Viikonloppu iloa täynnä!

Ei ollut ilolla rajaa lauantaina, kun vihdoinkin pääsin tallille, terveenä! Hieman flunssan rippeet tuntuu vielä, mutta en anna sen haitata.
Ilo oli muutenkin päivän sanana, sillä mukanani tallilla oli pieni heppatyttö, joka oli ihan mielettömän täpinöissään. Neiti oli toivonut pääsevänsä talutettavaksi Vessin selässä, mutta sovinkin tallinpitäjämme kanssa, että voin lainata häneltä talutettavaksi hieman sopivamman kokoista ponitammaa tyttösen ratsuksi. Ensin laitettiin poni kuntoon ja sen jälkeen päädyttiin kentälle. Puolisen tuntia taluttelin, muutaman pätkän jolkottelinkin niin, että poni ravaili hissukseen. Oli pikkuneiti kuulemma kotimatkalla kovin väsynyt tämän kaiken jännittävän jäljiltä :)

Taluttelun jälkeen laitettiin Vessi kuntoon ja menin sen kanssa hetkeksi kentälle. Kentällä oli samaan aikaan alkamassa toisen ratsukon tunti, joten yritin olla heidän tiellään niin vähän kuin mahdollista. Melko pian huomasin, ettei oloni ollut vielä ihan paras mahdollinen, sillä ravaillessa kroppa ei tuntunut kovin kivalta. Heppakin oli hieman laiskan tuntuinen ja tuuminkin, että koskakohan se menee mukkelismakkelis, kun ei tuntunut oikein nostavan jalkojaan. Noh, menihän jaloittelusta tuokin. Tässä pikku ratsastajan kuvaamaa videopätkää vielä meikäläisistä.

Tänään sunnuntaina oli ehkä kaunein mahdollinen syyspäivä, nätimpää ei oikein voisi toivoakaan! Olin etukäteen ajatellut, että voisin tänään ravailla hieman eilisenkin edestä, jotta päästäisiin touhuun taas mukaan. Ratsastelin tammalla nelisenkymmentä minuuttia ja loppujen lopuksi olinkin melko tyytyväinen vasemman kierroksen raviin. Oikea oli taas hieman mitä oli, mutta syyksi voidaan kyllä katsoa kuluneen viikon olematon liikutus. Noh, ehkäpä se tamma siitä vetreytyykin taas, kun saadaan hieman treeniä. Toivotaan, että syysflunssat oli kohdaltani tässä, niin ei tulisi sillä taukoa ainakaan tähän touhuun.