Alunperin oli tarkoitus osallistua tunnille Vessillä, sillä se olisi varmasti tehnyt meille molemmille hyvää. Pienen sattumuksen seurauksena tilanne eteni kuitenkin ennaltaodottamattomalla tavalla ja ehkä ihan hyvä niin. Saanpahan toteuttaa virheitäni toisen hevosen kanssa Vessiä liiaksi sekoittamatta.
Juho halusi lähteä tallille mukaan kuvailemaan (mikä ihme sitä miestä oikein vaivaa?!?) ja lähdön tohinassa unohdin omat avaimeni kotiin. Harvemmin niitä mukana pidän, kun yhdessä jossain kuljetaan ja alitajuisesti näin kävi tälläkin kertaa. En oikeastaan edes tajunnut tai ajatellut asiaa kunnes olin tallilla. Meidän kaapin ovi on lukossa, kaapin avain on kiinni kotiavaimissani ja koska tallilla oleva vara-avainkin oli turhan hyvässä tallessa, olin pakotettu luopumaan ratsastusajatuksesta Vessin suhteen.
Onni onnettomuudessa Vessi ei ole tallin ainoa hevonen eikä edes ainoa, jolla tykkään ratsastaa. Näinpä sain alleni jälleen Alpin.
Päähäni löytyi hassuntuntuinen lainakypärä, käteen sain jonkun muun hanskat. Onneksi oli lämmintä ja tarkeni hyvin hupparin ja liivin kera. Takkia minulla ei olisi ollutkaan. Paitsi siellä lukkojen takana...
Kuten otsikossakin todettua, mulla on muutama varsin iso ongelma ratsastuksessa. Havainnollistetaanpa hieman kuvien kera...
Jalat
Jostain kumman syystä en saa koipiani pidettyä rentoina sitten niin millään. Polviin ei tule juurikaan kulmaa, nilkat ei jousta. Tästä syystä nilkat myöskin kipeytyvät välillä ja pohkeetkin huutaa hoosiannaa aika-ajoin. Kantapäät ei todellakaan ole alaspäin. Antaessani pohjetta toimin kuin pikkulapsi ja pohkeen sijaan tunnun usein ratsastavan kantapäällä. Jalkani myös nousee ja jännittyy "pohkeita" antaessani ihan reidestä asti. Erityisesti vasen jalkani heiluu välillä kuin linkkuveitsi.
Kevennys
Kevennän hyvin usein aivan liikaa, paljon vähempikin riittäisi. Sen lisäksi jalkojeni lihaksisto on varsin surkea ja sen sijaan, että antaisin liikkeen tehdä työnsä ja keventäisin sen mukana, punkean itseäni ylös satulasta jatkuvasti todella typerän näköisesti. Sen lisäksi hyvin usein potkin samaan tahtiin jaloillani hevoseen lisää vauhtia. Erityisen huonoksi tämän tapani tekee se, että niin oma hevoseni kuin tämä lainaratsunikin ovat molemmat melko reippaita kavereita eivätkä ne todellakaan tarvitsisi moista kehotusta vauhdin lisäämiseen, päinvastoin.
Kädet
En edes tiedä mistä kohtaa aloittaisin yläraajojeni käytön arvostelun... Joko ne lepäilevät hevosen harjassa kiinni tai sitten ne ovat suurinpiirtein korvieni korkeudella. Kyynärkulmani on hyvin usein olematon, nyrkit ovat auki eivätkä edes pystyssä. Käteni vaikuttavat usein varsin jännittyneiltä. Uusimpana villityksenä olen "keksinyt" heiluttaa käsiä yläkroppani tahtiin ratsastaessani. Tämä korostuu etenkin Alpilla ratsastaessani.
