Kuinka EI tule ratsastaa...

Ihan ensi alkuun on tehtävä tunnustus. Ei tunnu kivalta sitä myöntää, mutta kulunut talvi on saanut muutenkin vähäiset ratsastustaitoni aivan pohjalukemiin. Kentän huono kunto, omat sairastelut ja moni muu seikka on saanut ruostutettua taitoni ja kuntoni todella surkeiksi. Olen halunnut päästä tunnille jo pidemmän aikaa, mutta puskailuksihan tämä elämä on viime aikoina mennyt. Tänään siihen tuli kuitenkin vihdoinviimein muutos! Tämänkertainen päivitykseni sisältää runsaasti itseni ruoskintaa ja ehkä ihan hyvä niin. Olen sen todellakin ansainnut!

Alunperin oli tarkoitus osallistua tunnille Vessillä, sillä se olisi varmasti tehnyt meille molemmille hyvää. Pienen sattumuksen seurauksena tilanne eteni kuitenkin ennaltaodottamattomalla tavalla ja ehkä ihan hyvä niin. Saanpahan toteuttaa virheitäni toisen hevosen kanssa Vessiä liiaksi sekoittamatta.

Juho halusi lähteä tallille mukaan kuvailemaan (mikä ihme sitä miestä oikein vaivaa?!?) ja lähdön tohinassa unohdin omat avaimeni kotiin. Harvemmin niitä mukana pidän, kun yhdessä jossain kuljetaan ja alitajuisesti näin kävi tälläkin kertaa. En oikeastaan edes tajunnut tai ajatellut asiaa kunnes olin tallilla. Meidän kaapin ovi on lukossa, kaapin avain on kiinni kotiavaimissani ja koska tallilla oleva vara-avainkin oli turhan hyvässä tallessa, olin pakotettu luopumaan ratsastusajatuksesta Vessin suhteen.
Onni onnettomuudessa Vessi ei ole tallin ainoa hevonen eikä edes ainoa, jolla tykkään ratsastaa. Näinpä sain alleni jälleen Alpin.
Päähäni löytyi hassuntuntuinen lainakypärä, käteen sain jonkun muun hanskat. Onneksi oli lämmintä ja tarkeni hyvin hupparin ja liivin kera. Takkia minulla ei olisi ollutkaan. Paitsi siellä lukkojen takana...

Kuten otsikossakin todettua, mulla on muutama varsin iso ongelma ratsastuksessa. Havainnollistetaanpa hieman kuvien kera...

Jalat
Jostain kumman syystä en saa koipiani pidettyä rentoina sitten niin millään. Polviin ei tule juurikaan kulmaa, nilkat ei jousta. Tästä syystä nilkat myöskin kipeytyvät välillä ja pohkeetkin huutaa hoosiannaa aika-ajoin. Kantapäät ei todellakaan ole alaspäin. Antaessani pohjetta toimin kuin pikkulapsi ja pohkeen sijaan tunnun usein ratsastavan kantapäällä. Jalkani myös nousee ja jännittyy "pohkeita" antaessani ihan reidestä asti. Erityisesti vasen jalkani heiluu välillä kuin linkkuveitsi.

Kevennys
Kevennän hyvin usein aivan liikaa, paljon vähempikin riittäisi. Sen lisäksi jalkojeni lihaksisto on varsin surkea ja sen sijaan, että antaisin liikkeen tehdä työnsä ja keventäisin sen mukana, punkean itseäni ylös satulasta jatkuvasti todella typerän näköisesti. Sen lisäksi hyvin usein potkin samaan tahtiin jaloillani hevoseen lisää vauhtia. Erityisen huonoksi tämän tapani tekee se, että niin oma hevoseni kuin tämä lainaratsunikin ovat molemmat melko reippaita kavereita eivätkä ne todellakaan tarvitsisi moista kehotusta vauhdin lisäämiseen, päinvastoin. 

Kädet
En edes tiedä mistä kohtaa aloittaisin yläraajojeni käytön arvostelun... Joko ne lepäilevät hevosen harjassa kiinni tai sitten ne ovat suurinpiirtein korvieni korkeudella. Kyynärkulmani on hyvin usein olematon, nyrkit ovat auki eivätkä edes pystyssä. Käteni vaikuttavat usein varsin jännittyneiltä. Uusimpana villityksenä olen "keksinyt" heiluttaa käsiä yläkroppani tahtiin ratsastaessani. Tämä korostuu etenkin Alpilla ratsastaessani.

Oman höysteensä käsiongelmaan tekevät jännetuppivaivani, jonka vuoksi kädet väsyvät välillä kovin helposti ja vaikeuttavat esimerkiksi asetuksia ja taivutuksia kovasti. Ja mitä niihin asetuksiin ja taivutuksiin sitten taas tulee, teen niitä edelleenkin varsin arkaillen sen sijaan, että oikeasti ottaisin sisäohjaa käyttöön riittävästi tarvittaessa. 

