Elämäni aakkoset

Olen luonnostellut tämän postauksen puolivalmiiksi jo kuukausia sitten, mutta muutaman kirjaimen puuttuessa sen julkaisu on jäänyt vaiheeseen. Jospa nyt kumminkin saisin tämän ilmoille. 

Mikä on tärkeää minulle, oleellista elämässäni? Annetaan kirjaimien puhua puolestaan.

A - Aava, rakas koirani, hauvavauva, päivieni piristäjä ja paras lohduttajani. Jos saisin valita, se kulkisi mukanani mihin ikinä menenkään!

B - BMW, automme = vapaus.

C - Canon, kamerani. Jotain, jolla ikuistaa ikimuistoisia hetkiä. Jotain, johon pitäisi perehtyä vielä paaaljon lisää!

D - Diabetes, johon minulla on ollut viha-rakkaussuhde jo vuodesta 1991. Usein ilmassa enemmän rakkautta, kuitenkin!

E - Eläimet ovat olleet aina lähellä sydäntäni ja joitakin vuosia sitten kotinikin oli melkoinen eläintarha. Nyt lemmikkejä on vain kolme plus Vessi, mutta siinä on ihan riittävästi. Määrä tulee vähenemään tästäkin sitten aikanaan, luonnollisen poistuman myötä.

Milo ja Inka

F - Fisu, heppamaailmani tuki ja turva. Tärkeisiin f-kirjaimisiin lasketaan myös jo edesmennyt kanini Freyr.

G - Gmail. Google. Guinga gätevää!

H - Hevoset. Jotain, mikä oli elämässäni saavuttamattomissa pitkään. On hassua ajatella, että harrastukseni alkoi oikeastaan vasta vuonna 2008.

Hevosharrastusta 2009

I - Insuliini. Ilman sitä en selviäisi hengissä muutamaa päivää pidempään.

J - Juho, rakas aviomieheni. Kaikesta huolimatta ja kaiken takia. <3

K - Karoliina. Toinen nimeni, joka on yhdysviivalla liitetty ensimmäiseeni. Viharakkaussuhde on meidänkin välillämme, en tiedä kumpi on voitolla.

L - Leppävaara, kotikaupunginosamme. Paikka, jossa on hyvä olla.

M - Miina. Pieni veljentyttäreni, eloisa palleroinen, lähisukuni ensimmäinen pikkuinen.

N - Nakki. Heppailuystävien aatelia.

O -Oodi, ensimmäinen hamsterini, joka sai minut kovin rakastumaan noihin pieniin vipeltäjiin. Edelleenkin hamsukuume välillä nostelee päätään taka-alalla, mutten koe, että minulla on aina riittävästi aikaa nykyisillekään lemmikeilleni, saati sitten uusille.

P - Öö... putsit. Alkaa tuntua, ettei niitä ole koskaan liikaa.

Q -Nissan Qashqai. Ihan tasan siksi, etten keksinyt mitään muuta q:lla alkavaa!

R - Riihimäki. Muistojen kotikaupunki, jonka tuntumassa iso osa sukulaisistani asuu edelleen.

S - Sorri, oma sukunimeni. Iso osa identiteettiäni, iso pala historiaani. Toistaiseksi vielä mukana kuvioissa.

T - Tico. Vanhempi koirani. Yhteistä taivalta takana kesästä 2000 lähtien. Hermoriekaleeni kiittävät.

U - Ulla, rakkain ystäväni, tukeni ja turvani. Niin erilainen ja silti niin samanlainen.

V - Oikeasti, tarvitseeko tämä kirjain sen isompaa avaamista? Västerbo Painting, rakas hevoseni ja harrastuskumppanini. Nyt ja toivottavasti vielä pitkään!

2011

W - Www, internet. Tärkeä, jokapäiväinen apurini elämän pienissä ja suurissa jutuissa.

X -Xoxoxo... Suukkoja ja haleja ei kai koskaan voi olla liikaa?

Y -Ystävät. He, joita on vain vähän ja joille on aina liian vähän aikaa. Kätevää on hankkia ystäviä tallilta, jolloin voi sopivasti yhdistää sosiaalisen elämän ja harrastuksen. Pahoittelut siis kaikille ystäville ja tovereille, jotka eivät ole heppaihmisiä. En lupaa parantaa tapojani jatkossakaan, tsorppa!

Vessi ja yksi toinen rakas 2010

Z - Hassu kirjain lempinimeni keskellä. Sain lempinimeni yläasteella pienen väärinkäsityksen johdosta. AnZu, antsu. Ja sillä sipuli :)

Å - Ruotsin kieli ei vaan ole se vahvin alani. Ei tosin heikoinkaan.

