AUTS!

Tehtiin eilen kaveripariskunnan kera reissu Powerparkiin. Lähdettiin kotoa jo aamukuudelta, ajatuksena oli viettää mukava huvipuistopäivä ja yöksi takaisin kotiin.

Olin äkännyt, että Powerparkin tuntumassa on issikkatalli, joka järjestää eri pituisia ratsastusretkiä ja -vaelluksia. Koska mieheni ei ole juurikaan ratsastanut, ajattelin, että tämäpä voisikin olla sitten mukava tapa tutustua pollen selässä olemiseen. Rento pieni maastolenkki aloittelijalle sopivalla ratsulla tuntui hänestäkin sopivalta ajatukselta ja varattiin 45 min tallustelu.

Kun saavuttiin kohteeseen, jäivät kaverit huvipuistoilemaan ja me lähdimme hoitamaan ratsastusreissun "alta pois". Minä sain ratsukseni kimon ruunan, Juho alleen tummemman tamman. Varusteltiin hepat ja taluteltiin ne kentälle, josta oppaan kera lähdettiin sitten maastoon. Olipa muuten hassua nousta selkään pitkästä aikaa maastakäsin! Vessin selkään kapuan yleensä penkin päältä, sillä oon itse melko kömpelö eikä tammakaan oikein tykkää, kun sen selkään noustaan maasta.

Tehtiin pieni maastolenkki, joka käsitti metsäpolkuja, hiekkakuoppaa, asfalttitien ylitystä, erilaisten pihojen ylitystä ja lopuksi suora, jolla hepat yleensä ovat hanattaneet kunnolla. Koska Juho on aloittelija, mentiin toki hänen ehdoillaan. Pääosin reissu mentiin käynnissä, mutta suoran päässä otettiin pieni pätkä ihan vähän reippaammin. Reippaan pätkän jälkeen käännyttiin takaisinpäin ja siitä alkoikin reissun hauskuus! Juuri käännöksen jälkeen viereisestä ojanpenkan puskasta lähti lintu lentoon. Juhon hevonen hieman sitä säpsähti, mutta mun uljas vaalea ratsuni sitten hieman enemmän! En ehtinyt kissaa sanoa, kun huomasin, että pian olen maassa. Pehmoisesta issikkasatulasta en saanut yhtään tukea, enkä ehtinyt tarrata edes kauhukahvaan kiinni vaan mätkähdin selälleni kovalle hiekkatielle. Hetken aikaa siinä keräilin itseäni, sillä ilmat poistuivat keuhkoista kyllä melko tehokkaasti. Huomasin, että mikään ei ole poikki, mutta muutama paikka tärähti melkoisesti. Kapusin sitten takaisin selkään ja tallusteltiin takaisin tallille hissukseen. 

Enpähän ole aikoihin pudonnut selästä, mutta pitikö senkin tapahtua juuri nyt, kun oltiin toisella puolella Suomea ratsastusretkellä! Voitte vaan arvata, miten kävi huvipuistoilulle tuon rytäkän jälkeen. Taisin käydä jopa kahdessa laitteessa (joista toinen oli kummitusjuna, suht kivuton kipeytyneelle selälle!). Kaiken lisäksi, kun odotin kavereita eräästä laitteesta, mua pisti ampiainen vielä sormeen! Pelkäsin koko reissun, että jos ei kahta ilman kolmatta, niin mitä mulle vielä näiden lisäksi voikaan tapahtua!

Rytäkässä multa kolahti molemmat puolet lantiosta (toistaiseksi toisella puolella mustelma), hieman alaselkä ja lapojen välistä sattuu melkoisesti. Sitä myötä myös niska on hieman jäykkä ja arka. En ole varma, kolautinko päänikin vai onko se kipeytynyt, koska niska on jumissa. Nyt napsin hieman särkylääkettä ja lihasrelaksantteja ja toivon, että olo kohenee. Mua ei ole ikinä putoamisen jälkeen sattunut näin paljoa! Kerran kaaduin hevosella ja mätkähdin jotenkin nilkkani päälle, kerran on murtunut kylkiluu ja muuta pientä haaveria on ollut, mutta tämä tipahdus on selkeästi kivuliain so far. Olin ajatellut tekeväni Vessin ja tallikaverini kanssa tänään maastoreissun, mutta se jää nyt kyllä väliin, sillä oikeastaan vähän kaikki tekeminen tuntuu juuri nyt kivuliaalta. Huomenna lähdenkin sitten kaverien kanssa käväisemään mökillä, joten kokeilen ratsastusta toivottavasti terveemmän selän kanssa vasta maanantaina.