Oman höysteensä käsiongelmaan tekevät jännetuppivaivani, jonka vuoksi kädet väsyvät välillä kovin helposti ja vaikeuttavat esimerkiksi asetuksia ja taivutuksia kovasti. Ja mitä niihin asetuksiin ja taivutuksiin sitten taas tulee, teen niitä edelleenkin varsin arkaillen sen sijaan, että oikeasti ottaisin sisäohjaa käyttöön riittävästi tarvittaessa.
Eiväthän ne vaikeudet vielä tähän toki loppuneet, mutten edes jaksa paneutua muihin ongelmiini: etukenoon, takakenoon...
Video tunnetusti kertoo asiat vielä kuviakin selkeämmin, joten stillien oheen hieman kidutusta liikkuvan kuvan merkeissä...
Tällä hetkellä, näitä materiaaleja katsottuani tunnen oloni lähinnä surkeaksi. On juuri sellainen olo, etten ole oppinut ratsastuksesta koskaan yhtikäs mitään. On nöyryyttävää huomata, ettei edes perusratsastukseni ole millään mittarilla katsottuna kunnossa. Todella noloa! Haluaisin lähinnä vaipua häpeästä maanrakoon, mutta koska blogin on tarkoitus kertoa myös niistä ei-niin-hohdokkaista asioista tavallisessa elämässämme, halusin julkistaa nämä hetket täällä, josta voin niitä sitten myöhemmin muistutella mieleeni, toivottavasti jo jotain oppineena.
Toisaalta tiedän myös, että minun pitäisi olla itselleni hieman armollisempi. Tänään oli oikeastaan ensimmäinen päivä flunssailuni jälkeen, kun oikeasti tein jotain liikunnallista. En ole kunnolla lenkittänyt edes koiria, sillä pelkään jälkitauteja enemmän kuin ruttoa, enkä ole halunnut hiota tai hengästyä yhtään ennenkuin tiedän olevani terve. Räkä poskella ja hieman köhien tänääkin keventelin, mutta uskon, että tauti on vihdoin taltutettu.
Pitäisi varmaan myös muistaa edes vähän iloita niistä asioista, jotka edes joskus menevät oikein. Nykyisin istun selässä jo melko suorassa, kenotusta on havaittavissa aiempaa harvemmin, vaikka toki jonkin verran vieläkin. Istuntani on kaikinpuolin parantunut, vaikkei se hyvä ole vieläkään. Ilokseni huomasin myös, että kaikissa kuvissa minulla näyttää olevan oikea kevennys! Tämäkään ei ole itsestäänselvää, varsinkaan kun ratsastan Vessillä.Tänään ei tuntunut missään vaiheessa siltä, ettenkö pysyisi selässä tai ettei hepo pysyisi näpeissä. Itseasiassa Alppi oli tänään erittäin rauhallinen ratsastaa ja ihmettelin välillä, miten se ei juuri töhöttänyt menemään, kuten yleensä. Ehkä tein jossain välissä jotain hieman oikeinkin, vaikka sitä onkin vaikeaa uskoa.
Harrastuksen tulisi olla ennenkaikkea hauskaa ja kaikesta huolimatta sitä minulla tänään kyllä oli. Oli mukava huomata, miten muutokset omassa tekemisessä todellakin olivat nähtävissä heti hevosen liikkeessä. Muunmuassa tästä syystä onkin tarkoitus ottaa ihan kunnon treenirupeama Alppi-pollen kanssa ja käydä sillä ensi viikollakin muutamaan otteeseen oppia ottamassa. Tykkään todella ratsastaa sillä ja vaikka kroppani jännittyneeltä vaikuttaakin, mieleni ei sitä sen selässä kuitenkaan ole.
Vaikka tällä hetkellä olo onkin kuin maani myyneellä, yritän nousta huomenna Vessin satulaan uudella tarmolla. Ensimmäinen vaihe asioiden korjaamisen tiellä lienee ongelmien tunnistaminen ja myöntäminen. Aion videoida ratsastustani, vaikka sitten vain omaksi ilokseni (=kauhukseni) entistäkin useammin, jotta näen mihin suuntaan tilanne etenee. Kotiläksyiksi annoin itselleni käskyn ratsastaa enemmän ja matkustaa vähemmän ja keskittyä näihin ongelmakohtiin nyt ihan todenteolla. Jo riittää laiskottelu, nyt ruvetaan töihin!
