Varovaista satulariemua

Kaikkien näiden tänä syksynä kokeilemieni satuloiden jäljiltä tulin pikku hiljaa viime viikolla siihen tulokseen, ettemme tule suoraan löytämään sopivaa satulaa eikä toppausten määrä auta tässä asiassa laisinkaan. Ainutkaan satula maailmassa ei ole topattu niin, että säkätilaa jäisi Vessille tarpeeksi ja etteivät lapakuopat aiheuttaisi satulan valahtamista liian alas. Sen kuopat ovat vielä kasvaneet edellisen satulanhankinnan jäljiltä ja selkäkin mennyt hieman notkoon. Mitä ihmettä, vanheneeko mun hevoseni?!
Näinpä tulin siihen tulokseen, että hankin Mattesin tai vastaavan täytepalaromaanin seuraavien kokeiltavien satuloiden alle. Näinpä kun vastaan osui Horse Comfortin romaanista kohtalaisen hyvä tarjous, investoin. Eihän se Mattes ole, mutta toimii aivan samalla periaatteella ja omaa taskut, joissa oli varsin pitävät tarrat. Jonkinmoista karvaa tässäkin romaanissa on, mutta tärkeintä oli nuo taskut, olisin varmaankin valinnut karvattoman vaihtoehdon, jos sellainen olisi eteen sattunut.

Romaani pääsikin tositoimiin perjantaina, kun sain kokeiluun Marikan vanhan satulan. Se on tummanruskea Black Country -yleissatula ja miellyin sen väriin heti, vaikka olin luullut haaveilevani mustasta penkistä. Ehkä ajatukseeni vaikutti vaaleamman ruskeat satulat, joita olin nähnyt ja niiden lisäksi yksi tuollainen "konjakinvärinen" rumilus. Tässä satulassa sen sijaan on varsin kiva, milteinpä suklaanruskea väri, joka miellyttää silmääni kovin. Ronttaillessani tätä uutta kokeilusatulaa ensin kotiin ja sen jälkeen autoon ja tallille, huomasin, miten mukavan leveä selkärangantila siinä onkaan. Kanniskellessani satulaa asetin käteni  toppausten väliin ja kämmen mahtui sinne koko leveydeltään satulaa vasten.  Satulan malli vaikutti silmämääräisesti Vessille suht passelilta ja pidin peukkuja sille, että olisin oikeassa. Enkä toki vähiten siksi, että toivoin tämän rumban jo loppuvan! Säkätila vaikutti jo satulaa katsellessani hieman liian pieneltä, juurikin niiden lapakuoppien vuoksi, mutta olin toiveikas johtuen tuoreesta romaanihankinnastani.

Olin aivan oikeassa arvailujeni kanssa. Satula nappasi ihan liian lähelle säkää kiinni, mutta ilokseni satulan leveys vaikutti Vessille hyvältä. Tämä leveysasiahan meillä on ollut haasteena myöskin, kun moni kokeilemani satula on ollut tammalle liian kapea. Tämän verran tätä satulaa kokeiltuani lisäsin palettiin mukaan romaanin ja kapusin kokeilemaan selästä käsin. Satulan leveys tuntui edelleen hyvältä, painetta oli sopivasti, mutta satula ei kuitenkaan puristanut. Ja se säkätila! Olin haltioissani, hevosellani ei varmaan koskaan aiemmin ollut selässä satulaa, jossa olisi ollut säkätilaa noin ruhtinaallisesti, kuin mitä tämän yhdistelmän kanssa oli. Perjantaina keskityin vain ratsastelemaan hetken käynnissä, sillä kentällä oli jo pimeää ja samaan aikaan käynnissä oli myös poniratsastajien tunti. Myös vuokraaja kävi selässä fiilistelmässä satulaa ollessaan sattumalta samaan aikaan tallilla.

Lauantaina olin kisahoitajana kaverin apuna naapuritallin estekisoissa. Kisarupeaman jälkeen käväisin Vessin selässä ja kokeiltiin satulaa ravissa päivänvalossa. Virtaa pollella toki oli ja se olikin selviö muutaman kevyemmän viikon jäljiltä, mutta olosuhteisiin nähden Vessi oli mukava ratsastaa. Satula pysyi hyvin paikoillaan, hevonen tuntui aiempaa ketterämmältä ja sai käpälät paremmin alleen kompastuessaan.

Eilen sunnuntaina käväisin maastolenkillä, sillä halusin nähdä, mikä on pään heittelyn tilanne tämän satulan kanssa. Rauhallisesta lenkistä ei tällä kertaa ollut tietoakaan, sillä mukanamme oli tukkasuokkipoika, jonka perässä Vessi kulkee kuin heikkopäinen. Kerran keväisellä maastolenkillä Alppi kompuroi  alamäessä edellämme ja Vessi oli samantien kuin lentoon lähdössä, luuli vissiin pojan pakenevan jonnekin ilman sitä. Samanlaista oli meno eilenkin. Poika oli pörheänä eikä olisi millään malttanut odotella perässämme kipittävää ponia. Kun sitä sitten pidäteltiin, alkoi se pomppia miten sattuu. Vessi fiksuna tyttönä seurasi sitten esimerkkiä ja loikki pöljänä sekin. Aina pysähdyttyämme sillä oli kamala kiire pojan perään, vaikka oli jo valmiiksi melkein sen hännässä kiinni. Isossa ylämäessä se kuumui sen verran, että sain korottaa ääntäni jo ihan kunnolla, että neiti vatipää suostui pikkuhiljaa lopettamaan säätämisensä. Ehdin kyllä jo hetken miettiä, ettei tämä välttämättä pääty ihan mallikkaasti. Kamala puhina päällä ja menohalut olivat kovat. Asiaan ei välttämättä auttanut kotiin unohtamani korvahuppu, joskin sää oli onneksi melko tuuleton eikä siltä osin ulkoisia häiriötekijöitä onneksi ollut. Pikkuhiljaa Vessi kuitenkin rauhottui ja rauhallisina hetkinään venytteli mielellään eteen alas. Pään vatkaamistakin oli havaittavissa, mutta ei läheskään samaan malliin kuin yleensä.

