Hippusellinen uusia tuulia

Lauantaina tallin pihaan ajoi auto ja traileri ja kopista peruutti pihalle uusi tuttavuutemme, Hippu. Hevonen ei tokikaan ole minun, eikä edes minulle sopivan kokoinenkaan, mutta tämä tapaus kosketti silti minua kovin. Hippu on kaverini kaverin, uutta kotia etsinyt fiksu 8-vuotias ruuna, joka muutti nyt toistaiseksi tallinpitäjämme hoteisiin.

Tallillamme kaivattiin pienehköä (suomen)hevosta, joka olisi riittävän rauhallinen pienemmillekin ratsastajille, mutta silti kelpo peli hieman osaavammille, pienikokoisille aikuisille. Tarjonta kohtasi kysynnän ja nyt pikkujäbä majailee suokkilauman jatkeena. Alkuun se tutustui tyttöihin aidan toiselta puolen, mutta nyttemmin ulkoilee niiden kanssa jo samassa tarhassa.

Myös tähän päivään mahtui hieman uutta ja ihmeellistä. Sain alkuviikosta sovittua työpaikallani, että voin yhtenä päivänä viikossa tulla töihin hieman myöhemmin. Olin miettinyt mahdollisuutta käydä tekemässä tallikaverin kanssa pienen maastolenkin valoisaan aikaan aamusella ja tehdä sitten illalla vastaavasti töitä pidempään, yli normaalin työaikaliukuman. Tämä sopi esimiehelleni oikein hyvin, kuten olin melkeinpä osannut odottaakin.
Aamulla sitten pomppasin kaverin kyytiin, ajeltiin tallille ja tehtiin vajaan puolentoista tunnin tallustelulenkki jäisissä maastoissa. Pollet eivät onneksi pahemmin liukastelleet, mutta meiltä jäi matkan varrelle yksi hokki. Vessiltä puuttui jo valmiiksi toisesta etusesta yksi, joka irtosi viime viikolla ja jonka seuraajaksi valittu kappalekin päätti meidät hylätä. Vaihdoin takaisin tallille päästyämme kaksi hokkia toisen takasen kärkiin, koska olivat mokomat kuluneet jo hieman epäkäytännöllisen mallisiksi. Odotan kovasti, että kengittäjä ehtisi saapumaan ensi viikolla popojen päivitykseen. Hänellä vain pitää hieman kiirusta, kun osa asiakkaidensa polleista lienee vielä kesämonoissa. Vessi on jo melko vanhassa kengässä ja vaikka kengät näyttäisivätkin pysyvän jalassa vielä suht hyvin, haluan sille tilsakumit ennen lumisateiden alkua. Pelkään myös, että kenkä, josta hokki puuttuu, kuluu ja vaikkapa katkeaa. Hokkia siihen ei kuitenkaan saa ruuvattua, sillä jengat ovat menneet rikki.

Olen ihan superonnellinen mahdollisuudesta ratsastaa ja maastoilla valoisaan aikaan ja vieläpä ystävä seuranani! Ilta töissä sujui tänäänkin varsin mukavasti, kun takana oli mukava aamupäivä tallilla. Tästä on tarkoitus tulla ihan jokaviikkoinen tapa, kunhan vaan työaikatauluni sen sallivat ja onkin ihanaa tietää, että ainakin yksi ajankohta viikosta on todellakin varattu mukavaan tuokioon hyvässä seurassa. Harvemmin kun ehdin muita kavereitani näkemäänkään, tuntuu tämä siksikin todella merkittävältä asialta. Lisää onnea aikatauluasioihin tuli viikko takaperin, kun vuokraajan kanssa sovimme pienistä aikataulumuutoksista. Saan vihdoinkin itselleni kauan toivomani tiistain tallipäiväksi ja olen myös tästä hyvin, hyvin iloinen!