Huipulla tuulee.

Poniterapeutti valmiina palvelukseen!

Käväistiin pollen ja talliseuralaisten kanssa maastoilemassa sekä lauantaina,
että sunnuntaina. Yhteensä 3,5 tuntia tuli tepasteltua kesäisissä maastoissa. Teki hyvää tammallekin pienen lomailun jälkeen aloittaa arki rauhaisissa merkeissä.Maanantaina tamma sai vapailla, tiistaina käväisin hieman harjoittamassa tuuppausyrityksiä kentällä. Eilen, keskiviikkona mun piti myös mennä selkään, mutta toisin kävi. Vaikka tämä blogi keskittyykin heppa-asioihin, koen jotenkin mielekkäämmäksi purkaa sydäntäni hieman täällä enkä tuolla henkilökohtaisempien asioideni blogissa (johon linkki oikeassa reunassa!). Sinne tulee harvemmin kirjoiteltua muutenkin ja liittyypähän tämä hieman heppailuunkin. :)

Myönnettävä se vain on, en ole teräsnainen.
Edes minä en jaksa puurtaa päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen ilman lomaa. Oma raja tuli vastaan tällä viikolla. Olen kuunnellut nyt koko kesän ajan sitä, kun ihmiset ympärillä hehkuttavat omaa tulevaa lomaansa, muistelevat kenties juuri vietettyä tai miettivät mitä tekevät, kun pääsevät vapaalle. Itse yritän nauttia vapaista viikonlopuista ja aurinkoisista kesäilloista parhaani mukaan, mutta kuten sanottu, joskus tulee raja vastaan. 

Viime vuoden keväällä alkaneen työpaikkojenvaihdosrumban vuoksi olen pitänyt viimeeksi oikeasti lomaa kesällä 2010. Ei sillä, toki olisin halunnut pitää sitä viime kesänä ja nytkin, mutta harvallapa sitä on varaa palkatonta lomaa kovin paljon itelleen keräillä. Ei mullakaan. Jotenkin ajattelin, että saan homman skulamaan, mutta toisin kävi.

Oot voimani mun!

Kesän aikana olen ollut varsin väsynyt. Välillä on tuntunut, että heppapuuhat ovat olleet arjessani ainoita valopilkkuja. Jos olen ollut väsynyt tallille ajaessani, viimeistään Vessiä harjaillessani olen piristynyt. Tänäänkin nuuhkin hevosentuoksua, tosin nyt jo helpottuneena siitä, että tiesin mikä minua vaivaa. Eilen vihdoin sain varattua lääkäriajan tälle päivälle ja se olikin yksi fiksuimmista teoistani pitkään aikaan. Lääkäri mittasi melkoiset huippulukemat verenpaineen osalta eikä ollut tyytyväinen mun pitkäaikaiseen verensokeriinkaan. Vieraammille lukijoille tiedoksi, että olen siis I tyypin diabeetikko (since 1991), joten näitä asioita tulee seurattua hieman eri tavoin, kuin mitä terveet kanssaihmiset tekevät.

Noh, näiden huippulukemien takia sain käskyn seuraavan viikon ajan levätä ja tehdä rentouttavia ja itselleni mukavia asioita, joista nautin. Arvata saattaa, että käväsin tänään nollaamassa mieleni Vessin selästä käsin. Nyt on maailma jälleen hieman parempi paikka aloittaa tyhjältä pöydältä huomenna! :)