Muista ettet ole liian raaka itsellesi, me jokainen olemme oman itsemme pahimpia arvostelijoita. Minäkin aina ruoskin itseäni, joskus turhaankin.
VastaaPoistaMillaisella tallilla sinä käyt tunneilla? Siis käyt ilmeisesti ihan opettajan tunneilla? Käykö hän korjaamassa koskaan jalkojen/käsien asentoa? Vai huutaako vain kentän laidalta? Oletko ajatellut istuntapainoitteisempaa tuntia? Tai tuntia liinassa?
Joskus on hyvä palatakin perusasioihin. Me rakennetaan ratsastus perustan päälle. Kun pohja on hyvä tulee lopustakin parempi.
Minusta tuntuu että toisinaan ihmiset turhaan syyttävät itseään ns. matkustamisesta hevosen selässä. Joskus voi ihan oikeasti olla ongelmia esim. kehinhallinnon kanssa. Kroppa ei vaan toimi niin kuin haluaisi. Liika yrittäminenkään (=liika ratsastus) ei ole hyväksi, koska jos väkisin yrität pitää jalan rentona ja kantapäät alhaalla olet jostain muusta kohdasta sitten linkussa.
Rentoutatko ennen ratsastusta koskaan itseäsi? Venytteletkö? Näistä on apua, ja jos vain pystyt suosittelisin käymään salilla tekemässä edes vähän työskentelyä koska huomaat seuraavana päivänä ratsastuksessa eron. Esim. jalat aukeavat ja asettuvat paremmin. Kuulostan varmasti tosi tylsältä, kun sanon että oheisliikunnan merkitys on ratsastussuorituksessa melko isossa arvossa.
Itse olen huomannut pelkän hyödyn. Luulen että kun palikat loksahtavat sinullakin paikoilleen tapahtuu omassa ratsastuksessa merkittäviäkin muutoksia - asiat tulevat itsestään ja olet yhtä hymyä. Huomaathan kuitenkin ettet ole todellakaan kehno tai huono, meillä kaikilla on joskus huonoja jaksoja. Yritä pitää positiivinen tsemppi päällä.
Ja jos tuntuu että tunnin ajaksi tulee liikaa korjattavia palasia, pyydä opettajaa/ohjaajaa keskittymään tunnin aiheena vain yhteen tai kahteen osa-alueeseen ja lähtekää korjaamaan ongelmia sillä tavoin. Siitä ei ole mitään hyötyä jos kaikki yritetään korjata kerralla. Mielummin vaikka jokin teema, johon kiinnitetään huomiota ja seuraavalla kerralla sitten toiseen jne. :)
Käyn tunneilla meidän omalla tallilla, joko Vessillä tai sitten jollain tallin hevosista, jotka ovat jos ei päivittäisessä niin jokainen ainakin viikottaisessa tuntikäytössä. Tallimme on siis SRL:n hyväksymä harrastetalli, jossa on tuntitoimintaa :)
PoistaMeidän tallille on myös tulossa ratsastuksenohjaaja/Centered Riding -ohjaajan pitämä istuntakurssi, jolle todellekin olen menossa :) Se tapahtuu käsittääkseni toukokuun alussa, joten odotan sitä innolla.
Oot ihan oikeassa, liika yrittäminen ei ole hyvästä sekään. Helposti siinä kipeyttää itsensä ja saa ongelma kohdan johonkin muualle. Onneksi tunneilla on keskityttykin ongelmiini pikkuhiljaa, liikaa korjattavaa olisi kerralla, jos kaiken kuvittelisi kuntoon saavansa.
