Rottalapset

Olin vuosia ja taas vuosia haikaillut rottasten perään. Edelliset rottani lopetettiin kaikki jo ennen vuotta 2008 ja siitä lähtien kotonani onkin ollut rotan mentävä aukko. Tai no, luonnollisestikin useamman rotan mentävä...

Marraskuussa meille sitten muutti, melko pikaisen päätöksen saattelemana kolme aikuista rottaherraa. Ne olivat kaverini rottia, mutta kyseisen lauman dynamiikan vuoksi hän päätti erottaa osan porukasta ja näinpä kolme viime kevään lasta päätyi meille asumaan. 

Ensialkuun pojat saivat asumukseksi vanhan kanihäkin, mutta joulun alla ostin käytetyn papukaijahäkin, jossa jätkillä on enemmän tilaa kiipeillä. 

Päivitän myös rotista tiedot lemmikkiesittelysivulleni, jahka jaksan luoda sen uudelleen. Jossain vaiheessa olin nimittäin onnistunut poistamaan koko sivun blogistani enkä todellakaan tiedä koska tai mihin. Tässä kuitenkin muutama sananen meidän siimahännistä.

Faija "Unski", silver chocolate, s. 4/2015

Meidän suosikkirotta! Kiltti ja sosiaalinen, niin laumatovereilleen kuin meille ihmisillekin. Palattuanne uudenvuoden lomareissusta tuntui Unski kaivanneen meitä melkein enemmän kuin mitä koirat. Kerrassaan mainio pikku ystävä, ihan maailman paras rotta!

Underdogs "Duplo", dumbo topaz, s. 5/2015

Duplo on vähän hömppeli, heikkonäköinen epeli, joka skannailee maisemia tarkasti ja huonon näkönsä vuoksi on välillä myös hieman säikky. Tykkää kyllä paijauksista, kunhan ympäristö on tarpeeksi rauhallinen.

"Tikku" ja "Takku", siamese seal point, s. 3/2015

Uteliaat ja eloisat veljekset, joilla on jatkuva touhu päällä. Laumamme uusimmat vahvistukset jotka muuttivat meille vuoden alussa Duplon seuraksi. Ihan mielettömiä paskomaan ja sotkemaan! Jaloitellessa saavat kakkakasoja aikaiseksi sinne tänne ja näiden bravuuri on myös sotkea siemenseoskupin sisältö pitkin häkin lattiaa.

Alhaalta ylös: Takku, Duplo ja Tikku

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin, että tämä esittely poikkesi rottien osalta hieman siitä pienestä kuvasta, jonka postasin marrakuussa. Tämä johtuu siitä, että yksi on joukosta poissa (ja kaksi tuli hieman sen paikkaa täyttämään).

Ratazana's Levres De Sang "Velmu", cinnamon pearl, 4/2015-1/2016 Aika nopeasti huomasin Velmun käytöksessä jotain vähän erikoista. Se kiihtyi kovin paljon ympärillä tapahtuvista asioista, paljon enemmän kuin muut rottani. Toki tiedän, että aikuiset urokset eivät aina ole muutosta hyvillään, joten annoin sille aikaa. Duploa se kuitenkin myllytti mennen tullen ja loppujen lopuksi tilanne alkoi kääntyä hieman ikäväksi. Ei Velmu "tappomeiningillä" liikkeellä ollut, mutta selkeästi kiusasi häkkitoveriaan. 

Muutaman kerran se haukkasi mua kädestä ilman mitään järkevää syytä. Viime viikolla se jaloitellessaan, ilman taaskaan sen kummempaa syytä, nappasi miestäni käsivarresta käveltyään hänen kätensä yli ja sunnuntaina, kun vietin rottien kanssa laatuaikaa sohvalla, tuli kämmenselkäni päälle ja yritti purra. Tulin siihen tulokseen, että sen käsittely on liian epämukavaa, koska rotta oli minun käsiini liian arvaamaton ja päätin, että sen on aika päästä paremmille juustomaille. Itselläni oli tunne, että silllä ei vaan ole kaikki hyvin, se oli vähän kyräilevän oloinen eikä kuten muut, vaikkei varsinaisesti näyttänyt erilaiselta. Olin jo viime viikolla erottanut sen asumaan kaksin Unskin kanssa, meille sitä varten tulleiden Tikun ja Takun jäädessä Duplon kaveriksi, koska myllytetty Duplo alkoi hissukseen näyttää veriseltä.

Velmu lopetettiin eilen. Sen elossa ollessa tunnustellessa emme hoksanneet mitään ihmeellistä, mutta lopetettuna sen kurkussa tuntui jotain outoa, kenties jonkinlainen kasvain. Keuhkoissa saattoi myös olla jonkin verran nestettä. Vaikka mieli onkin vähän apea, olen iloinen, että mitä ilmeisimmin tein oikean päätöksen.

Velmun mentyä yhdistin jäljelle jääneet pojat yhdeksi neljän rotan laumaksi. Tikku ja Takku ovat vähän jokeripelaajia, bonus meidän laumassa, sillä en ollut ajatellut hankkivani kovin suurta rottakokoonpanoa. Ne olivat kuitenkin helppo valinta Duplon kavereiksi, koska ovat kilttejä ja sosiaalisia. Kaikki rottani ovat jo ennen minulle tuloaan asuneet samassa isommassa laumassa, joten tutustuttaminen ei ollut kovin kummoinen operaatio, vaikka aikuisista pojista onkin kysymys. Ei viime viikolla Tikun, Takun ja Duplon suhteen eikä eilen, kun laumaan lisättiin Velmun lopetuksen vuoksi yksin jäänyt Unski. 

Jo marraskuussa oli kuitenkin selvää, että keväällä meidän rottaporukkaan tulee pari juniorivahvistusta. Vahvistinkin eilen varaukseni kahdesta russian dove -pojasta ja vähän yli kuukauden päästä pikkupojat saapuvat kotiin. Sitten laumani onkin täydellinen!