Eiväthän ne vaikeudet vielä tähän toki loppuneet, mutten edes jaksa paneutua muihin ongelmiini: etukenoon, takakenoon...
Video tunnetusti kertoo asiat vielä kuviakin selkeämmin, joten stillien oheen hieman kidutusta liikkuvan kuvan merkeissä...

Tällä hetkellä, näitä materiaaleja katsottuani tunnen oloni lähinnä surkeaksi. On juuri sellainen olo, etten ole oppinut ratsastuksesta koskaan yhtikäs mitään. On nöyryyttävää huomata, ettei edes perusratsastukseni ole millään mittarilla katsottuna kunnossa. Todella noloa! Haluaisin lähinnä vaipua häpeästä maanrakoon, mutta koska blogin on tarkoitus kertoa myös niistä ei-niin-hohdokkaista asioista tavallisessa elämässämme, halusin julkistaa nämä hetket täällä, josta voin niitä sitten myöhemmin muistutella mieleeni, toivottavasti jo jotain oppineena.

Toisaalta tiedän myös, että minun pitäisi olla itselleni hieman armollisempi. Tänään oli oikeastaan ensimmäinen päivä flunssailuni jälkeen, kun oikeasti tein jotain liikunnallista. En ole kunnolla lenkittänyt edes koiria, sillä pelkään jälkitauteja enemmän kuin ruttoa, enkä ole halunnut hiota tai hengästyä yhtään ennenkuin tiedän olevani terve. Räkä poskella ja hieman köhien tänääkin keventelin, mutta uskon, että tauti on vihdoin taltutettu. 

Pitäisi varmaan myös muistaa edes vähän iloita niistä asioista, jotka edes joskus menevät oikein. Nykyisin istun selässä jo melko suorassa, kenotusta on havaittavissa aiempaa harvemmin, vaikka toki jonkin verran vieläkin. Istuntani on kaikinpuolin parantunut, vaikkei se hyvä ole vieläkään. Ilokseni huomasin myös, että kaikissa kuvissa minulla näyttää olevan oikea kevennys! Tämäkään ei ole itsestäänselvää, varsinkaan kun ratsastan Vessillä.Tänään ei tuntunut missään vaiheessa siltä, ettenkö pysyisi selässä tai ettei hepo pysyisi näpeissä. Itseasiassa Alppi oli tänään erittäin rauhallinen ratsastaa ja ihmettelin välillä, miten se ei juuri töhöttänyt menemään, kuten yleensä. Ehkä tein jossain välissä jotain hieman oikeinkin, vaikka sitä onkin vaikeaa uskoa.

Harrastuksen tulisi olla ennenkaikkea hauskaa ja kaikesta huolimatta sitä minulla tänään kyllä oli. Oli mukava huomata, miten muutokset omassa tekemisessä todellakin olivat nähtävissä heti hevosen liikkeessä. Muunmuassa tästä syystä onkin tarkoitus ottaa ihan kunnon treenirupeama Alppi-pollen kanssa ja käydä sillä ensi viikollakin muutamaan otteeseen oppia ottamassa. Tykkään todella ratsastaa sillä ja vaikka kroppani jännittyneeltä vaikuttaakin, mieleni ei sitä sen selässä kuitenkaan ole. 

Vaikka tällä hetkellä olo onkin kuin maani myyneellä, yritän nousta huomenna Vessin satulaan uudella tarmolla. Ensimmäinen vaihe asioiden korjaamisen tiellä lienee ongelmien tunnistaminen ja myöntäminen. Aion videoida ratsastustani, vaikka sitten vain omaksi ilokseni (=kauhukseni) entistäkin useammin, jotta näen mihin suuntaan tilanne etenee. Kotiläksyiksi annoin itselleni käskyn ratsastaa enemmän ja matkustaa vähemmän ja keskittyä näihin ongelmakohtiin nyt ihan todenteolla. Jo riittää laiskottelu, nyt ruvetaan töihin!

Muutama video perjantailta

Tässä hieman järkkärillä kuvattua pätkää ratsastuksesta. Ensimmäiset 30 sekuntia on perunasäkin pomppimista ravissa ympyrällä, sen perään pelkkää käyntiä. Myös "kypäräkamera" oli kentän laidalla kuvaamassa, mutta ratsukko näkyy siinä hieman turhan pienenä pisteenä julkaisua ajatellen.

Tässä vielä video Facebookissa saamani juomahaasteen suorittamisesta. Luulin napanneeni hieman onnistuneemman suorituksen nauhalle jo keskiviikkona, mutta kamerasta loppuikin akku keskenkaiken.

