Vaikka erinäisiä pieniä kirjoiteltavia juttuja on viime aikoina tapahtunut vaikka kuinka, en ole oikein jaksanut istahtaa koneen ääreen niistä tänne kirjoittamaan. Oikeastaan pieni väsymys koskee vähän useampiakin osa-alueita elämässäni tällä hetkellä. Veikkaanpa, että isoin syy kaikkeen tähän on ilmojen viileneminen, syksyn tulo ei nosta mielialaani kovin korkealle vaikken varsinaisesti kesäihminen olekaan.
Lauantainen tallireissuni oli bookattu suht tarkkojen aikataulujen sisään. Mieheni juhli illalla 30-vuotissynttäreitään ja olin pyytänyt kaveriani leipomaan hänelle yllätykseksi kakun, joka minun piti noutaa tiettyyn kellonaikaan.
Niinpä suuresti riemastuin, kun tallilla oli vastassa hieman vastoinkäymisiä.
Vessin laitumelta noutaessani huomasin, että sen takakenkien käänteet ovat hieman auenneet irti kaviosta. Mietin, että mitähän se siellä on taas riehunut, napautin käänteet takaisin kavioon kiinni ja aloin harjailla heppaa.
Tyhmä kun olin, tajusin vasta kavioita putsatessani oikeasti katsoa jalkaa. Samalla huomasinkin sitten heti, että toisen takasen kenkä olikin puoliksi irti. Naulat näyttivät katkenneen, mikään ei törröttänyt mistään. Arvasinpa sitten, mitä pääsen seuraavaksi tekemään... Ensimmäistä kertaa elämässäni!
Pienen etsimisen jälkeen löysin tallilta apuvälineet. Pakko oli tosin soittaa kengittäjälle operaation keskivaiheilla, sillä kengän irroituksessa kokeneemmasta apulaisestani huolimatta en saanut yhtä kotkauksista auki sitten niin millään. Kengittäjä sanoi tekevänsä niin pienet kotkaukset, että ihan hyvin voin vaan vetää kengän irti jokatapauksessa. Noh, minähän tein työtä käskettyä. Ihan siististihän se sitten loppupeleissä irtosi, eikö vaan :)
Lauantainen tallireissuni oli bookattu suht tarkkojen aikataulujen sisään. Mieheni juhli illalla 30-vuotissynttäreitään ja olin pyytänyt kaveriani leipomaan hänelle yllätykseksi kakun, joka minun piti noutaa tiettyyn kellonaikaan.
Niinpä suuresti riemastuin, kun tallilla oli vastassa hieman vastoinkäymisiä.
Vessin laitumelta noutaessani huomasin, että sen takakenkien käänteet ovat hieman auenneet irti kaviosta. Mietin, että mitähän se siellä on taas riehunut, napautin käänteet takaisin kavioon kiinni ja aloin harjailla heppaa.
Tyhmä kun olin, tajusin vasta kavioita putsatessani oikeasti katsoa jalkaa. Samalla huomasinkin sitten heti, että toisen takasen kenkä olikin puoliksi irti. Naulat näyttivät katkenneen, mikään ei törröttänyt mistään. Arvasinpa sitten, mitä pääsen seuraavaksi tekemään... Ensimmäistä kertaa elämässäni!
Pienen etsimisen jälkeen löysin tallilta apuvälineet. Pakko oli tosin soittaa kengittäjälle operaation keskivaiheilla, sillä kengän irroituksessa kokeneemmasta apulaisestani huolimatta en saanut yhtä kotkauksista auki sitten niin millään. Kengittäjä sanoi tekevänsä niin pienet kotkaukset, että ihan hyvin voin vaan vetää kengän irti jokatapauksessa. Noh, minähän tein työtä käskettyä. Ihan siististihän se sitten loppupeleissä irtosi, eikö vaan :)
 |
| Onpas mutainen! Noh mutta, kenkä puuttuu! |
 |
| Käännekin murtui kun siinä urheiltiin... |
Enpä sitten kengättömällä hevosella halunnut lähteä ratsastamaan, enkä sen kummemmin olisi ehtinytkään, kun kakku odotti jo noutajaansa. Onneksi kelikin oli vallan surkea, niin ei jäänyt harmittamaan kovin paljoa. Vähän oli kyllä viikonlopun jäljiltä lihakset käsissä kipeinä. Ei sitä vaan kukaan selkeästi ole (kengitys)seppä syntyessään, heh!
Kengittäjä saatiin sitten tiistaille ja hän kävikin eilen sitten kengittämässä pollen kokonaan. Olin jo ennalta sopinut kengityksen tälle viikolle, nyt sitä sitten vaan aikaistettiin muutamalla päivällä. Kengityksen perään kiskaistiin vielä tallikaverin kera päälle tunnin maastotallustelut. Vessi oli koko matkan hieman säpsy ja jännittyneen oloinen. Ilmassa tuntui olevan paljon kummaa; matkan varrella olevan laitumen hepat oli siirretty tarhaan toisaalle, tuuli, oli hurjan paljon autoja ja ties vaikka mitä ihmeellistä. Ja ruoka-aikakin kohta käsillä! Kotimatkalla isossa alamäessä joku öttiäinen taisi haukata sitä ahterista. Alkoi tuntua siltä, että kohta lentää perä ja ratsastaja katapulttina alas. Tulin sitten omin avuin alas selästä ja taluttelin pollen parisataa metriä takaisin tukikohtaan. Eikä siellä mitään näkynyt. Moinen toiminta ei kuitenkaan ole Vessin tapaista, joten jokin sitä selkeästi ahdisti.
Jännittyneisyydestä ja pukkiajatuksista huolimatta olin kyllä periaatteessa tammaan varsin tyytyväinen. Romaanin käytön aloittamisen jälkeen se on ratsastettaessa selkeästi venytellyt itseään enemmän ja askel tuntui eilenkin aivan kummalliselta, pitkältä.
Kengittäjä saatiin sitten tiistaille ja hän kävikin eilen sitten kengittämässä pollen kokonaan. Olin jo ennalta sopinut kengityksen tälle viikolle, nyt sitä sitten vaan aikaistettiin muutamalla päivällä. Kengityksen perään kiskaistiin vielä tallikaverin kera päälle tunnin maastotallustelut. Vessi oli koko matkan hieman säpsy ja jännittyneen oloinen. Ilmassa tuntui olevan paljon kummaa; matkan varrella olevan laitumen hepat oli siirretty tarhaan toisaalle, tuuli, oli hurjan paljon autoja ja ties vaikka mitä ihmeellistä. Ja ruoka-aikakin kohta käsillä! Kotimatkalla isossa alamäessä joku öttiäinen taisi haukata sitä ahterista. Alkoi tuntua siltä, että kohta lentää perä ja ratsastaja katapulttina alas. Tulin sitten omin avuin alas selästä ja taluttelin pollen parisataa metriä takaisin tukikohtaan. Eikä siellä mitään näkynyt. Moinen toiminta ei kuitenkaan ole Vessin tapaista, joten jokin sitä selkeästi ahdisti.
Jännittyneisyydestä ja pukkiajatuksista huolimatta olin kyllä periaatteessa tammaan varsin tyytyväinen. Romaanin käytön aloittamisen jälkeen se on ratsastettaessa selkeästi venytellyt itseään enemmän ja askel tuntui eilenkin aivan kummalliselta, pitkältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ethän arkaile jättää kommenttia, jos siltä tuntuu!
Voit myös lähettää sähköpostia
vasterbopainting@gmail.com