Päivät kuluu, viikot vierii...

Talven päättyminen alkaa näyttää pieniä merkkejä. Kenttä on välillä peilijäässä, välillä pehmeää sohjoa ja tänään pilkotti jo vähän hiekkainen maakin! Päivät pitenevät, on vielä ihanan valoisaa, kun lähden kotiin töistä ja alkuillasta ehtii miltei ratsastamaankin valoisaan aikaan. Kuinka olenkaan kaivannut sitä, että pimeä väistyisi edes hieman. Omankin mielen synkkyys on hieman hellittämään päin, luulisin.

Periaatteessa mikään ei ole muuttunut. Silti kaikki on toisin. Sunnuntaina espoolaisuuteni päättyy toistaiseksi muuttaessani asumaan Helsingin puolelle Aavan ja Konnan kanssa. Yhden asian loppu on usein toisen alku. Viime kuukaudet ovat olleet kovin raskaita, mutta uskon, että valoisammat ajat ovat käsillä.