Viikonlopun tunnelmia

Enpä ole muutamaan päivään ehtinytkään kirjoitella kuulumisiamme, mutta jospa nyt muutamalla sanalla kertoilisin viikonvaihteesta.

Perjantaina päädyin tallille jo melko ajoissa päivällä. Kävin ensin heittämässä muutamia loimia yms tavaraa säilytykseen tulevalle tallillemme, siellä meitä odottikin jo tilava uusi varustekaappi. Pitäisi kyllä jaksaa raivata heppakamoja hieman ennen talvea, muuten hukutaan niihin pian! On se kumma, miten kaikkea rojua kertyykin. Ja mulla kuitenkin on vain yksi hevonen, joka on ollut talossa vasta vähän vajaan vuoden!

Perjantain liikutuksesta vastasi L, joka nyt syksyn mittaan ottaa tunteja muuan ratsastuksen ohjaajalta (joka tällä hetkellä opiskelee myös ratsastuksenopettajaksi) ja ratsuttaakin hevosia. L on tavannut tämän kyseisen valmentajan eräällä kurssilla, johon osallistui aiemmin tänä vuonna ja päätti sitten liikutella tammaa ja samalla ottaa tunteja sekä omaksi, että hevosen hyödyksi. Luonnollisestikaan mulla ei ole mitään tätä vastaan, joten innolla katselen miten fiksuksi saadaankaan tamma koulittua :) Perjantain ratsastuksesta mulla ei valitettavasti ole mitään postauskelpoista kuvaa, sillä kuvailin työpuhelimella (oman kännyn unohduttua kotiin) vain muutaman videopätkän omaksi muistoksi. Kuva on surkeaa laadultaan, eikä siitä saa selvää oikeastaan laisinkaan. Kerrottakoon kuitenkin, että muutamien harjoitusten jäljiltä heppa saatiin tunnin aikana kulkemaan jo erittäin mallikkaasti. Ratsukko teki pysäytyksiä ennen kulmia, kulmien ratsastamista yms ihan perussälää näin ensimmäisellä kerralla. Valmennusta olisi tarkoitus jatkaa viikottain niin, että L saa oppia valmentajalta ja pitää mahdollisuuksien mukaan myös tunteja meikäläiselle. Hyöty on siis moninkertainen, enkä malttaisi odottaa ensimmäistä ohjattua ratsastuskertaani (joka toivottavasti osuu jo viikon päähän sunnuntaille!).

Taas on mielipidettä tammalla.... :)

Ehdin käväistä lauantaina tallilla ennen alkuillasta startanneita kihlajaisjuhliamme. Ensialkuun pätkäisin hieman pollen häntää ja harjaa. Rehottava tukka otti silmään jo laidunkaudella, mutta halusin pitää sen hieman pidempänä, ihan luonnonmukaisena härpäshapsuna suojailemassa ötököiltä. Kieltämättä otsis on nyt hieman turhan lyhyt, mutta toisaalta sehän on vaan jouhta ja nopeastipa tuo kasvaa takaisin inhimillisiin mittoihin. Hieman on pottamallinen kampaus, mutta onneksi ei tammuska näe itseään peilistä niin ei häpeäkään :D

Käväsin pollen selässä puolen tunnin "alkupyrähdyksen" verran, jatkoin tuota L:n perjantaina aloittamaa kulmaharjoittelua ja sen jälkeen ravailinkin jonkin hetken ympyrällä. Koen, että nimenomaan raviin kaipaan ulkopuolista silmää hieman minua ohjaamaan, joten L:n apu ja opastus tulee kyllä tarpeeseen. Oon tuon oman "vammani" vuoksi tullut hieman arkailevaksi ravin suhteen ja jännitän myös tallimme kentän epätasaisuuksia hieman. Vessi ei ole kovin tasapainoinen vielä ja taidan vähintään alitajuisesti pelätäkin sen horjahtavan, niin että satutan itseni. Erimoisia tasapainoharjoituksia olisi siis hyvä tehdä sekä hevoselle, että meikäläiselle.

Lauantaina ratsasteltuani alkulämmittelyksi riisuinkin sitten tammalta kamat ja päästin sen jolkottelemaan kentällä vapaana. Kyllä se hieman malttoikin, mutta kentän laidalla laidunkuukausien aikana rehottamaan päässeet kasvit tuntuivat vievän sen huomion silloin tällöin ;) Juoksutusraippaakin pidin kätösessäni alkuun heppaa ohjaillakseni, mutta totesin sen jolkottelevan huomattavasti rennompana pelkillä ääniavuilla ja veinkin raipan kädestäni kentän laidalle. Tässä minuutin videopätkä lauantailta, Vessi piehtaroi pitkään ja nautinnollisesti lenkkeilyn lopuksi :)