Monitoimilauantai

Olispa aina viikonloppu! Ehtisi käydä tallilla ihan oman aikataulun mukaan ja nauttia rauhassa olostaan! 

Tänä viikonloppuna olen nauttinut heppailusta kyllä ihan täysin rinnoin. Kerrataanpa siis täälläkin, mitä on tullut puuhattua :)

Lauantaina suuntasin tallille rehukaupan kautta, Peacemakerit auton perässä saavuin kaverini kanssa heppailemaan puolen päivän jälkeen. Ensinnä suuntasimme pienelle maastolenkille, minä Vessin selässä ja kaveri jalan, kamera kaulalla. Suunnitellun, pienen lenkin toteuttaminen alkoi kuitenkin tuntua hieman liian hankalalta, sillä polulla, jota pitkin meidän oli tarkoitus kulkea, oli lunta kaveria miltei polviin asti paikkapaikoin. :D Hetken matkaa kahlattuamme päätimme kyseisen reitin olevan ihmisjaloille hieman turhan rankka ja käännyimme takaisin. Ehdimme kuitenkin olla maastossa puolisen tuntia, juuri sopivat alkukäynnit. 

Takaisin tallille päästyämme ratsastelin kentälle Vessiä hetken, lähinnä tarkoituksena saada se rauhoittumaan ja hengähtämään hieman ensin. Sen jälkeen nappasin tammalta satulan pois ja ohjat irti suitsista ja päästin sen juoksemaan kentälle vapaana. Halusin sen hieman päästelevän höyryjä ja niin se tottavie tekikin! Ravaili vauhdilla häntä pystyssä, laukkaili innoissaan ja heitti muutaman pukinkin siinä sivussa. Tovin juostuaan se alkoi hieman rauhoittua ja piehtaroi lumisella kentällä autuaasti ynisten. Tuumasin, että nyt taitaa tamma olla saanut jolkotella riittämiin tälle erää ja kävin laittamassa irrottamani ohjat takaisin sen kuolaimiin. Luotin siihen, että tamma on sen verran jo tasoittunut vauhdikkaasta juoksustaan huolimatta, että voin ottaa loppukäynnit ilman satulaa pysyen silti kyydissä. Ja siitä se hauskuus sitten alkoikin... :D

Olen varmaan maininnutkin joskus, miten tallillamme selkään kapuamista varten tehty koroke on varsin passelin korkuinen. Satuloimattoman hepan selkäänkin pääsen vain nostamalla jalan sen yli ja hieman toisen jalan varpailla ponnistamalla. Varsin simppeliä siis :) 

Tai, olisi, jos ei olisi meikäläinen. Olin jo nostanut jalkani Vessin selän yli ja juuri ponnistamassa toisella jalalla, kun jalkani lipesi korokkeelta! En oikeastaan ehtinyt edes käsittää, mitä on tapahtumassa, kun olinkin hevosen mahan alla. Löytäessäni itseni maasta mietin ensimmäisenä, että kuinka nopeasti pääsen ylös, etten tule tallatuksi, mahtoiko Vessi säikähtää... Mutta ei, siinä se seisoi paikallaan ja vissiin vähän ihmetteli, mitä puuhaan sen mahan alla. Vieressä seissyt kaveri sanoi, että kopsahdus näytti melko hurjalta, mutta kun maahan päädyttyäni nauroin vaan ratketakseni, ei muhun tainnut sattua. Harmitteli tosin mokoma, kun ei ollut kuvausvalmiudessa, olisi nimittäin tullut melko hulvaton kuvasarja tuosta kopsahduksesta! :D

Toisella yrittämällä pääsin kuin pääsinkin sitten selkään (ja kuvausasemissa ollut kaveri jäi tälläkin kertaa kuvitta) ja otin sitten loppukäynnit vielä. Muutaman kerran heppa hieman kompasteli koppuraisen kentän vuoksi ja ilokseni huomasin tasapainoni kehittyneen enemmän kuin uskoinkaan. Pitäisi useammin käväistä selässä ilman satulaa, tekisi hyvää jatkossakin! 

Kaiken kaikkiaan tamma urheili noin 70 minuuttia ja vaikutti lopuksi varsin tyytyväiseltä.
Kaverini räpsi kuvia vähän joka välissä, mutta saatte odottaa hetken, kunnes ne saadaan tänne asti. :)