Eilen päästiin kuitenkin kaveriratsukon kanssa lähistön metsäteille kävelemään ja luonnosta nauttimaan. Vessikin oli silmin nähden tyytyväinen, sillä edellisestä kunnon maastolenkistä (pieniä alkukäyntejä lukuunottamatta) oli vierähtänyt jo tovi. Kipeän silmän kanssa moinen ei ole oikein ollut vaihtoehto ja eilenkin jouduin laittamaan tippoja pari kertaa tien päällä.
Tänään käytiin neljän ratsukon voimin urheilemassa läheisellä raviradalla. Pohja oli hyvän ja kiinteän tuntuinen, juuri sopiva vähän reippaammallekin vauhdille. Vessikin ravaili sellaista kyytiä, että takana lautalla tulleen hepon naama oli kurassa. Yritin myös nostaa laukkaa, mutta touhu meni lähinnä pään viskelyksi. Sen verran tuolla on voimaa, että takapuoli nousee penkistä kyllä, kun se reippaasti kiskaisee päänsä alas. Melko reipasta ja varsinkin jännää meno oli, hepalle tuli hiki. Kotimatkalla sade kyllä pyyhki hien pois pinnasta tehokkaasti.
Olipa hauskaa! Pitää mennä pian uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ethän arkaile jättää kommenttia, jos siltä tuntuu!
Voit myös lähettää sähköpostia
vasterbopainting@gmail.com