Kun pieni virheliike voi pilata elämän.

Ennenkuin kukaan ehtii säikähtää, sanottakoon heti alkuun, että Vessi on kunnossa, sillä ei ole mitään hätää. Se, jolla on hätää ja murhetta, olen minä itse.

Kaikki alkoi huhtikuun puolivälin tietämillä, kun olin illalla menossa nukkumaan. Makasin mahallani, korjasin tyynyä pääni alla ja jotenkin epähuomiossa onnistuin raapaisemaan etusormella oikeaan silmääni. Kuulostaa melko pieneltä vaivalta, mutta yli kolmen kuukauden kokemuksella voin sanoa, ettei se todellakaan ole sitä. 

Seuraavana päivänä lääkärinvastaanotolla selvisi, että haava on sarveiskalvossa. En saanut pidettyä silmää auki ja siitä vuosi isoja, lämpimiä kyyneleitä. Tuntui, kuin koko ajan olsii roska silmässä. Toki olo oli mielettömän kurja ja kivulias, mutta kivun lisäksi mieltä veti maahan se, että olin aikeissa aloittaa talvilomani vain kaksi päivää tapahtuneen jälkeen ja olimme tuolloin lähdössä myös matkalle. Matka saatiin tehtyä antibioottivoiteiden voimin, mutten tuolloin vielä tiennyt, että homma ei todellakaan ollut vielä tällä selvä. 

Silmän jatkaessa kiusaamistani olinkin pian melko tuttu näky lääkäriasemalla. Meillä on melkoisen kattava työterveyshuolto ja sitä kautta kävin myös useammalla silmätautien erikoislääkärillä. Toistuvasti sain kuulla, miten silmä kyllä paranee, miten pitää vain olla pitkäpinnainen ja käyttää määrättyjä voiteita ja kostutustippoja säännöllisesti. Samaan aikaan tuskailin useamman yön viikossa siitä, kun parantumassa oleva sarveiskalvo jäi nukkuessani yläluomeen kiinni ja herätessäni repesi uudelleen ja uudelleen. Pahimpien öiden jälkeen kipu oli melkoinen ja lepuutinkin silmää usein lapun alla päivisin.

Muutamia viikkoja sitten, jälleen ilahduttavasti ennen ulkomaanmatkaa, silmä vahingoittui yöllä kolmeen otteeseen. Aamulla kipu oli niin kova, että jättäydyin pois töistä ja sainkin useamman päivän sairasloman. Fiksun yleislääkärin johdosta pääsin silmälääkärin kautta Silmäklinikan päivytstykseen. Ilmeni, että mun aiemmassa hoidossa on tapahtunut kohtalainen hoitovirhe. Annetut ohjeet ja kuurit ovat olleet ihan oikeita, mutta lääkärit ovat sivuuttaneet toistuvasti faktan, että diabetikkojen sarveiskalvot paranevat todella huonosti ja hoito olisi pitänyt ohjata ihan toisille urille jo 2kk sitten... Turhaa kipua, stressiä, lääkintää ja rahanmenoa.

Silmäklinikalla silmä putsattiin sarveiskalvon riekaleista, kuulemma ei ollut kaunista katsottavaa. Ensiavuksi sain silmään hoitavan piilolinssin, jonka alla pinta saa rauhassa parantua ilman repeämisiä. Matka terveeseen silmään on vielä melkoinen, mutta iloitsen nyt pienistä onnellisista kivuttomista hetkistä. Toissailtana palasin miehen kanssa kotiin lomareissusta, johon päästiin tästä kaikesta huolimatta.