Täysin hevostelematta ei toki meikäporukan loma sitten kuitenkaan kulunut. Torstaina kävästiin naapurikunnan, Kaavin, puolella ja poikettiin samalla moikkaamassa Hennaa poppoineen. Toki tutustuin Hennan heppakaksikkoonkin ja sain ratsukseni Cuzco-poitsun pienelle maastotallustelulle.
Sunnuntai-iltana saavuttiin kotiin poikettuamme paluumatkalla miehen kotipuolessa Jyväskylässä päiväkahvilla. Pakko myöntää, että vaikka reissussa oli mukavaa, oli kotiinpaluu melkein vielä ihanampaa! Harvoin olen Vessistäkään ollut yli viikkoa erossa, joten ikävä oli jo kova. Tämä viikko kuluu vielä (sateisissa) lomatunnelmissa, ensi viikolla sitten paluu arkeen ja töihin. Vielä on kesää jäljellä!
Maastokäyntien jälkeen poikettiin vielä kentälle ravailemaan. Laukat jätin väliin nivusta säästääkseni ja se varmasti olikin ihan fiksu veto.
Tuntui hirmuisen vaikealta yrittää suurinpiirtein unohtaa ohjastuntuma ja ratsastella todella pitkin ohjin, kuten ratsuni mieleen oli. Kyllähän se hieman loppua kohden alkoi tuo meno ehkä sujuakin, mutta fiilis oli melkoisen vieras. Heponen sen sijaan oli veikeä tuttavuus, oikein mainio tätikuljetin.
Tuntui hirmuisen vaikealta yrittää suurinpiirtein unohtaa ohjastuntuma ja ratsastella todella pitkin ohjin, kuten ratsuni mieleen oli. Kyllähän se hieman loppua kohden alkoi tuo meno ehkä sujuakin, mutta fiilis oli melkoisen vieras. Heponen sen sijaan oli veikeä tuttavuus, oikein mainio tätikuljetin.
Sunnuntai-iltana saavuttiin kotiin poikettuamme paluumatkalla miehen kotipuolessa Jyväskylässä päiväkahvilla. Pakko myöntää, että vaikka reissussa oli mukavaa, oli kotiinpaluu melkein vielä ihanampaa! Harvoin olen Vessistäkään ollut yli viikkoa erossa, joten ikävä oli jo kova. Tämä viikko kuluu vielä (sateisissa) lomatunnelmissa, ensi viikolla sitten paluu arkeen ja töihin. Vielä on kesää jäljellä!













Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ethän arkaile jättää kommenttia, jos siltä tuntuu!
Voit myös lähettää sähköpostia
vasterbopainting@gmail.com