Mähän aloin tosiaan loppukesästä käydä salilla näiden mun käsieni vuoksi ja se helpottaa. Mutta, flunssailun vuoksi en ole salillakaan käynyt noin kuukauteen (suunnittelin ensi viikolla meneväni), joten siitäkään ei ole ollut apua :/ Meillä on ilahduttavan kivan oloinen sali työsuhde-etuna duunipaikan kanssa samassa kiinteistössä, hulluhan sitä olisi jos tuollaista etua ei käyttäisi. Itseasiassa meidän duuni järjestää sinne myös personal trainer -ohjauksen (en tiedä ajankohtaa, varmaan ehkä jo ensi kuussa), johon olen ilmoittautunut. Sitäkin odotan innolla :)
Kiitos vielä kommentista! Tylsältähän se kuulostaa ehkä, mutta niinhän tosiasiat usein.
Tosin, nyt kun asioita mietin, niin selkeästihän suunta on tässä parempaan, kun asioille jotain hissukseen yrittää tehdä. Tsemppi ei tule multa loppumaan :)
Ongelmien korjaaminen alkaa tosiaan vasta, kun omat ongelmat näkee ja tuo julki eikä piilota niitä. Kukaanhan ei ole täydellinen ratsastaja, jokainen tekee virheitä. Nyt varsinkin kun ollut pidempään kipeänä on varsin ymmärrettävää, että oma ratsastuskin tuntuu kurjalta ja huonolta. Onneksi asenne pelastaa paljon, ja sinä omaat järkevän sellaisen.
PoistaEhdottomasti tuollainen etu kannattaa hyödyntää! Voi kun olisi itselläkin. Lähin kuntosali taitaa olla yli puolen tunnin ajomatkan päässä, enkä voi oikein työpaikkakunnallekaan jäädä. Siksi nyt aloitinkin kuntohaasteet kotona ja aion tehdä kotona treenejä. Haaveena olisi pienimuotoinen oma kuntoilukeskus, mutta toimittakoon sen virkaa nyt tässä vaiheessa crosstraineri ja omat jumpat.
Kyllä sinä oot vähemmän puskailija mitä minä.. meillä ei ole edes kenttää!! :D
Mä aina ajattelin, ettei musta oo kuntosaleilijaksi. Oon kuitenkin saanut huomata, miten hyvää tuo touhu tekee mun selälle ja käsille ihan jo töidenkin kannalta. Eikä kokonaisvaltainen kehonhuolto koskaan oo pois yhtään miltään osa-alueelta, ratsastukseenkin tuo omat etunsa ihan taatusti.
PoistaTeen usein niin, että meen salille ennen duunia (kukonlaulun aikaan), siellä sit suihkuun ja reippaana uuteen työpäivään. Verensokerien kannaltakin tää on fiksua, koska sitten voin päivän aikana korjailla, jos uhkaavat laskea liiaksi treenin tai muiden syiden vuoksi. Iltapäivästä olisi verensokeri laskusuunnassa enemmän automaattisesti ja voisi olla, että jäisi saleilut väliin. Viikon päästä suunnittelin aloittavani työmatkapyöräilyt, joten täytyy saleilun kanssa taas aloitella sitten rauhassa. Yhtäaikaisesti nuo voi olla aika hasardeja muuten alkuun :/
En usko, et puskailu on kentästäkään kiinni vaan melkeinpä asenteesta. Metsässä on mukavaakin :)
Enpä usko että se on kiinni asenteesta, se on lähinnä vain harrastajan lajittelua tai kategorisoimista. :) Itse en miellä puskailuksi vapaampaa ratsastusta, maastoilua tai metsässä oloa, koska tätä voi tehdä ihan ilman että on "puskailija" - ja se voi siitä huolimatta olla mukavaa. Eli tästä tulemme siihen että en pidä itseäni puskailijana, vaikka moni muu pitäisi. Enkä oikein miellä sinuakaan sellaiseksi, koska sinä selvästi teet enemmän mitä puskailija (ainakin minusta). :)
PoistaKategorioihin laittaminen on yleensä kyllä aika tylsää, oli sitten kyse mistä asiasta tahansa. Pääasia kai on se, että on omaan harrastukseen tyytyväinen, nimitti sitä sitten ihan miten tahansa vain! :)
PoistaOlet itsellesi aivan liian ankara. :) Tsemppia - komppaisin taysin Tanjan kommentteja ja myoskin sita, etta joskus kannattaa ottaa ihan yksityistuntia jonkun hyvaksi todetun ohjaajan kanssa, eli voit rauhassa keskittya niihin pariin pikkujuttuun ja korjata niita. Tulee myos sitten jotain oikeaa onnistumisen tuntua ja sita etta olet saavuttanut jotain...On ihan turhaa ajatella etta kaikki on pielessa ja kaikki taytyy yhdella kertaa korjata, silla se on lahes mahdotonta, ja se myos ruokkii sita oloa ettei osaa 'mitaan'.