Tallille päästyämme tsekkasin romaanin tilannetta ja tulin siihen tulokseen, ettei yksi täytepala taida riittää, satula painuu alas, kun täytemateriaali lämpenee ja muokkautuu käytössä. Laitoin sitten lisäksi toiset palat ja menin vielä hetkeksi kentälle ravailemaan. Pöhköiivarihevonen oli hieman virtaisa edelleen, mutta kulki kuitenkin ihan kivasti. Satulakin pysyi sopivassa kohdassa.

Koska eilinen lenkki ei ollut kovin rauhaisa, päätin kokeilla satulaa vielä uudelleen maastossa ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä. Uusintaotoksen sain sovittua tallikaverin ja hänen rauhallisemman heppavaarinsa kanssa huomiselle aamupäivälle. Ehkä sen jälkeen uskallan viimein sanoa, onko tässä meidän uusi satulamme. Olen jälleen kerran varsin tyytyväinen siihen, että töistäni huolimatta tällainen aamuinen tallipyrähdys on mahdollinen ja että työnantajallani on halua ja mahdollisuus päästää minut töistäni tämän tärkeän asian vuoksi. Toki korvaan poissaoloni myöhemmin, kun joudun töistäni poissa olemaan. Koska yksin en maastolenkille voi lähteä, eikä seuralaisten aikataulut oikein natsaa minun työaikataulujeni kanssa, on hienoa, että minun on mahdollista joustaa töideni kanssa. Olen siis jälleen enemmän kuin kiitollinen esimieheni ymmärryksestä. Minkäänlainen eläimiin liittyvä asia, oli se sitten kanin, koiran tai hevosen eläinlääkäri tai nyt tämä satulan kokeilu, ei tunnu olevan ylitsepääsemätön ongelma. Ymmärrän toki, ettei kaikissa töissä tällainen onnistu, mutta omien kokemusten perusteella tiedän kuitenkin sanoa, että moni esimies voisi kokeilla, miltä tällainen linjaus tuntuisi. Työntekijänä on mukava olla töissä, kun tietää että tärkeät ja välttämättömät asiat saa hoidettua ilman liiallista hampaiden kiristelyä.

Tämä kyseinen satula ei ole ihan sieltä kokeilemieni satuloiden edullisimmasta päästä ja kun kyseessä on iso sijoitus, haluan tietenkin olla varma, että kyseinen satula on sopiva. Mietin toki satulaa katsellessani, voisinko kenties romaaniviritelmäni kera löytää sopivantuntuisen satulan, jonka hintalappu olisi hieman pienempi. Mietittyäni asiaa kuitenkin hieman, tulin siihen tulokseen, että jos tämä satula on passeli hevoselle, en etsi enempää. Sitäpaitsi, satulan hinta on sen kuntoon nähden varsin kohtuullinen, sillä se on ollut montaa muuta kokeilemaani selvästi vähemmällä käytöllä ja säästynyt naarmuilta.

Sopivan oloista satulaa ei muutenkaan kannata päästää käsistään. Sinnepäin sopivan satulan leveyden muokkaus maksaa ostohinnan päälle suurinpiirtein 100€, toppaus 200€ eikä näidenkään toimenpiteiden jälkeen ole varmaa, että satula istuu hevoselle. Tätä mietin siinä kohtaa, kun luovuin leikistä yhden Prestigen satulan kanssa. En jaksa koko rumbaa taas hetken päästä uudelleen enkä halua, että hevonen kipeytyy välissä enää yhtään enempää. Nyt, kun olemme olleet erossa Aachenista, olen huomannut monta ilahduttavaa pikkujuttua. Vessin kompastelu on vähentynyt ja kompastellessaan se saa jalkans paremmin haltuun. Se vaikuttaa muutenkin erityisesti etuosastaan ketterämmältä ja esimerkiksi lauantaina kentällä kahdeksikkoa ravaillessani huomasin, että sen on nyt helpompi kääntyä. Asettuminen uuteen suuntaan ei tuntunut yhtä vaikealta kuin aiemmin.

 Kaikenlisäksi tämä nyt kokeilussa oleva satula on todella mukava istua ja tuntuu, että istun siinä helpommin suoremmassa kuin mitä meidän vanhassa satulassa.  Istuin on nimellisesti saman kokoinen, mutta tuntuu mielestäni vanhan satulamme istuinta isommalta ja se on tässä kohtaa ihan hyvä juttu. Eilinen 1,5-tuntinen maastolenkki meni mukavasti sopivan pehmoisella penkillä ja vaikka ponilla oli pomppupäivä, olo tuntui mukavan tukevalta. Toivoisin niin, että tämä olisi SE satula. Olisin onnellinen!