Kurainen heppa, onnellinen heppa

Työpäivien ollessa loppuviikosta hieman kevyempiä päätin lähteä tänään hyvissä ajoin tallille. En ollut ehtinyt siellä käydäkään muuton jälkeen lukuunottamatta keskiviikkoa, jolloin tännekin viimeeksi kirjoittelin. Tällä kertaa sää suosi reissuani selkeästi keskiviikkoista enemmän ja mukanani oli kaunis auringonpaiste :)

Muuton yhteydessä Vessi sai oman laitumenkaistaleen tulevan tarhakaverinsa laitumen vierestä. Muutaman päivän ne siinä olivat tutustuneet toisiinsa ja toisen lähtiessä huudelleet peräänkin :) Toissailtana tallinpitäjä oli laittanut pollet yhteen ja kuten arvata saattoi, hyvinhän ne toimeen tulivat. Yhteenlaittoa ei ollut enää syytä lykätä, sillä halusimme totuttaat pollet toisiinsa tilavammassa ympäristössä ja kelien vuoksi hepat on pakko ottaa pienempään tarhaan mahdollisesti jo ensi viikolla. Laidun tulee syyssateiden myötä turhan liukkaaksi ja hieman mäkinenkin kun on, emme toki haluaisi heppojen siellä menevän mukkelismakkelis. Kivempi kuitenkin niidenkin toisiinsa tutustua hieman tilavammin alkuun, joten tuumasta toimeen.

Noh, edellämainitusta heppojen yhdistämisestä johtuen Vessi ei ollut laitumenpalasellaan yksin. Itseasiassa vieras heponen, Vessin suokkiystävä oli huomattavasti lähempänä porttia kuin oma tammani. Kovasti sitä koitin huhuilla välttyäkseni mutaisen alueen läpi kävelemisen, mutta eipä rouva malttanut päätään ruohon seasta nostaa :D Oli tosin ottanut myös hieman pintaansa sitä mutaa, joten mitä ilmeisimmin piehtarointi on maistunut myös uudessa kodissa. Tallinpitäjämme kertoili myös, että Vessi huutelee ulkokarsinastaan käsin hyvän huomenen tervehdykset aamuisin kun havaitsee liikettä pihapiirissä. Lienee ruuan perään :) Mitä ilmeisimmin oppinut siis talon tavoille, hyvä niin!

Olisi ehkä pitänyt äkätä jo pollea laitumelta hakiessani, ettei tänään ole sen mielestä paras mahdollinen päivä, ainakaan mihinkään muuhun kuin syömiseen. Yleensä se sentään viitsii tulla edes muutaman askeleen vastaan, tänään moinen ei tullut kysymykseenkään. Mutakuorrutuksen ansiosta heposessa oli varsin kohtalaisesti harjattavaa, mutta onneksi harjattavana oleminen sopi tänään pollen suunnitelmiin. Noustuani selkään sillä sitten olikin ihmettelemistä. Kenttä mokoma kun oli sateiden jälkeen hieman märkä. Ei se upottanut, mutta kosteampia kohtia oli siellä täällä. Vessi kulki niidenkin läpi ihan nätisti, mutta hieman sitä silti inhotti. Oikeastaan pihapiirissä oli kaikki ihan kummallista sen mielestä tänään ja yhtä kentän reunoista se kyttäsi joka ikisellä kierroksella oikeaan.

Huomasin muuttomatkalla, ettei oikea nilkkani puutunut oikeastaan laisinkaan. Kentällä ratsastaessani se jälleen tuntui aika-ajoin hieman kurjalta, muttei yhtä pahalta kuin mitä aiemmin. Veikkaisin, että ongelma johtuu siis nimenomaan siitä, kun kentällä kääntyilen enemmän ja mitä ilmeisimmin vaihdan painoa erilailla myös jaloilleni. Vastaavasti nimittäin vasemman jalan jalustin tuntuu keikahtavan jalasta ravissa helposti, oikean ei oikeastaan koskaan, joten pitänee keskittyä entistä enemmän siihen, että varmasti istun keskellä satulaa ja jalat molemmat samassa kulmassa. Muilta osin kun itsestä istuntani tuntuu suht mukavalta, joskin alkuun joka kerta oikeasta lonkasta edelleen pistää hetken ajan. Oon iloinen, miten oon saanut paremman asennon satulassa ja tänäänkin huomasin, miten hepan nytkähtelyt eivät juurikaan horjuttaneet tasapainoani ja pystyin paremmin keskittymään ratsastamiseen :) Jatkamme harjoituksia huomenna!