VastaaPoistaRyhmatunneilla, jossa ope huutaa kentan laidalta ovat ihan OK, mutta jos haluaa oikeasti kehittya, on hyva ottaa ns. one-to-one tuntia joskus.
Ja ei siina ns. puskailussakaan mitaan vikaa ole :)
Kiitti sullekin kommentista. Oon ilahtunut siitä, että eilinen purkaukseni sai aikaan muutaman rakentavan kommentin tänne :)
PoistaOot ihan oikeassa tuosta, että yksityistunnilla kehittyy paremmin kuin porukassa. Onneksi meidänkin tunnit on kuitenkin varsin pienellä porukalla toteutettuja, sekin lienee parempi kuin ei tuntia laisinkaan. Luulenkin, että mulle on tärkeintä tällä hetkellä se, että saan edes sen kommentoijan sinne kentän laidalle. Muuan viisas henkilö on sanonut, että ratsastus on pitkälti aivotyöskentelyä ja tarviin jonkin hieman aktivoimaan näitä mun aivojani :)
Ja kiitos puskailun puolustuksesta. Täytyy myöntää, että itse nautin mielettömästi rauhallisesta ja sinänsä päämäärättömästä menosta :) Tapansa harrastaa meistä kullakin :)
Täällä sielunsisko! Täysin ihteoppineena (2x alkeistunnilla käyty) rattastuksen "salat" oon viimeaikoina ruvennu kahta kauheemmin kauhisteleen ja arvosteleen omaa rattastusta.. Kädet mullon hyvin mutta siihin jää, etukeno, vinokönö, pohkeet irrallaan jnejne.
VastaaPoistaKuitenkin, suunta on vaan ylöspäin Anzusein, istuntapainotteisille tunneille ja valvovan silmän alle niin varmasti rupee ratsastuslukot aukeemaan! ;) Don't you worry!
Thanks! Uskon myös, että ylipäätään se valvova silmä tosiaan tekee hyvää. En oo talven mittaan päässyt oikein edes näille tunneille, lähinnä kentän huonon kunnon, aikatauluhaasteiden tai sairastelujen vuoksi. En tiedä onko lohdullista vai rasittavaa se, ettei kyseessä ole edes taloudelliset syyt vaan nimenomaan ihan kaikki muu.
PoistaKuvasin tänään Vessin ja mun menoa, joskaan en oo ehtinyt saada videota edes katsottua läpi vielä. Tuntui kuitenkin siltä, että eilinen mieleenpalauttelu teki mulle hyvää. :)
heippa, täällä olisi sinulle haaste =)
VastaaPoistahttp://vaahteramaeneemeli.blogspot.fi/2014/03/vastaus-haasteeseen.html
Kiitos, palaan tähän myöhemmin :)
Poista