Laidunmatka

Tänään koitti sitten meidän tallin tammojen vuoro lähteä kohti kesälaitumia. Koska matka oli vain noin viiden kilometrin pituinen, se ratsastettiin. Olin jo aiemmin sopinut tallinpitäjämme kanssa, etten itse kapua hevosen selkään vaan hän ratsastaa sen laitumelle. Näin sitten myös tehtiin. Liisa-poni siirtyi aiemmin tänään trailerikyydillä samalle laitumelle, joten matkaan oli lähtemässä vain Vessi ja Metku.

Pyöräilijälapset eivät aiheuttaneet tammalle sen kummempaa ihmetystä. Tallin lähellä olevan alikulkutunnelin kulkemista kävimmekin harjoittelemassa talutellen jo aiemmin ja nyt se sujuikin ratsastajan kanssa jo ihan mallikkaasti.

 Vessiä ei yllätyksekseni maastossa meno juurikaan tuntunut haittaavan. Välillä se huomasi jotakin mielenkiintoista, mitä olisi tahtonut hetkeksi jäädä katselemaan tai hätkähti lievästi jotakin uutta juttua, mutta ainoastaan kerran koko tunnin käyntilenkin aikana käyttäytyi edes hieman niin, kuin oletin sen menevän koko matkan :D Itselläni matkaseurana olivat tietenkin Tico ja Aava. Välillä kuljimme letkan alkupäässä ja välillä katselimme heppojen takalistoja. Ennen hiljaisemmille metsäteille pääsyä tehtävänäni oli ilmoitella lähestyvistä autoista - ja myöskin katsoa, että autoilijat huomasivat hevoset, sillä useinkaan ei voi luottaa ihmisten ymmärtävän hiljentää vauhtia ja meteliä hevosia ohittaessaan.

Lopulta laitumen ympäristön tallirakennukset alkoivat siintää edessämme. Hepat jo varmasti ajattelivat, että tämän tallustelun jälkeen voisi vallan mainiosti kipittää suoraan keskelle peltoa ja nautiskella ihanasta ruohosta. Vielä kuitenkin piti hieman peltoja kiertää, jotta päästiin meidän tammoille varatulle laitumelle. Matkalla nähtiin vähän uusia heppakavereitakin, joskin Vessi, Metku ja Liisa viettävät lomansa kolmisin ilman ulkopuolisia uusia ystäviä.

Sinne ne sitten jäivät, varsin tyytyväisen oloisina mussuttamaan pitkää ruohoa. Riimut jäävät nyt päähän ekaksi yöksi ja huomisesta alkaen saavat sitten olla ilman niitä. Tämän päiväinen käyntimaasto vaikutti kyllä ihan lupaavalta ajatellen Vessin kanssa tehtäviä maastolenkkejä tulevaisuudessa. Yksin sen kanssa ei kuitenkaan voi mihinkään lähteä ja tuuminkin, että syksymmällä, kun ollaan jälleen omalla tallilla voisin itse kokeilla ottaa tallin yhden toisen tamman alleni ja ottaa jonkun seuraksi Vessin kanssa. Jännitän kuitenkin varmasti jonkin verran vieraita maastoja, jonkin verran Vessiä ja sitten tietenkin tätä omaa takalistoanikin hieman. Saisi vähän tuntumaa maastoiluun ensin itsekin, Vessi hieman piristystä ainaisen kentällä paahtamisen vaihteluna ja olisihan se itsellekin aikamoisen virkistävää. Mutta, nautitaan nyt kesästä ensin ja mietitään näitä sitten myöhemmin! :)