Raviponimania

Olen jo muutaman viikon ajan fiilistellyt aiempaa enemmän nähdessämme tallimme pienen ponin ajovermeidensä kanssa. Se, että olen nähnyt tallillamme pidettävän myös poniajotunteja (pikkutytöille, kuinkas muuten!), ei oo helpottanut asiaa yhtään! En oo itse koskaan ajanut, mutta kieltämättä sellainen taito olisi kiva oppia! Penskana muistan olleeni kerran tuttavaperheen lämpöisen kärryillä muutaman hassun metrin verran, mutta siinäpä se "kokemus" sitten olikin.

Vessin saapuessa aikanaan ylläpitoon sen silloinen omistaja kertoi suurista menohaluista, joita se oli esitellyt Pilvenmäen radalla. Kuulin, että se oli temponut harjoitussuuntaan kolme kierrosta melkeinpä täysillä, eikä ollut meinannut rauhoittua sitten niin millään. Näinpä sainkin kehotuksen olla kokeilematta sen kärryjen eteen laittamista, niin voimakas menijä kun on. Ja näin omana kommenttina, miksipä tosiaan sillä ajaa haluaisinkaan, kun olen asiassa totaalisen kokematon eikä tamma varmasti olisi mikään paras ensihevonen ajaa. Sitäpaitsi meillä ole vermeitäkään moiseen touhuun, ja olenhan itse täysin (puska)ratsusuuntautunutkin! Se, että ylläpitoon ottamani hevonen oli lv-ravuri oli puhdas sattuma. Jos olisin tykästynyt johonkin toiseen yksilöön, olisi hevonen saattanut olla rodultaan mikä tahansa. Ajatuksiani lämpöisistä harrastehevosina löytyy tämän linkin alta, tällä erää en tuohon asiaan nyt sen enempää paneudu.

Tämä riittänee "ajoharrastukseksi" meille!
Kevät 2012

Alkuperäiseen ajoasiaan palatakseni on siis tunnustettava, että kyseinen harrastusmuoto on alkanut pikkuhiljaa minua kiinnostaa enenevässä määrin. Voisin hyvin kuvitella, että tilanteen salliessa mulla olisi joskus vaikka joku pikkuponi, jolla voisin kärrytellä omaksi ilokseni. Tässäkään kohtaa tavoitteeni eivät ole siis sen korkeammalla eikä ajatukset välttämättä edes hevoskokoisissa eläimissä. Ehkäpä tämä poniasia on ajankohtainen vasta joskus, jos meillä on omaa jälkikasvua. En kuitenkaan kokonaan osaa kuvitella olevani ilman ratsua, jos hevonen kuitenkin talouteeni jollakin muotoa kuuluu.

Ehkäpä voisin joku kerta ottaa itseäni niskasta kiinni, ottaa pari ajotuntia tallin poneilla ja opetella hevosharrastuksen tuotakin puolta pikkuhiljaa. Mielenkiintoa ja intoa olisi kyllä vaikka muille jakaa, aika ja raha sen sijaan eivät aina riitä kaikkien kivojenkaan ideoiden toteuttamiseen. Parin viikon takaisen fyssariluennon innoittamana voisi myös taas joskus piipahtaa Vermossa raveja katsomassa. On ihanaa nähdä treenattuja kilpureita, sporttisia lämppäreitä tekemässä sitä, mihin ne on jalostettu ja missä ne on hyviä. Onhan Vessi kuitenkin - kengittäjämme sanoja lainatakseni "tälläinen täytetty hevonen". Kyseinen kommentti kun oli tarkoitettu kuvaamaan tamman ei-enää-kilpurin-linjakkaita-muotoja :D