Aurinkoinen lomaperjantai tallilla

Olen tämän viikon loppupuolen viettänyt lyhyttä talvilomaa yhdessä mieheni kanssa ja mikä olisikaan mielestäni sen parempaa kuin päästä puuhailemaan tallille ja saada vielä kuvaajakin mukaan! Päivä oli ihanan aurinkoinen ja siitä osasi todellakin nauttia, sillä viikonlopuksi on luvattu huomattavasti surkeampaa keliä. Molempina päivinä on ennusteen mukaan korkeintaan muutama aste plussan puolella ja räntää saattaa jopa sadella taivaalta. Niinpä olikin entistä ihanampi nauttia näistä aurinkoisista hetkistä!

Vessin kuntoon laittamisessa kesti tällä kertaa normaalia kauemmin. Hepat ovat olleet hyvän sään takia loimetta ulkona ja Vessipä kätevänä tyttönä oli jo ilmeisesti eilen päättnyt alkaa piehtaroida ihan sydämensä kyllyydestä poistaakseen kutisevaa karvaansa. Harjasin sitä ennen satulointia hyvän tovin, mutta siltikin se näytti mahan ja ryntäiden kohdalta vasemmalta puoleltaan lähinnä vasikan nuolemalta. Pääasia kuitenkin, että sain sen puhtaaksi satulan ja suitsien alta.


Pidemmittä puheitta päivän kuvasadon kimppuun! Blogger on jälleen pilannut osan kuvista ja mainittakoon, että aurinko meni välillä kesken ratsastuksen ihan kunnolla pilveen. Niinpä osa kuvista näyttää ihan kuin eri päivänä otetuilta. Ratsastuksen aikaan myös tuuli melkoisen paljon, mutta tamma tuntui siitä huolimatta ihan kohtalaisen rennolta. Kuvat ovat kronologisessa järjestyksessä, joten neitokaisen fiiliksen muutokset ovat hyvin nähtävissä.

Joku oli jättänyt kakat kentälle, me päätettiin siivota ne

Täytyy tunnustaa, etten ihan tarkkaan edes muista, koska olen viimeeksi ravaillut ja sen kyllä huomasi. Ihan kamalan tuntuista ja näköistä touhua, suorastan häpeän omaa saamattomuuttani! Hevonen tuntui energiseltä eikä aina olisi oikein malttanut pysyä pöksyissään, mutta olosuhteisiin nähden toimi ihan kivasti ja syyttää voi kyllä ainoastaan satulan päällä keikkunutta perunasäkkiä. Tällä kertaa olisi tehnyt oikeasti mieli jopa ratsastaa pidempään, mutta vaikka olin pukenut vaatteita melko kohtuullisesti ylleni, tuli silti kuuma. Koska olen hieman vielä flunssatoipilas, en halunnut hiottaa tai hengästyttää itseäni kovin pahasti, joten otettiin sitten vain nelisenkymmenen minuutin rupeama tällä erää.

Horse Faireilta mukaani tarttuivat oheisissakin kuvissa näkyvät ruskeat ratsastushousut. Kaverini ostettua muuan liikkeestä alepökät itselleen päätin minäkin haluta toiset uudet ja hyvät housut loppukesästä ostamieni farkkuhousujen lisäksi. Kaikki vanhemmat housuni alkavat olla pikkuhiljaa liian kuluneet tai muuten vain epäkäytännölliset, joten sain tämän tarpeen perusteltua itselleni varsin helposti. Niinpä lähdin selailemaan rekkejä läpi ja nämä osuivat eteeni. Olin hyvin tyytyväinen löydökseeni, koska minun mitoillani ei alekoreissa aina ole sopivia vaateita ja olin salaa toivonut löytäväni joko ruskeat tai sitten tummanharmaat housut. Aiemmat housuni ovat olleet poikkeuksetta Horzen tai Hööksin valikoimista, mutta ne eivät aina ole istuneet kovin hyvin ja nämä puolestaan ovat niin mukavat, että uskon niistä pian tulevan lempparini. Hyvälaatuisina niiden luulisi kestävänkin pidempään ja ainakin toistaiseksi ne ovat tuntuneet miltei toiselta iholtani.

Myös jaloissani olevat jodhpurit ovat uudehkot, ne tarttuivat kuukausi takaperin matkaani Vermon Wahlstenin myymälästä, jossa poikkesin tallikaverin kanssa hakemassa hokkeja. Kukapa voisi vastustaa -50% tarjousta turvakärkisistä siisteistä ratsastuskengistä edellisten ollessa jo kulahtaneet ja 5 vuotta vanhat. Niinpä. Nyt pidän kyllä kukkaron nyörit lähikuukausien aikana suljettuina, hankintoja on tosiaan tehty koko vuoden edestä.

Nyt nukkumaan ja odottamaan kauhulla aamua ja mahdollista räntää. Yyh.