Ä - Äyräväinen. Mieheni sukunimi, periaatteessa siis "perheemme" nimi, vaikka eri nimellä itse kuljenkin. En ihan tätä tunne omakseni ja siksi se ei ehkä minun nimeni olekaan, vaikka naimisissa ollaankin.

Ö- Ööö... välillä pitäisi ehkä pysähtyä miettimään, eikä sanoa aina mitä ensinnä mieleen tulee.

Hankintoja kerrakseen

En ole koskaan ollut kummoinen varusteurheilija, enkä täälläkään varusteitamme ole koskaan sen kummemmin tainnut esitellä. Viime aikoina on tullut kuitenkin osteltua tavaraa jos jonkinmoista, joten ajattelinpa napata muutaman otoksen hankinnoista näytille, kun kamera eilen tallille sattui mukaan tarttumaan.

Oon jo hetken aikaa harmitellut, miten meidän huovat alkaa hissukseen tulla tiensä päähän. Kaksi vahinta, ruskea ja vaaleansininen alkavat jo hissukseen päästää täytteitään pihalle. Yhden huovan annoin kaverille, kun se katkoi Vessiltä karvat jatkuvasti tietystä kohtaa selkää. Tälle keväälle olin suunnitellut hankkivani muutaman uuden huovan ja niinpä sunnuntaina Horse Faireilta nappasin mukaani tämmöisen hieman viininpunaiseen taittuvan kapistuksen.

Suojat meillä on olleet melkeinpä kaikki muilta perittyjä ja eikä etu- ja takajalkoihin edes samanvärisiä. Olin jo suunnitellut, että ensi syksynä hankin tammulille mustat suojat joka jalkaan, mutten voinut nyt ohittaa messutarjousta. Paljonhan me ei suojia käytetä, kaiken varalta lähinnä irtojuoksutuksessa ja muussa vauhdikkaammassa touhussa. Nämä palvelevat siinä käytössä ihan hyvin. Myöhemmin huomasin, että meillä oli samanlaiset, mutta eri väriset jännesuojat jo ennestään, joten ainakin tiedän nuo sopiviksi. Eteen siis jännesuojat, taakse kuvassa vähän hassusti päällekkäin ja sisäkkäin olevat hivutussuojat.

Joku saattaa muistaakin, miten jokin aika sitten haaveilin saavani Vessukalle meksikolaiset suitset. Haaveeni toteutuikin melko näppärästi, kun jokunen viikko sitten kaverini laitteli viestiä ja kertoi päättäneensä myydä hevosellaan aiemmin käytössä olleet suitset ja muisti aiemman kiinnostukseni. Muutamaan kertaan niitä on nyt päähän mallailtu ja eilen olivat tovin käytössäkin, kun juoksuttelin pollea kentällä. On ne vaan nätit (kuten suokkilinssiludekin taustalla, ei käy kieltäminen)!

Mun oli tarkoitus ottaa ihan kivoja, informatiivisia ja asiallisia kuvia. Vessi päätti toisin! Noh, tuleepahan blingbling-niitit ainakin esiteltyä ihan lähietäisyydeltä, kiitos pöhkön ponini.

Mainittakoon vielä, että tämän päivityksen kaksi viimeistä kuvaa eivät liity meidän hankintoihin sinänsä, vaan ovat muiden omaisuutta.

Tammanen sai eilen juoksentelun jälkeen BOT:n selkäänsä lämmittämään. Ollaan nyt tehty niin, että lämmitin on ollut fleeceloimen kera selässä liikutuksen jälkeen muutaman tunnin ajan samalla kun polle on syönyt heiniä karsinassaan ja yöksi lämmikkeet on sitten otettu pois. Alan pikkuhiljaa pidentää käyttöaikaa niin, että saa olla yön yli selässä ja käytellään sitten kuuriluontoisesti.

Loppuun vielä kuva uudesta tuttavuudesta, ihastuttavasta ponineidistä. Sen kuvaaminen oli hieman haastavaa, koska ponia kiinnosti meikäläinen kameroineni paljon enemmän kuin nenän edessä olleet heinät! Söpöläinen, eikö totta!

