Puoli vuosikymmentä sitten

Kuva Johanna Rinne

Kirjoitin marraskuussa postauksen, jossa kerroin hieman tamman historiasta ja siitä, miten me päädyimme yhteen. Tuon kirjoituksen löydät tämän linkin takaa. Tekstissä mainitsinkin, miten kaverini omassa blogissaan julkaisema laukkavideo osui tamman aiemmin tunteiden ihmisten silmiin. Olin tästä hyvin ilahtunut, sillä hinguin todellakin lisää tietoa Vessin vaiheista.

Jo tuolloin syksyllä sain käsiini sähköpostiosoitteen, joka kuului Vessin tuon aikaiselle, hieman läheisemmälle ihmistuttavuudelle. Saimme L:n kanssa kuitenkin toisiimme yhteyden vasta joitakin viikkoja sitten, mutta nyt viimeinkin olen saanut lisää tietoa menneestä. Ajattelin, luonnollisesti, kirjoitella kuulemastani täälläkin muutaman sanan verran.

L tutustui Bambiin vuoden talvella 2006 paikkeilla sen ollessa "tuntiheppana" muuan tallilla läntisessä Suomessa. Heidän ensi kohtaamisensa osui erään tunnin alkuun, jolloin kaikkien pitämä rauhallisempi polle päätyi kokemattomamman ratsastajan alle ja L pääsi tuntia vetäneen henkilön päätöksestä tutustumaan kauhukseen muuan lv-tammaan, joka hyppi ja pomppia poukkoili jo pihassa, hyvä ettei ryöstänyt jo samalta seisomalta. Kyseisellä tallilla "tunnit" pidettiin maastossa kunnollisen kentän puuttuessa, joten voin vaan kuvitella, miten hurjalta on mahtanutkaan tuntua ajatus moisella raketilla maastoon irtautumisesta! Siirtyminen sinne oli kuulemma tapahtunut epämääräisessä askellajissa, joka saattoi ehkä etäisesti muistuttaa jopa ravia. Tunnilla oli ollut tarkoitus eräällä pellonpätkällä ravailla ja tehdä voltteja ja muuta pikkujumppaa, mutta Bambipa päätti toisin. Ei kuulemma L-parka ollut sitä ennen tiennyt, miten julmetun kovaa lämminverinen oikein pääsee, mutta sen jälkeenpä todellakin tiesi! Tamma ryösti järkyttävän vauhdikkaaseen kiitolaukkaan ja vetäsi kilometrin pituisen pellon toiseen päähän, kääntyi siellä 180 astetta ja palasi samaa vauhtia vielä takaisin, pysähtyen lopulta ojaa vasten. Onneksi pysähtyi, I:n ja parin tallikaverin kanssa hiekkakuopalla ulkoillessaan vuosi sitten keväällä se hermostui, lähti kiitolaukkaan ja hyppäsi kivisen esteen ylitse jättäen ratsastajansa toiselle puolelle. Omaksi ilokseni en ollut kyydissä, mutta meno näytti kaikkea muuta kuin mukavalta.
Erikoista kyllä, mutta tuon oman vauhdikkaan ensiratsastuskosketuksen jälkeen L ihastui tammaan kovin!

Kuva Johanna Rinne

Kilpailua tammasta ei juurikaan ollut, sillä kuten arvata saattaa, montaa moinen vauhti varmasti hirvitti jo vierestä katseltunakin. Tallin kenttä oli talvisin lumen peitossa, joten valtaosa ratsastelusta tapahtui näin ollen maastossa. Alkuu tamma oli varsin jäykkä, ei taipunut kaulastaan juurikaan ja käyntikin oli kummallisen nykivää. Pikkuhiljaa ratsastelun myötä heppa muuttui jo rennommaksi ja alkoi taipuakin hieman.

Heinäkuussa 2007 tamma sai toisen varsansa, St Rudolf Star "Ruuti. 

Melko pian varsan syntymisen jälkeen L:n käynti tallilla väheni ja seuraavana kesänä loppui kokonaan. Tuona kesänä tammakin sitten päätyi seuraavaan kotiinsa. Olisipa mainiota kuulla tarinoita sen elämästä ajalta tuon Länsi-Suomen elämän jälkeen ja ehkäpä jossain vaiheessa saankin mahdollisuuden jatkaa tätä historian kertomista täällä. Tätä postausta kuvittamaan sain luvan käyttää muutamia tarinan tapahtumien aikaisia kuvia tammasta. Aikamoinen pitkätukka! Suuri haaveeni olisi jostain saada käsiini kuva tammasta kärryjen edessä, joko ihan vain hiittailemassa tai sitten tositoimissa. Harmikseni en vielä ole sellaiseen törmännyt.

Näitä tarinoita miettiessä tulee entistä vakuuttuneemmaksi siitä, miten tammalle tekee hyvää olla kodissa, jossa se elää rutiinien keskellä ja sen elämässä mukana pysyvien ihmisten lähellä. L:n kertomuksesta tunnistan itsekin tamman, joka alkuun osaa olla varsinainen häseltäjä, mutta josta tutustumisen jälkeen kuoriutuu varsin mainio ystävä.

Kuva Johanna Rinne