Katso kenguru... laukkaa!

Viime tiistaina ratsastelin Vessin kanssa kentällä, jossa pidettiin samaan aikaan tuntia. Ratsastin tuntilaisten tehtävien mukana, jotten olisi niin pahasti tiellä vaan tietäisin, miten muita ratsukoita olisi helpointa väistää. Tunnilla oli vuorossa ympyräharjoitus, jossa ensin oltiin yhdellä ympyrällä käynnissä ja jokainen vuorollaan siirtyi toiselle ympyrälle, ensin raviin. Kun ravirupeamia oli jokaisella muutama takana, saivat halukkaat tehdä kierroksen ympyrällä myös laukassa. Vessi oli jälleen kerran tuntunut koko sen astisen tunnin ajan todella kivalta ja kuuliaiselta ratsastaa ja mulle tuli hyvin vahva tunne, että kokeilen nyt nostaa laukkaa. Tiedän kyllä, että se osaa laukan nostaa, mutta halusin noston olevan myös mahdollisimman rauhallinen ja rento.Tuli vaan sellainen tunne yhtäkkiä, että nyt on todellakin aika kokeilla tätä laukkatouhua.

Ensimmäisellä yrityksellä Vessi kyllä tajusi samantien, mitä siltä halusin, mutta oli hyvin yllättynyt pyynnöstäni ja räpelsi vaan menemään. Toisella yrityksellä mentiinkin sitten useampi askel laukkaa kunnes minä, uudesta ja ihmeellisestä jännittyneenä taisin puolivahingossa laskea vauhdin takaisin raviin. Muistettaneen myös mainita, että killuin selässä jälleen kerran ilman toista jalustinta, on se vaan piru vie kumma, etteivät ne meinaa pysyä jaloissa! Jännittänen kinttujani edelleenkin ihan liikaa... 
Enempää nostoja ei kokeiltu, sillä halusin päästä lopettamaan ratsastuksen hyvillä fiiliksillä. Otettiin paljon käyntiä, lyhyet loppuravit ja kunnon loppukäynnit. Tamma sai niin paljon kehuja, että eläisi niillä varmaan ensi vuodenkin!

Erillisten sattumusten vuoksi ranteitani on jälleen kerran hieman särkenyt, enkä käynytkään sitten tiistain tallilla ennen viikonloppua. Torstain tuntikin jäi näin ollen välistä, mutta onneksi pääsin paikkaamaan tilannetta lauantaina. Lauantain tunnilla treenailtiin muunmuassa tempon säätelyä ravissa. Kun sitten muut tuntilaiset keskittyivät laukannostoihin, oli meikäläisten ja sen kertaisen tukkahepparatsukon vuoro tehdä siirtymisiä raviin ja takaisin käyntiin. Voinee kuitenkin arvata, mitä rakas ratsuni tuumi, kun istuin harjoitusravissa pidätteitä antaen ja koska ratsastettiin ympyrällä, myös sisäpohjetta käyttäen. Todetaan vaikkapa niin, että Vessi on tainnut todellakin innostua nyt tästä laukkatouhusta ja tarjosi laukkaa, vaikken sitä pyytänytkään. Ei sille oikein vihainenkaan voinut olla, toinen tuntui olevan niin innoissaan ja selkeästi odotti päivittäistä laukka-annostaan, höpsö!

Olen ollut todella tyytyväinen siihen, miltä hepo on viime aikoina tuntunut ratsastaa. Sen vauhti on selkeästi rauhoittunut ja tasoittunut, puolipidätteet menivät lauantainkin tunnilla varsin kivasti läpi ja se vaikuttaa kovin motivoituneelta työntekoon. Selkeästi se on myös superonnellinen saamistaan kehuista ja musta tuntuukin, että olen nyt muistanut kehua sitä aiempaa enemmän ja oikea-aikaisemmin. Tämä toki edesauttaa oppimista ja rentoutta omalta osaltaan. 

Nyt sunnuntaina suunnataan rennolle maastolenkille nautiskelemaan maisemista. Ensi viikolla jatketaan sitten taas treeniä. Kenties, jos säät vaan sallivat, myös laukassa. Talvikengät saadaan harmi kyllä vasta parin viikon päästä ja tänä aamuna tallille päästyäni kentän pinta oli hieman kohmeinen. Hieman tässä siis säiden armoilla tosiaan ollaan, mutta eiköhän tästä kaikki solju taas mallilleen.

Tämmöistä siis meillä, jänskää!