lauantai 8. marraskuuta 2014

Kuvia pitkästä aikaa!

Viime sunnuntaina tallillamme vietettiin pienimuotoisia halloween-kekkereitä. Käväisin Alpin selästä käsin maastolenkin Vessin ja Vessin vuokraajan kanssa ja palattuamme tallille Vessi pääsi kylmäyksen ja harjauksen ajaksi näin kauniisti koristeltuun talliin. HIHS:sta Vessi sai oman nimikyltinkin, mutta se ei ole vielä päätynyt karsinan oveen saakka.



Vaikken blogiin ole oikein ehtinyt tai jaksanut tilannetta päivitelläkään, olemme tosiaan käyneet ratsastustunneilla viikottain jo muutaman kuukauden ajan. Pientä edistystä on havaittavissa, niin kuskissa kuin ratsussakin.


Tänään tallille saapui myös kaverini tyttärensä kera ja Vessi pääsi hetkeksi talutusratsun rooliin. Taluttelin vierailijoita sekä alku- että loppukäyntien verran ja otin itse välissä muutamia ravipätkiä. Pää pystyssä meillä jolkotellaan pitkälti edelleenkin, mutta nykyisin Vessi tuntuu kuitenkin jo paljon mukavammalta ratsastaa. Tässä kuvia hyvistä ja vähän vähemmän hyvistä hetkistä.

 
















Lopuksi tehtiin vielä pienenpieni maastolenkintapainen hiekkatiellä. Pikkuinen ratsastaja oli yhtä hymyä!


4 kommenttia:

  1. Moikka! Ootko miettiny, että kokeilisit Vessille apuohjia? Hienoa, ettet pakota sitä kulkemaan kaula kaarella, mutta koska se on vanha hevonen niin kannattaisi ohjata sitä oikeaan suuntaan miten ratsastajaa on helpompi kantaa. Kun se kantaa sinua noin, se kantaa luustollaan -kun saadaan pää alemmas ja selkää vähän ylemmäs, ratsastajan paino tulee lihaksille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moih!
      Käynnissä ratsastaessa kaikki sujuukin yleensä ihan kivasti, ravissa paletti hajoaa. Juoksutellessa oon käyttänyt kumppareita apuohjina silloin tällöin, mutta isoin ongelma on oikeinpäin kulkemisen tavoittelu nimenomaan ratsastettaessa. Ratsastellessakin kokeilin kumppareita joskus, mutta ainakin silloin V kimpaantui niistä melkoisesti ja rentous oli varsin kaukana. Voisin toki kokeilla taas uudelleen, kiitos ideasta :)

      Poista
  2. Heipparallaa. :) Näyttää, että Vessillä on aika vauhdikasta ravia välillä. :) Tahvolla taas on hiiiiidastaaaaa ja se haluaisi ravailla turpa ihan maanpintaa hipoen. Tosin tahvo onkin sitten helposti tosi etupainoinen.

    Meillä muuten auttoi hetkellisiin pää-korkealla hetkiin, kun vaihdettiin suitset sidepulleihin. Tahvo oli heti paljon rennompi kaulastaan. Laukassa se pää meinaa useimmiten olla taivaissa tai jos alan säätämään jotakin.. Kuinkahan sitä joskus oppisi oemaan rennosti ilman turhaa säätämistä koko tunnin ajan. Ehkä joskus.. :)

    Mukavaa talvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, vauhtia meiltä harvemmin puuttuu, se on totisinta totta kyllä. En mä toisaalta valita, en oo koskaan pitänyt eteenpäin potkittavista hevosista, mutta voisihan se tyyli olla hieman erilainen kumminkin :D
      Talvea odotellessa!

      Poista

Ethän arkaile jättää kommenttia, jos siltä tuntuu!
Voit myös lähettää sähköpostia
vasterbopainting@gmail.com