Lunta ja pieni tapaturma

Todellakin ikävä tuo sotku vanhan blogin osoitteen ja spämmäysviestien osalta! Suosittelen etsimään vasterbopainting.blogspot.fi -osoitteen Bloglovinin kautta, lisäämään sen lukulistalle siellä ja poistamaan Bloggerista seurannan anzujavessi.blogspot.fi -osoitteeseeni (samaten lopettamaan seurannan ko osoitteeseen Bloglovinin kautta!). Toivottavasti tästä on apua.
Muuan lukija kertoi poistaneensa blogini lukulistaltaan tämän spammiongelman havaittuaan ja liittyneen hetken päästä takaisin, jolloin häirikköviestejä ei enää tullut (koska seurattavan blogin osoite vaihtui, tietenkin). Joka tapauksessa suosittelen poistamaan vanhan blogin lukulistalta.

Olen pahoillani, että osoitteen säätö yms on aiheuttanut turhaa vaivaa myös teille lukijoille oman harmistukseni lisäksi. Ilmeisesti nykyisen blogini uudet kirjoitukset eivät päivity kunnolla lukulistalle edes enää. Harmi niin, sillä kaipaan vuorovaikutusta, jota ennen oli enemmän. Toivon kovin, että tämä sotku saataisiin jotenkin kaikkien kohdalla selvitettyä, sillä olen siitä kovin harmissani.

Itsenäisyyspäivänä ajelin tallille, kun ensin sain kammettua itseni sängystä. Kulunut viikko meni hieman lyhkäisemmillä yöunilla, joten lepo teki terää. En ollut perjantainakaan kovin ratsastusfiiliksissä, mutta kun tallille sattui saapumaan potentiaalinen maastoilukaveri, laitoin Vessin kuntoon. Tehtiinkin tunteroisen lenkki ja ehdittiin palata tallille sopivasti ennen hämärää. Polleneidit oli hieman säpäköinä. Yhdessä vaiheessa ja kotiinpäin mentäessä kauempana takana, risteävällä tiellä ajoi ilmeisesti auto ja Vessi säikähti sitä. Se ei ihan tyhjistä yleensä säpsyile, mutta kun maahan oli ehtinyt hieman jo sataa lunta, ei auton äänet olleet ehkä kuuluneet ihan samalla lailla ja se pääsi pollen yllättämään. Sitten mentiinkin ravia jonkin matkaa, kunnes tammat pääsivät yli säikähdyksestään. Seuraava kauhistus tapahtui hieman lähempänä kotia, kun ratsastimme autonlevyisellä, tutulla metsätiellä. Ratsastin kuusen oksan alta ja luminen, hieman kohmeinen havu osui kypärääni, jolloin Vessi äänestä kauhistuneena kiihdytti taas raviin.
Mukana lenkillä oli "näenpieniävihreitämiehiä"-suokkityttönen, joka jo itsessään on välillä hieman höpö. Kotimäen tuntumassa nähtiin myös kimo puokki taluttelijoidensa kanssa. Tämä polle pomppi pystyyn meidän osuessa kohdalle, joten ilmeisesti tätä säpsyilyä oli liikeellä vähän enemmänkin!

Tallin hevoset eivät olleet liikkuneet torstaina ja perjantaista olisi tullut niiden toinen perättäinen vapaapäivä. Niinpä meidän maastoilijoiden tehtäväksi tuli liikuttaa myös pari muuta pollea pienen lenkkimme jatkoksi. Iloitsin saadessani ratsukseni Alppi-tukkajumalapollen, jonka sitten varustelin pikapikaa. Kaveri otti alleen tallin uutukaisen, Hipun. Hetken päästä ilo vaihtuikin sitten joksikin muuksi!

