeän markkinaraon, vaatteita lämppäreille. Voisko muut lv-harrastajat kertoa, mistä ihmeestä hankitte hevostenne (kohtuuhintaiset) takit?

Noh, jotta tamma ei olis ollut ainoa, joka sai vaatteita eilen, shoppasin sitten Hööksistä vielä itseleni tuollaiset nahkaiset lämpöiset sormikkaat ja alennushupparin :) Tuntuu, että mun kaikki pitkähihaiset menee joko rikki vetoketjuista (vetskarilliset hupparit/fleecet) tai niihin tulee hihoihin reikiä (heikkolaatuinen turkoosi hupparini). Pitäisi jossain välissä ehkä investoida taas heppailuvaatteisiinkin, mutta pidän tavallaan jokseenkin tyhmänä ostaa vaatteita tallille. Miksi ihmeessä hankkia uusia vaatteita, jotka likaantuvat ja tulevat haiseviksi samantien? Paljon fiksumpaa on kierrättää vanhat ulkoiluvaatteet tallille ja siitä sitten roskikseen, eikö? Noh, tällä kertaa kuitenkin näin päin. Vielä kun raaskis heittää ne vanhat risat roskiin tai korjata ne vetoketjut ;)

Hyvää matkaa, heppaystävä

Yksi suosikkiheppakuvistani, 10/2009 otettu otos.

Tänään oli päivä, jonka tapahtumista tiesin jo jokin aikaa sitten. Suurella haikeudella otin vastaan uutisen Sitsin suunnitellusta lähdöstä taivaallisille laitumille. Sairastelluthan se on jo pidempään, useampia vuosia voiden välillä paremmin ja sitten taas huonommin. Välillä ajattelin jo, että sen taival maan päällä jäisi vuotta lyhyemmäksi.

Sitsin muistoksi ajattelin postailla muutaman kuvan hetkistä, jotka säilyvät muistoissani aina.

Sitsi tykkäsi katsella ja jumittaa! 10/2009

Laukkaa 10/2009

Talvi 09-10

Juho ja Sitsi 5/2010

5/2010

Tiedostetusti viimeinen tapaamisemme 10/2011.
Kävin jättämässä jäähyväiset.

Vaikkei hepo oma ollutkaan, tuli sen kanssa vietettyä aikaa tuntikausia ja Sitsin myötä pääsin kiinni heppailuarkeen (iloineen ja suruineen) entistä tiiviimmin. Ilman tutustumistani Sipeen tuskin myöskään omistaisin Vessiä nyt. Paljon Sitsi minulle antoi, joten toivotan sille nyt hyvää matkaa ponien taivaaseen. Lepää rauhassa ja kivuitta, ystävä! <3