Oh my! Viime aikoina fiilis jokaisen päivän jäljiltä on ollut lähinnä yliväsynyt ja tyyny on tuntunut miltei parhaalta ystävältäni. Oon myös kokenut välillä miltei jatkuvaa huimausta eikä olo oo ollut kovinkaan kiva. Oon ollut niin naattina, että olen jopa mietiskellyt, onko vitamiininsaantini ihan riittävällä tasolla tai kenties joku muu asia arjessani jotenkin nurinkurisesti. Tänä aamuna herätessäni tuntui kurkku niin kipeältä, että oli vihdoin pakko luovuttaa tämä sinnittely ja myöntää, että olen varmaankin ihan oikeasti tulossa kipeäksi, vaikkakin uskon, että osa oireilusta on johtunut vastikään vaihdetusta lääkkeestäni. Se ei kuitenkaan selitä kaktusta kurkussa tai nousevia kuumemittarin lukemia ja kun kotona on jo yksi sairastelija, on diagnoosi melko selvä meikäläisenkin kohdalla.  Sairastelun vuoksi jäi tälle illalle suunniteltu tallireissu väliin. Luulen joutuvani parantelemaan itseäni huomisenkin ja se meinaa tunnin väliin jättämistä ja Vessin paijauksenkin voin unohtaa. Ketuttaa, ihan todella! Kunpa nyt sunnuntaille edes toipuisin, olisi kiva poiketa HorseFairissa ja ehkä illalla tallilla heppaakin rapsuttamassa.

Tammalla on mitä ilmeisimmin ollut viime aikoina hieman kevättä rinnassa. Keskiviikkoisella maastolenkillä se käyttäytyi hieman oudosti; hermostui ohittamallamme pihalla puuhailevasta miehestä ja vaikkei kotiristeyksen ohi kulkeminen yleensä ole aiheuttanut ihmetystä kummempaa, tällä kertaa tamma otti hieman kiekkaa siitäkin. Totesinkin kaverille, että kun käännytään kotiinpäin, voisi vauhti alkaa painaa kavioissa ja tanssahteluahan puhinan saattelemana sitä sitten olikin tarjolla. Välillä päästiin jopa etenemään tietä pitkin rennosti ja suoraan eikä kylki edellä. Kun päästiin takaisin tallille, vuokraaja meni tammalla vielä hetken kentällä ja meno parani loppua kohden hurjasti. Näinpä harmittaa entistäkin enemmän, etten pääse tänään ja huomenna ratsastamaan, kuten olin suunnitellut. Tulisi kyllä oikeasti pollellekin tarpeeseen. Onneksi vuokraaja on menossa tallille huomenissa ja lupasi samalla liikuttaa pollen!

Kenttä on ollut nyt paremmassa kunnossa lumien sulettua ihan urakalla ja olen parina iltana päästänyt tamman tallustelemaan sinne vapaana. On se muutaman askeleen malttanut jolkotellakin, mutta enemmän ollaan keskitytty maastakäsittelyjuttuihin. Treenattiin esimerkiksi hieman takaosakäännöksiä ja kumarruksia porkkanan kera ja varsinkin jälkimmäisestä Vessi innostui kovin, kun ymmärsi nopeasti, mitä siltä haluan. Aiemmin oltiin kumarreltu vain tallin käytävällä liikutuksen jälkeen, mutta kentällä touhu tuntui mukavammalta, kun hevosta pystyi oikeasti pitämään vapaana. 

Olen myös ottanut nyt kaverilta lainaan Back On Track -selänlämmitintä pariin otteeseen ja Vessi on saanut totutella siihen muutaman kerran lyhkäisesti liikutusten jälkeen iltaheiniä mutustellessaan. Tarkoitus on pidentää pikkuhiljaa kokeiluaikaa ja jos lämmittimestä tuntuu olevan selkeää hyötyä, ostan meille sitten ihan omankin kappaleen. Toistaiseksi en oikein osaa sanoa kapistuksesta juuta taikka jaata, kun se on ollut kokeilussa vasta parin tunnin ajan kaikenkaikkiaan. Aion kuitenkin iskeä sen lyhyiksi ajoiksi pollen selkään nyt aina kuin se vain on suinkin mahdollista ja seurailla tilannetta.

Meidän tallilta muutti kuun vaihteessa muutama yksityishevonen pois lähempää löytyneen tallipaikan vuoksi. Iltaisin kentällä on toki tunteja, mutta nyt kun muita käyttäjiä on vähemmän, on minullakin paremmat mahdollisuudet päästää tammaa jolkottelemaan vapaana hieman useammin ja treenailla sen kanssa juttuja ilman kiinni pitämistä. Vaikka tutuista tyypeistä onkin haikeaa luopua, on asialla siis toki puolensa, helpottaa osaltaan tietenkin meidänkin arkea hieman, kun on helpompi tarjota tammulille hieman vaihtelua. 

Vielä olisi kirjoiteltavaa ja hieman varusteasioissakin päivitettävää, mutta palailenpa asiaan, kun olen jälleen ulkoiluttanut kameraakin tallilla lähipäivinä.