Lämppärileiri, lauantai

Lauantaiaamuna aloittimme päivän ohjelmaa puomi- ja estetunnin parissa. Olin luonnollisesti tiennyt, että hyppyjä viikonlopun ohjelmassa on ja olimmekin Vessin kanssa kertailleet pieniä pomppuja leiriä edeltävänä keskiviikkona. Välihuomautuksena todettakoon, että silloin kolmen pienen esteen tehtävä meni hyvin, Vessillä oli kivaa ja itsellänikin levollinen mieli viikonloppua ajatellessani. Olin myös iloinen saadessani huomata, että hypyt LGn kanssa sujuivat ihan samoin kuin aikanaan kuolaimellakin. Ei jännittänyt enää sekään.

Tunnille kyhätyt pari estettä olivat korkeudeltaan meille oikein sopivia. Mietin tosin, miten Vessi mahtaa suhtautua ponnistuspuomiin, kun en sellaista itse ole koskaan käyttänyt. Esteet olivat sarjana ja kävi mielessä, miten Vessin raviaskeleet mahtavat tuolle välille sopia. Muut hevoset kun tehtävän luonnollisesti suorittivat laukassa. 

Perjantain tapaan Vessi oli varsin reipas jo alkuraveissa. Asiaa ei helpottanut myöskään se, että iso osa tunnin ohjelmasta suoritettiin oikeassa kierroksessa, joka on meille se vaikeampi ja siksi yleensä myös reippaampi. Sain Vessin kuitenkin suht hyvin kuulolle, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että mentäisiin liian kovaa.

Tehtävä alkoi ympyrällä, jolla ylitettiin kavaletti. Tästä siirryttiin linjalle, jossa oli ensinnä ristikko ja sen jälkeen sarjan toisena osana pysty . Lopuksi tehtiin toinen ympyrä ja sillä kavaletin ylitys. Tuo sarjan jälkimmäinen osa laskettiin meille ristikoksi ja se aiheutti sellaisenaankin paljon päänvaivaa. En ole itse kovin tottunut sarjojen hyppääjä (no, en kummoinen hyppääjä muutenkaan) ja Vessi varmasti aisti epävarmuuteni. Luulen, että sitä itseäänkin saattoi hienan jännittää ja uskon, että hieman erilailla rakennettu tehtävä olisi ollut sille helpompi ja reilumpi. Saimme aikaan melkoisen monta kieltoa, kun ensimmäisen hypätyn esteen jälkeen Vessi koukkasi sen verran vasemmalle, että pelkäsin meidän törmäävän tolppaan. Saimme kuitenkin muutamia onnistuneitakin suorituksia, joten tunti ei mennyt ihan penkin alle kuitenkaan. Jäi siltikin hieman kurja fiilis, sillä tuntui, että sössin itse ihan liikaa. 

Lauantain toiseksi ratsastuskerraksi oli sovittu maastolenkki. Se alkoikin hieman hupaisasti, sillä reissumme kärkihevoseksi tarkoitettu oppaamme hevonen ei meinannut suostua poistumaan omasta kotipihastaan. Vessi lampsi menemään omaan varmaan tapaansa ja näin olimmekin sitten miltei koko menomatkan kärjessä. 

Rauhallisille hiekkateille päästyämme oli vuorossa ravipätkä. Fiilistelin, että Vessille tule kurjat oltavat letkassa ja päätimme, että me mennään omana yksikkönämme edeltä ja muut tulevat letkassa perässä reissun vetäjän takana. Täytyy sanoa, etten ole varmaan koskaan mennyt hevosella niin kovaa, kuin mitä me tuo kilometri viiletettiin. Silti ei tullut sellainen olo, etteikö heppa pysyisi hyppysissä. Sovitussa kohdassa hiljensin ja jäin odottamaan muita ja sen jälkeen otimme oman paikkamme possujunassa. Takaisinpäin ravasimme joukkion mukana ja se sujui oikein kivasti. Teki varmaan Vessille hyvää purkaa ensin hieman menohaluja, jaksoi sitten paremmin mennä muiden tahtiin.

Lenkin jälkeen hevosilta napsittiin suojat pois ja menimme kahluuttamaan niitä tallin alueella olevalle rannalle. Ensin Vessi hieman hätkähti pieniä aaltoja, mutta pian kahlaili jo muina tammoina matalassa vedessä.

Illalla poikettiin vielä samalle rannalle uittotunnelmissa. Nyt Vessikin marssi ihan suoraan veteen. Tallusteltiin syvemmälle, Vessi ui pienen matkaa ja tekikin sitten niin yllättävän käännöksen, että kuski putosi matkasta. Käytiin sitten uudestaan vielä vähän syvemmällä ja lopulta palattiin pikaisen vaatteenvaihdon kautta talliin ja iltaheinille.