Kevätväsymystä ilmassa...?

Harvoin on herääminen niin vaikeaa kuin tänä aamuna. Juho lähti eilen sukuloimaan Tampereen suunnalle, joten olin eilisillan omien menojeni jälkeen yksin kotona. Ja kuten yleensä, kun olen yksin, menee nukkumaanmeno myöhään. Eilinen ei tehnyt tässä poikkeusta. 

Tänä aamuna herätessäni meinasinkin sitten pudota sängystä, vaarallista tuo yksin nukkuminen! Sain kuitenkin hetkeksi vielä unta tuon episodin jälkeen ja kaikenkaikkiaan ihan kivat unet.

Yhdentoista maissa kampesin pedistä ylös ja olo oli todella väsynyt. Itseasiassa oon ihan nuutunut edelleenkin, vaikka tätä kirjoittaessani kello on 17.30 ja oon kuitenkin käyttänyt koiria hieman ulkona, talleillut, kävässyt hoitamassa kaverin marsut ja ajellut autolla satakunta kilometriä!

Tallilla odotti iloinen näky, kenttä on sulanut entisestään. Tai no, oikeastaan tänään se oli kohtalaisen vetinen, kun sulanut vesi ei ollut joka kohdasta haihtunut vaan jäänyt kentän pinnalle entistä enemmän. Mutta pehmoisempi ja joustavampi se jo olikin ja siltä osin oikein mainio.

6.4.2012, kuva I.

Mua ei oikeastaan olisi huvittanut väsymykseltäni oikein mikään puuha, mutta päätin laittaa Vessin kuntoon ja toivoin, että fiilis sillä aikaa paranisi. Kyllä se hieman paranikin ja siinä mielen parantuessa irtosi tammasta myös kohtalaiset tupot karvaa. Viime talven jäljiltä irtosi kyllä enemmän, taisi olla tamma hieman enemmän loimetta silloin.

Päätin sitten juoksutella heppaa toistamiseen tälle viikonlopulle. Vaikka mitään tiettyä lukujärjestystä meillä ei olekaan, oon pyrkinyt vaihtelemaan hieman puuhaa niin, ettei ainakaan vyön kera juoksuttelua olisi kaksi liikutuskertaa peräkkäin. Käy ennenpitkää hevoselle tylsäksi ja rankaksikin pyöriä aina ympyrällä ja meneepä siitä omakin pää hieman sekaisin.
Itse juoksutus sujui tänään oikein mallikkaasti, tammalla ei ollut tarvetta säheltää sen kummemmin, se siirtyi askellajista toiseen varsin kuuliaisesti ja ravaili rentona eteen-alas.

Tänään sää oli niin upean aurinkoinen, että kentällä oleminen tuntui muutenkin suorastaan tuhlaukselta. Josko vaikka ensi viikonloppuna päästäisiin taas nuuhkimaan metsän tuulia, toivottavasti! Satulatta en kuitenkaan uskaltaudu toistaiseksi kuin ratsastamaan käyntiä kentällä ja tänäänkin otin loppukäynnit sillätavoin. Heppa vaikutti urheiluunsa oikein tyytyväiseltä ja rennolta.