Paluu arkeen intoa puhisten!

Ajelin tiistaina suoraan töistä tallille tamman kengitystä varten. Tallille päästyäni tein iloisen havainnon, satulamme oli samaisena aamuna palannut toppauksesta! Kengittäjää odotellessani ehdin harjata hepan ja kokeilla satulaa selkään tallin käytävällä. Varsinaisen selästä käsin kokeilun päätin jättää kuitenkin tuonnemmaksi.

Ennen kengittäjän tuloa ehdin pikapikaa myös kokeilla Vessin selkään kaveriltani ostamaani kaulakappaleellista talviloimea. Kovin pitkään en tohtinut sitä kesäpäivänä selässä pitää, mutta kunhan näin sen olevan suht koht sopiva. Ja olihan se, oikein mainio! Kaverin polle muuttaa jossakin vaiheessa uudelle tallille ja koska säilytystila on rajallista, sattui hän tarjoamaan meille uutta takkia. Se on vielä tyttömäisen värinen, tuollainen viininpunertava, joten hyvinhän se Vessille sopii. Ensi talvea siis odotellessa!

Torstaina sitten ajelin tallille K:n kanssa. Koska vuokrattavalla pollella oli kenkä irronnut, sai hän alleen eri ratsun. Kivaa vaihtelua sekin!
Vessukka oli kesälomansa jälkeen hieman kömpelö ja rauhaisa maastolenkki tekikin sille varmasti oikein hyvää. Lenkin loppupuoliskolla ohitimme tavanomaiseen tapaan erään isomman tallin tarhat ja laitumet, sekä niiden vieressä kulkevan hiekkaradan, jolla polleilla ajellaan. Yhtäkkiä kävelemämme tien vieressä olevien puiden takaa vilahti jotain ja hevoset allamme säpsähtivät. Uskon, etteivät ne kuulleet mikä niitä lähestyi, sillä ne säikähtivät havaintoaan ihan samaan aikaan, kuin mitä me ihmisetkin sen huomasimme. Siinäpä jolkotteli edellämainitulla hiekkaradalla meitä kohti lämppäri, kuski kärryillä perässään. Vessi otti ihan selvästi kohtalaisesti kierroksia. Ehkä se vähän säikähtikin, kun kaverikin sinkosi pari askelta jonnekin, mutta enemmän kuumui kärryt nähdessään.

Ehdittiin sitten käpötellä muutama sata metriä eteenpäin ja samalla katseltiin, kun ravuri jolkotteli takasuoralla puiden takana. Ehdittiin juuri tien vierellä olevan tallin piha-alueen kohdille, kun päätyivät siihen samaan päätyyn meidän kanssa. Eipä käyny epäselväksi ollenkaan, mikä tamman pisti sen jälkeen puhisemaan. Onneksi huomasin kärryilijän sen verran ajoissa, että ehdin skarpata pitämään simmut tiukasti menosuunnassa ja kehottamaan Vessiä tekemään samoin. Kyllä se hyvän tovin vielä puhisi ja oli täpinöissään pihasta eteenpäin päästyämmekin. Hauskaa oli pihassa autoonsa kapuaville naisille huikkasta sivuttain kulkevan hevosen selästä "...tää on ravuri... kärryt innostaa..." hevosen sanoessa samaan aikaan "hörrrpörrrpuuuh" :D

Tyytyväinen ulkoilija lenkin jälkeen

Olin kohtalaisen iloinen, että tämä episodi tapahtui meitä vastaan saapuen, eikä takaa ohittaen. Lopputulos olisi muuten voinut olla hieman erilainen... Hurjempi!

Satula itsessään tuntui ihan hyvältä vajaan 1,5h reissun ajan. Huomenna sitten maastoilua jälleen! Pitää seurailla nyt vähän aikaa, miten toppaukset asettuvat ja katsella sitten toppaajan kanssa tarpeen mukaan penkkiin hieman päivitystä. Mutta jos nyt muutama viikko mentäisiin ihan näin :)