 |
| Lenkillä 10/2011 kuva Maria Punnonen |
Västerbo Painting "Vessi"
Tamman aiempi kutsumanimi oli Vesteri, mutta mieleeni tuli tuosta nimestä lähinnä sh-ruuna. Omassa suussani nimi muokkautui Vessiksi melkeinpä samantien. Myöhemmin kuulin sitä aiemmin kutsutun myös Bambiksi ja Paintiksi. Paint olisikin ollut näppärä kutsumanimi sille ja melkein harmittaa, etten itse sitä keksinyt.
Vessi on rodulleen tyypillisesti entinen ravuri, joka nyt elelee puskapollen arkea, opiskellen hieman ratsujuttuja lemmikinroolinsa ohella. Sen tärkein tehtävä on kuitenkin olla rakas rapsutettavani ja harrastuskaverini.
Tamma muutti Ruotsista Suomeen vuonna 2003. Se juoksi joitakin kilpailuja vielä Suomessa asuessaan, mutta loppujen lopuksi päätyi kiertolaiseksi ja ehti nähdä useammankin kotitallin ennen minulle päätymistään. Vessin tarina on ex-lämminveriravurille jokseenkin tyypillinen; jossain välissä sen hoito oli mennyt hakoteille uusissa kodeissa ja se oli päässyt melko huonoon kuntoon. Minua edeltänyt omistaja, joka oli hevosen elämässä ollut mukana aiemminkin, sai sattumalta tietää hevosen nykytilasta ja pelasti sen omaan talliinsa katsoakseen onko tammasta ylipäätään enää eläjäksi. Laiha tyttö piristyi hissukseen ja alkoi näyttää jopa hevoselta ja omistajalle tuli ajankohtaiseksi alkaa miettiä tamman tulevaisuutta. Löysin tammasta ilmoituksen hevostalli.netin
markkinapalstalta katsellessani lävitse ilmoituksia vuokra- ja samalla vähän ylläpitohevosistakin. Silloinen vuokrahevoseni oli sairastellut ja olin miettinyt uuden hevosystävän olevan ajankohtainen jossain vaiheessa. Juttelimme ilmoituksen löytymisen jälkeen asiasta kaverini M:n kanssa,
hän otti yhteyttä hevosen omistajaan ja kävimme sitä katsomassa. Olin
tosin ohimennen nähnyt ilmoituksen tammasta jo aiemmin ja maininnut siitä Juhollekin ohimennen, mutta kun
ilmoitus julkaistiin uudestaan, osui se silmiini ja kolahti.
Vessi tuli minulle ja M:lle yhteisesti ylläpitoon sipoolaiselle pikkutallille syyskuussa 2010. Kaverini elämäntilanne ei kuitenkaan sallinut hevosenpitoa eikä tamma ehkä ollut ihan sellainen, jota hän oli etsimässäkään, joten Vessi jäi yksin minun huomaani jo saman vuoden marraskuussa. Tammikuussa
2011 muutimme nykyiselle talliseudullemme Vihtiin, jonne palasimme alkuvuodesta 2017 takaisin muutaman Vantaan-vuoden jälkeen.
En ollut ylläpitoon hevosta suunnitellessani ajatellut eläimen omistamista, mutta jotenkin se alkoi tuntua loogiselta ajatukselta tamman oltua luonani jokusen kuukauden. Jonkun aikaa ajatusta tuumailtuani rohkenin kysyä asiaa hevosen omistajalta ja vaikka hän ei ajatukselle heti lämmennytkään, muutti sitten mielensä vähän myöhemmin. Tamma tuli alunperinkin ylläpitokotiin luokseni loppuelämäkseen, joten en halunnut itselleni hevosta kuin hevosta, vaan nimenomaisesti tämän kyseisen tamman, joka oli jo valloittanut sydämeni. Maaliskuussa 2011 se siirtyi minun omistukseeni. Oi sitä onnea, olin koko elämäni haaveillut omasta hevosesta ja siinä se vihdoin oli! Maailman kaunein kaviokas ja merkkiensä vuoksi hieman perinteisestä rotunsa edustajasta poikkeavakin. Vaikka hevonen oli ostovaiheessa ollutkin huomassani jo miltei puoli vuotta, eivätkä kauppakirjat paljoa muuttaneet, oli tunne silti sanoinkuvaamaton.
Vessi on rodulleen tyypillisesti entinen ravuri, joka nyt elelee puskapollen arkea, opiskellen hieman ratsujuttuja lemmikinroolinsa ohella. Sen tärkein tehtävä on kuitenkin olla rakas rapsutettavani ja harrastuskaverini.
 |
| 1/2013 |
En ollut ylläpitoon hevosta suunnitellessani ajatellut eläimen omistamista, mutta jotenkin se alkoi tuntua loogiselta ajatukselta tamman oltua luonani jokusen kuukauden. Jonkun aikaa ajatusta tuumailtuani rohkenin kysyä asiaa hevosen omistajalta ja vaikka hän ei ajatukselle heti lämmennytkään, muutti sitten mielensä vähän myöhemmin. Tamma tuli alunperinkin ylläpitokotiin luokseni loppuelämäkseen, joten en halunnut itselleni hevosta kuin hevosta, vaan nimenomaisesti tämän kyseisen tamman, joka oli jo valloittanut sydämeni. Maaliskuussa 2011 se siirtyi minun omistukseeni. Oi sitä onnea, olin koko elämäni haaveillut omasta hevosesta ja siinä se vihdoin oli! Maailman kaunein kaviokas ja merkkiensä vuoksi hieman perinteisestä rotunsa edustajasta poikkeavakin. Vaikka hevonen oli ostovaiheessa ollutkin huomassani jo miltei puoli vuotta, eivätkä kauppakirjat paljoa muuttaneet, oli tunne silti sanoinkuvaamaton.
 |
| Kesä 2013 |
Puuhamme yhdessä eivät
ole järin tavoitteellisia, tärkeintä minusta on, että molemmilla on
kivaa ja eteneminen tapahtuu molemmille sopivaan tehtiin. Jos etenemistä
ei tapahdu, sitten olemme tälläisiä puskailijoita lopun ikäämme ja ihan
onnellisia näinkin. Teemme melko paljon käyntimaastoja ja sen lisäksi
väännämme pieniä tehtäviä kotitallimme kentällä. Vessi on varsin
miellyttämisenhaluinen ja nauttii, kun saa kehuja tekemisistään.
Käsitellessä se on varsin helppo ja melko ei-tammamainen ja käyttäytyy
fiksusti. Sen tapana ei ole rynniä ja se ottaa varsin lungisti
oikeastaan kaiken ympärillä tapahtuvan. Sitä ei haittaa paineilmapullon
suihkautukset (kun emäntä lätkii Offia) ja maastossakaan se harvemmin
keksii mitään hurjaa töllisteltävää.
Ratsastuksellisesti olisin varmasti löytänyt paremmankin opetusmestarin, mutta sellaista en ollut etsimässäkään. Sen sijaan tielleni osui ystävä, josta en luopuisi mistään hinnasta. Yhdessä olemme oppineet monenmoista ja vielä on paljon koettavaa toivottavasti edessäkin päin.
Ratsastuksellisesti olisin varmasti löytänyt paremmankin opetusmestarin, mutta sellaista en ollut etsimässäkään. Sen sijaan tielleni osui ystävä, josta en luopuisi mistään hinnasta. Yhdessä olemme oppineet monenmoista ja vielä on paljon koettavaa toivottavasti edessäkin päin.
