Vuosi hevosenomistajana ja naistenpäivän kuulumiset.

Möllöttelyä talvella 2011

Vuosi sitten ilmestyi nimeni Vessin omistajatiedoksi Hippoksessa. Naistenpäivän lisäksi vietin siis tänään myös jonkinmoista vuosipäivää. Sattuipa vielä sopivasti tallipäivä tälle "merkkipäivälle", joten sainpa viettää sitä sitten samalla parhaassa seurassa :)

Kävin edellisen kerran tallilla tiistaina ja ratsastelin silloin puolisen tuntia. Alussa tamma oli oikein mukavan rento ja vasempaan kierrokseen tuntui ravissakin kivalta. 

Oikeaan kierrokseenkin tamma kulki käynnissä suht siedettävästi, mutta ravatessa homma ei sujunutkaan enää ihan niin mallikkaasti. Todettakoon kuitenkin, että vika oli ehkä enemmän kuskissa kuin hevosessa tällä kertaa. 
Otin alkuun vain pienen pätkän ravia ja sitten takaisin käyntiin. Lähtiessäni ravaamaan uudestaan annoin jostain kumman syystä tammalle hieman liian napakasti pohjetta. Eipä se mihinkään alta ampaissut, mutta säheltämisen lopettamiseen menikin hyvä tovi. Ensin tuumasin, että rauhoittelen tamman ja otan uudet ravipätkät, mutta huomatessani, että projekti oli pidempi kuin mitä oletinkaan, päätin lopetella, kun homma tuntui vielä mielekkäältä.

Tänään tamma olikin iloinen mut nähdessään. Sen tarhakaveri oli lenkillä ja viereisen tarhan ruuna oli urheilemassa sekin tahollaan, joten Vessukka oli omalla puolellaan ihan yksin. Ei näyttänyt kuitenkaan stressaavan sen kummemmin, edistystä sekin! Tänään menin melko paljon käyntiä ja ajattelin todella keskittyä hommaan. Tiedostan todellakin sen, että Vessiä pitäis saada taipumaan enemmän (ja toisaalta se pitäisi saada kulkemaan enemmän suoraan), joten päätin keskittyä tänään tähän todenteolla. Sen lisäksi tunnun keventävän varsinkin oikeassa kierroksessa väärään tahtiin ja koska suunta on jo muutenkin meille molemmille ihan riittävän vaikea, ei meikäläisen väärä rytmi hommaa ainakaan helpota!

Vessi vietti todellakin naistenpäivää, sillä se luimi urakalla kentällä samaan aikaan urheilleille pojille. Pisti hieman emäntää hymyilyttämään, kun suokki-Simoa tervehdittiin joka kierroksella pienellä irvistyksellä korvat luimussa :D

Kaikenkaikkiaan tamma meni tänään ihan kivasti, minkä nyt luimimiseltaan malttoi. Kamalasti se kädelle kyllä painaa ja rullaa päätään vähän liikaakin välillä. Vaadin siltä tänään enemmän kuin mitä normaalisti ja vaikka otettiin vain jokunen kierros ravia, tuntui se olevan melko väsähtänyt 45 min käyntipainotteisen uurastuksen lopussa. Se ei nostanut jalkojaan enää yhtä reippaasti ja rauhoittui muutenkin hieman normaalia enemmän. Niinpä päätin ottaa jalustimet jalasta loppukäyntien ajaksi ja tassutella vielä muutaman kierroksen rennosti. Tuon päätöksen jälkeen ehdimme mennä huikeat 1/4 kierrosta, kun hieman laiskasti liikehtivä tamma ilmeisesti joko liukastui tai sitten kompastui toiseen etuseensa ja meni polvilleen. Ehdin tajuta, että nyt taidetaan mennä nurin ja kohta mä tipahdan - mutten tipahtanutkaan! Yritin pysyä sopivasti sen liikeessä mukana ja päästiinkin sitten takaisin jalkeille! Huh että, melkein ehdin jo säikähtää!
Jatkettiin sitten loppukäyntejä jokunen kierros vielä ja alas tultuani kurkkasin, ettei pollen polvessa näkynyt naarmuja. Mokoma pieni köntys! <3 
Sunnuntaina päästäänkin sitten taas kaverin kera maastoon tallustelemaan!