Vessi & AnZu

Uskomatonta, mutta totta, tässähän tulee postaus pitkästä aikaa! Kulunut vuosi oli henkisesti melkoisen rankka ja nekin vähät päivitykset, jotka toteutuneiden lisäksi olisin voinut kirjoittaa, jäivät tekemättä. Facebookia ja muita simppeleitä somen muotoja lukuunottamatta olen melkeinpä pysytellyt nettipimennossa, joten Bloggerin avaaminen on ollut aika harvinaista hupia. Äkkäsin taannoin, etten enää edes oikeastaan seuraa kenenkään blogia. Toisaalta ihan tervekin suunta huomata elämän olevan muualla kuin verkossa. Kun vielä läppärini reistailee ja päivittäminen tabletilla tai kännykällä on enemmän tai vähemmän pyllystä, olen sitten viettänyt tehokkaasti hiljaiseloa.

Vessillä on marraskuun alusta alkaen ollut uusi vuokraaja, joka käy sitä ratsastamassa kahdesti viikossa. On mukava, että hevosella on joku toinenkin siitä huolta pitämässä. He ovat menneet kentällä ja alkukäyntejä maastossa, mutta itse olen tamman ja tallikaveriratsukon kanssa tehnyt parinkin tunnin lenkkejä läheisillä metsäpoluilla. Vaikka olenkin melko sosiaalinen ihminen, uudelle tallille muuttaminen jännitti. Kun on harrastanut samojen ihmisten kanssa useita vuosia, miettii sitä, saako uudesta paikasta esimerkiksi laisinkaan maastoseuraa. Sellaista on kuitenkin löytynyt ja nykyisin sunnuntain agendassa onkin kivat (ja yleensä melko rennot) maastotallustelut nuoremman ruunan kanssa. Tämä onkin ollut ihana henkireikä ja mukava päätös viikolle. 

Alan vasta pikkuhiljaa käsittää, etteivät kaikki viikonloppuillat menekään enää tallilla, koska ehdin liikuttaa hepan jo valoisaan aikaan ja ihan rauhassa. Tämä on ollut huisin kivaa, ollaan poikaystävänkin kanssa ehditty viettää aikaa yhdessä ihan erilailla kuin mitä ennen. Hänestä olen jopa saanut melkoisesti apua tallihommissa ja olenkin kaikesta avusta hyvin kiitollinen.

Tässä loppuun vielä muutamia joulutunnelmakuvia. Alankin samantien kirjoitella meidän rottaperheenjäsenistä ennenkuin unohdan!