Maanantain ja tiistain kuulumisia.

Koko kuluneen viikon oon suunnitellut päivittäväni tänne kuulumisia, mutta kiireen keskellä se on aina jäänyt.
Nyt kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni.

Maanantaina käväsin tallilla. Ratsastus ei kiinnostanut sitten pätkääkään, sillä olin aika stressaantunut työmuutosten jäljiltä ja ajatus harhaili. Niinpä päätin ohjasajella tammaa, jotta se saa hieman jolkotella ja sainpahan itsekin liikuntaa, kun kävelin sen vierellä/perässä käyntien ajan. Ihan nätin rennosti jolkottelikin. Voi kunpa se aina juoksisi yhtä rauhassa ja nätisti. Käytin pelkkiä ääniapuja, sillä pideltyäni juoksutellessani kesällä raippaa kädessä, totesin sen huonoksi ajatukseksi, koska tamma ei siitä selkeästikään pitänyt.

Palautettuani meillä keväällä lainassa olleen juoksutusvyön päätin hankkia jonkin vastaavan vermeen itsellekin, kunhan ehtisin. Samanlaiseen en raaskinut investoida, joten ostin edukkaamman, mutta asiansa ihan passelisti ajavan halpis-nylonvyön Vessille muutama viikko sitten. Kuten kuvasta näkyy, on pehmusteemme melko jouluisen värinen. Viikko takaperin sain kaverilta hänen edellisen heppansa vanhoja tavaroita ja niiden mukana myöskin hepan tonttulakki. Värit mätsää hauskasti yhteen, joten pikkujouluja odotellessa :)

Räppäsin maanantai-illan lopuksi vielä myös kuvan Vessistä tarhassaan uuden kaverin kanssa. Tässä neitokainen on liikkumasta palattuaan heti suuntaamassa vesikipon ääreen. :) Ennen se tuntui piehtaroivan aina heti takaisin tarhaan päästyään, nykyisin kipasee vapaalle aina vesisaavin kautta.

Maanantain lisäksi kävin talilla myös tiistaina. Olin saanut sovittua kengittäjän tiistai-illalle ja ajattelin liikuttaa hepan ennen popojen laittoa. Kengittäjä mokomapa ilmoitti tallille ajaessani, että voisikin tulla paikan päälle sovittua aiemmin, joten en ehtinyt ratsastaa, kuten olin suunnitellut. Huomasin, että aikaa olisi kaiken kaikkiaan vain kolmisen varttia ja päätin pompata vaihteeksi selkään ilman satulaa. Edellisen kerran olin penkittä kyydissä muutaman hassun kierroksen ajan laiduntallimme kentällä. Meno tuntui silloin hurjan huteralta ja niinhän se tuntui alkuun nytkin. Käyntiä kuitenkin köpöttelimme vartin verran (juuri sopivasti ennen kengittäjän saapumista) ja kierros kierrokselta omakin olo selässä tuntui luontevalta. Eikä menokaan hetken päästä enää läheskään yhtä huteralta. 

Pienen käpöttelyn jälkeen polle sai siis uudet popot jalkaansa. Kengittäjän kanssa todettiin sama, jonka jo aiemmin olin päätellyt. Kavioiden huono osa saatiin vuoltua kokonaan pois viime kerralla ja sen jälkeen etukaviot ovat saaneet jostakin syystä mittaa normaalia enemmän. Edellisestä kengityksestä oli aivan sama aika kuin mitä välissä on ollut aina ennenkin, mutta tällä kertaa kaviot olivat ilmeisesti päässeet hieman pidemmiksi, josta syystä polle on ollut hieman kompurakin. Täytynee tihentää kengitysväliä, jos sama kasvutahti tulee tosiaan tavaksi.

Nyt olenkin pitänyt muutaman päivän tallivapaata liikuttajan käydessä heposta moikkailemassa. Viikonloppuna taas selkään itsekin, jes :)