Oltiin taluttelemassa heppoja kentälle, Hippu ratsastajineen kärjessä ja me sen perässä. Hippu alkoi yhtäkkiä töllötellä jotain ja katsoin sitten samaan suuntaan ja etsin silmilläni ihmetyksen aiheuttajaa. Samalla en kuitenkaan huomannut, että Hippu taluttajineen pysähtyi ja jatkoin itse reippaaman talutettavan kanssa matkaa eteenpäin. Alppipa sitten yritti näykkäistä Hippua persiistä, Hippu kiljaisi ja latasi takasellaan ja arvaattekin varmaan, ettei se osunut Alppiin vaan meikäläiseen. Keräilin sitten hetken itseäni, totesin, etten voi kiivetä selkään ja hain pakastimesta kylmäsuojan, jota painoin reiteeni. Alta näette, miten kauniin kirjava yläreiteni oli kaksi päivää tapahtuneen jälkeen. Tällä hetkellä se näyttää vielä hurjemmalta, mustelma on laajentunut vielä pidemmälle sisäreidestä takareittä kohti ja on vajaan kämmenenleveyden päässä polvesta. Jalka on yllättävän vähän kipeä, mutta todellakin kamalan näköinen. Onneksi voin syyttää tapahtuneesta vain itseäni, olin vaan yksinkertaisesti hieman herpaantunut ja aivan liian lähellä, kun en tajunnut hevosen pysähtyneen. Onneksi potku osui juuri tuohon eikä juurikaan ylemmäs tai alemmas. Olisi saattanut saada enemmän tuhoa aikaan!

Lauantaina tallilla järjestettiin pikkujoulutalvirieha. Alkuun oli ajatus, että hoitaisin toisen talutusratsastuksen, mutta sattuneesta syystä kävely ei ollut viikonloppuna ihan vahvimpia lajejani. Vaikka reiden turvotus helpotti jo lauantaiksi, en silti olisi jaksanut kävellä sen kanssa puolta tuntia jatkuvasti. Näinpä sain sitten hieman kevyemmän puuhan, josta suoriuduin koipeni kanssa paremmin. Illalla vietimme pikkujouluja tallilla aikuisten kesken ja aamuyöstä käväisin nukkumaan ennen herätystä aamutalliin. Kovin nukkumiseksi ei kyllä yöni viettoa voisi kutsua. Vanhan talon hiiriasukkaat pitivät minut hereillä ja muutenkin olen huono nukkumaan vieraissa paikoissa. Kun sitten puoli kahdeksalta kuului rouskuttavaa syömisen ääntä ja seuraavassa hetkessä sängyn alta juoksi muutama hännäkäs ja kuului "sviik", päätin nousta tallihommiin. 

Olo oli vähäisten unien vuoksi hieman hutera alkuun ja jalkakin tuntui hetken aikaa kankealta, mutta hetkessä vetristyin. Tallihommien jälkeen oli Vessin huomioimisen vuoro. Päätin päästää sen hetkeksi vapaaksi kentälle, nuuskuttelemaan ja tallustelemaan omaan tahtiinsa. En juurikaan ajanut sitä, vaan annoin sen käyskennellä kun halusi. Muutaman ravipätkän se otti ja pari askelta laukkasikin. Hyvä niin, niin eipä kertynyt tilsoja liiaksi. Kivaa sillä näytti olevan ja rapsutukset ja leipä kelpasi myös. Oikein mukavan rento tuokio siis, kaikinpuolin! Lumi on piristänyt omaakin mieltä, oikein mukavaa vaihtelua syksyn harmauden jälkeen!

Vessiä on TOSI helppo kuvata...

 

Kenttäkin on nyt ihan mukavassa kunnossa, lunta on hieman ja pitoa ainakin sunnuntaina ihan mukavasti. Pakkasta on nyt ollut jopa kymmenkunta astetta ja huomenna ajattelinkin suunnata maastolenkille kunnon toppapökät jalassa. Hieman jännittää, mitä mustelma sanoo selässä istuskelusta, sillä tänä iltana kävely on ollut melko epämukavan tuntuista. Ilmeisesti johtuu siitä, ettei tärsky oikein tykkää töissä istuskelusta. Mut on taidettu luoda liikkumaan vähän enemmän kuin mitä toimistotyö antaa myöden. Toisaalta, ketäpä meistä ei olisi!