Hiljaiseloa ja kuulumisia tunneilta

En oikein tiedä, mistä kirjoittelun aloittaisi. Vaikka edellisestä postauksesta onkin aikaa vain pari viikkoa, tuntuu silti, että olen nettimaailmassa vietellyt hiljaiseloa jo pidempään. En pelkästään blogissa, vaan muutenkin. Usein tuntuu, että elämä on niin haipakkaa, etten jaksa päivittää edes Facebookia, saatika lueskella blogeja tai foorumeja, kuten ennen. Heppailemassa sen sijaan olen viihtynyt yhtä paljon kuin ennenkin, ellen jopa enemmänkin.

Viime kuun lopussa tekemäni suunnitelmat tulevista käymisistä tunneilla ovat toteutuneet varsin hyvin. Olen suunnitellusti osallistunut kahdelle tunnille viikottain; torstaisin Vessillä ja lauantaisin tallin hepalla. Oon ollut kauhean tyytyväinen, että tämä on ollut mahdollista. Syksyn tapahtumien myötä jää muutaman viikonlopun tunnit todennäköisesti välistä loka-marraskuun vaihteessa, mutta sen jälkeen päästääneen taas jatkamaan entiseen malliin.

Vessi on suoriutunut tunneilla miltei odottamaani paremmin. Se on, muiden hevosten läsnäolosta huolimatta, malttanut keskittyä töihin oikein hyvin. Viime torstain tunnilla se tuntui verkkaraveista lähtien oikein kivalta ratsastaa. Tokikaan Vessi ei ole aivan samalla tasolla kuin muut tunnilla olleet hevoset, mutta sen osaamistason huomioon ottaen on se suoriutunut aivan loistavasti! Viime tunnilla muut treenasivat pohkeenväistöä ravissa, me Vessin kanssa jolkotettiin samaa linjaa harjoitusravissa. Pidin pollen hieman sisäänpäin asetettuna ja kokeilin samalla, mitä se sanoo sisäpohkeesta. Harjoitusravikin on alkanut tuntua jo ihan siedettävältä istua ja tehtävien lomassa pystyn hieman tempoakin säätelemään. Tamma on ollut hyvin kuulolla, eikä sillä ole vielä kertaakaan keittänyt yli.
 
Toki hieman haastettakin piisannut. Siirtyminen raviin sujuu yleensä rauhassa, mutta välillä tamma lähtee liikkeelle hieman lönkytellen, kenties peitsaa parin askeleen verran. Näin ollen en voi tietenkään raviin siirtyessä kovin himmailla, vaan ravin täytyy ensin alkaa reippaasti, ohi lönkyttelyvaiheen, ennenkuin voin sitä säädellä. Tästä aiheutui hieman ongelmaa, koska Vessi ravasi muita hevosia nopeammin ja pian oltiin edellä menevän hännässä kiinni, vaikka olisin miten koittanut kikkailla. Jatkuvat volttien teotkaan eivät tuntuneet kovin mielekkäiltä, joten tyydyin vaan himmailemaan sen välillä käyntiin. Koska kunnon raviin siirtymisessä meni kuitenkin useita metrejä, joten tehtävän suorittaminen tuntui meistä molemmista hieman turhauttavalta kentän loppuessa jatkuvasti kesken tai kaverin hännän saapuessa turhan lähelle turpaa.

Välillä on päästy maastoonkin tallustelemaan, viimeeksi eilen tehtiin puolitoistatuntinen käyntilenkki toisen ratsukon kanssa. Hieman säpsynä on tamma viime aikoina lenkeillä ollut, joten on nyt keskitytty vaan rentoutumiseen ja maisemista nauttimiseen. Juoksuttanut en ole tammaa nyt useampaan viikkoon, vaikka mielessä sekin on käynyt. Kentällä on ollut vain tuntitoimintaa niin, että helpointa on ollut mennä sekaan ratsastamaan.

Kaverin poismenon vuoksi Vessi tarhaa nykyisin yksin ja uudessa tarhassa. Hyvin se on näyttänyt tilanteeseen sopeutuvan ja niin me ihmisetkin, vaikkakin heppatoverin poismeno tietenkin haikealta tuntuu edelleen. 

Harmi kyllä tällä erää ei ole uutta kuvamateriaalia esille. Juho on lupautunut jollekin torstain tunnille saapua kameramieheksi, joten pidetään peukkuja, että saadaan jotain ikuistettua meidän urakoinnista lähiaikoina!