Ihmisen kuulumisia

Heppailublogin olleessa kyseessä valtaosa teksteistä koskee, luonnollisesti, hevosta. Omienkin kuulumisten päivittäminen voisi välillä olla paikallaan.

Muutakin elämää löytyy, vaikka ilman hepoa olisinkin hieman... puolikas.

Puuta koputtaen uskaltanen todeta, että talven sairastelukierre alkaisi olla voiton puolella. Näin ainakin syvästi toivon. Valitettavasti sairasteluni syyt eivät kuitenkaan ole vielä selvillä, joskaan asian selvittäminen ei ole toki ohitse. Muutaman viikon päästä tehdään uudet astmakokeet (edellisistä aikaa useita vuosia) ja sen jälkeen katsotaan, miten edetään. Mahdollista on, että tarvitsen kortisonipiippua flunssakautena, mutta se jää tosiaan nähtäväksi, kunhan kokeiden tulokset selviävät. 

Yksi mahdollinen sairastelun aiheuttaja ilmaisi itsestään muutamia viikkoja sitten, hieman ennen pääsiäistä. Istuskelin työpöytäni ääressä aivan normaalien puuhieni parissa, kun yhtäkkiä pöydälleni alkoi tipahdella vettä! Huomasin, että katossa näkyvästä putkesta pirskahti vettä ja sen jälkeen sitä tiputteli norona suoraan apupöydälleni. Siirsin äkisti tavaroitani, asetin muovisen astian vesinoron alle ja hälytin pomoni soittamaan huoltomiehelle. Pitkällisen selvittelyn perusteella ilmeni, että katolla olevassa vesikaivossa on mitä ilmeisimmin ongelmia, mutta kaivo voidaan korjata vasta lumien sulettua. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että toimistomme on talon toiseksi ylimmässä kerroksessa. Mikäli kaivo on vuotanut pitkäänkin, voi rakenteissa muhia kiva pikku kosteusvaurio. Ei ole mitenkään mahdoton ajatus, että tuollainen olisi myös vaikuttanut terveydentilaani. En ole ainoa usein sairasteleva toimistossamme ja asiaan on kiinnitetty huomiota jo ylemmiltä tahoiltakin. Nyt vain toivon, ettei jokin aamu töihin mennessäni lattialta löydy litroittain vettä...

Töiden ja hevoselämän ulkopuolella olen yrittänyt ulkoilla hieman enemmän. Koirien kanssa on tullut tehtyä kohtalaisia lenkkejä nyt viime aikoina ihan päivittäin. Liikunta toki vaikuttaa verensokereihin, joiden kanssa sitten on ollutkin pieni seuraamisurakka. So far so good, jokatapauksessa. On tuntunut kivalta kävellä ulkosalla ja samalla on saanut ajatuksia jäsenneltyä moneen suuntaan.

Yksi iso ajatusten kohde onkin täällä pysynyt vielä salaisuutena. Kerrottakoon se kuitenkin nyt. Me muutetaan uuteen kotiin kesän korvalla! Kauas ei nykyisestä kodista päädytä, oikeastaan vaan tuohon kauppakeskuksen toiselle puolelle, matkaa nykyiseltä asunnolta ehkä 1,5 km. Kevät on usein pienoista uudistumisen aikaa ja muuton myötä moni asia muuttuukin varmaan hieman. Saadaan kotiin enemmän tilaa ja ehkä hieman päivitystä huonekalupuolellekin. Olen tykännyt asua nykyisessä kodissamme todella paljon ja siltä osin ajatus muutosta tuntui jopa raskaalta.

Kuitenkin saatuani hetken totutella ajatukseen, tuntuu se oikein mukavalta. Järjellä ajateltuna se on kyllä viisas ratkaisu, eikä vähiten kustannusten vuoksi. Asuntomme vuokra kallistuu jatkuvasti ja alkaa olla jo sellaisissa lukemissa että monia heikottaisi. Koska tilaisuus koittaa, siirrymme asumisoikeusasukkaiksi.

Nykyinen 55m2 kaksio tuntuu välillä hieman pieneltä, varsinkin vuokraan nähden.
Pohjaratkaisu ei tarjoa kauheasti vaihtoehtoja huonekalujen sijoitteluun ja kesällä asunto on myös todella kuuma. Kuumuus johtunee ikkunoiden suunnasta ja olen hieman huolissani etenkin vanhemmasta koirastani kesähelteillä. Se ei muutenkaan ole enää reippaimmasta päästä ja pidemmillä lenkeillä jätän sen suosiolla kotiin.
Uuden kodin en usko olevan niin kuuma, sillä sisään paistava aurinko herättelee meidät aamuisin ja toivottaa illalla hyvät yöt. Uusi kotimme on läpitalon huoneisto, mutta jokseenkin itä-länsi -suuntainen, joten päivisin pitäisi olla vilpoisempaa. Ja, vaikkei sillä mitään merkitystä oikeastaan olekaan, tallimatkani lyhenee sen 1,5 km!

Ennen muuttoa on kuitenkin vielä paljon tekemistä. Olen hieman kironnut saatuani käsiini veroehdotukseni, siinä nimittäin oli isomman sorttinen virhe. Ei vaikea tai mahdoton korjata, mutta muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen se aiheutti Kuukauden päästä ollaan palattu jo Pariisin matkalta ja voidaan elellä muuttolaatikoiden keskellä sitten tovi. Pienoista hässäkkää tämä kevät, mutta toisaalta, koskapa sellaista ei olisi. Täytyypi vaan hoidella alta pois yksi asia kerrallaan, niin asiat lutviutuu kyllä.