Mennyttä ja tulevaa.

Tässä nyt ei muita sääntöjä ole, kuin että kerro kuka sinut haastoi, sekä kenet sinä haastat. Linkkien kera!

Kiitos kivasta haasteesta, Nina! Olin jo hieman hahmotellut kuluneen vuoden muisteluita, joten tämä haaste tuli sopivaan rakoseen.

Mennyt vuosi:

AnZu ja crepes, ruokailua Pariisissa

Parhain muisto?
Yksittäistä parhainta on kyllä vaikea päättää. Keväällä oli kiva reissu Pariisiin ja vuoden ajalle mahtui monta mukavaa hetkeä muutenkin. Huomasin juuri tuossa vanhoja postauksia lukiessani, että Pariisin matkalta en puheistani huolimatta julkaissut juurikaan kuvia. Voisinpa laittaakin niitä edes muutaman esille joku päivä!
Mukavaa oli myös päästä asumaan uuteen kotiin toukokuussa ja saada uusi auto rikkoutuneen tilalle elokuussa. Myös uittoreissu tallikaverin kanssa oli ikimuistoinen, ihana päivä!

Huonoin muisto?
Yksi varmasti kurjimpia asioita oli helmi-maaliskuulle osunut pitkä sairastelujaksoni, jolloin minulla oli ilmeisesti keuhkoputkentulehdus. Siitä seurasi astmatutkimukset ja päänvaivaa pitkäksi aikaa.
Ahdistusta herätti myös Vessin jalkamurheet Pariisin matkan aikoihin.
En voi myöskään sanoa nauttineeni erityisesti jännetupin tulehdusongelmista tai kolmen viikon autottomasta ajasta.

Uudenvuoden lupauksesi?
  Lupaan yleensä olla lupaamatta...

Vuoden kaviokas?
 Vessi tietenkin. On hassua ajatella, että se on kuulunut elämääni jo kolme kokonaista vuotta ja rapiat päälle!
Vuoden vaikein kaviokas?
Mun elämässä ei oikein nyt ole ollut mitään vaikeita kaviokkaita. Käsittelen kyllä muitakin hevosia jos en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, mutta en koe niiden kanssa yleensä taluttelua tai loimen pukemista kummempia asioita. Sanotaan nyt sitten vaikka, että vaikein kaviokas oli Hippu, koska onnistuin tähtäämään itseni sen kavion eteen joulukuun alussa. Mustelma on jo poissa, eikä jalka enää ole onneksi kipeäkään.

  Vuoden kuva?

Vuoden harrastus?
Periaatteessa tekisi mieli sanoa ratsastus, koska sitä olen toki eniten määrällisesti harrastanut. Sanon kuitenkin kuntosali, koska kuluneena vuonna kävin kuntosalilla ensimmäistä kertaa koskaan. Huomasin myös, että käteni ja selkäni selkeästi vaativat tätä lajia elämääni, joten suhteestamme taitaa olla tulossa pitkä!

Vuoden hauskin tapahtuma?
  Haskin... jaa-a. No ainakin Jysäri-festareilla oli hauskaa

Tutustuitko usiin ihmisiin?
Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain muutaman uuden kaverin.

Vuoden laji? (ratsastuksessa)
  Öö... Kaipa se koulu olisi, en ylittänyt muuta kuin puomeja enkä tehnyt muutakaan erityistä.

Ihan vähän vain puomien yli.

Tuleva vuosi:

Tavoite kouluratsastuksessa?
Edetä hieman yhdessä Vessin kanssa ja saada sille ennenkaikkea rentoutta lisää. Sen kummempia en tavoittele, muu on plussaa.

Tavoite esteratsastuksessa?
Noh, tarkoitus olisi hypätä. Ei kuitenkaan omalla, vaan lainahevosella. Josko vihdoinkin oppisin tämänkin taidon, kypsässä 31-vuoden iässä!

Aiotko onnistua pitämään uuden vuoden lupauksesi?
 En, koska en aio tehdä uuden vuoden lupausta.

Mitä lajia haluaisit kokeilla?
  Matkaratsastus näin hevospuolelta voisi olla hauskaa, mutten tosin lähtisi sellaista testailemaan kovinkaan todennäköisesti oman hevosen kanssa.

Jokin muu tavoite?
  Olisi aika mageeta onnistua järjestämään itselleen hieman enemmän hevosetonta laatuaikaa. En toki ole tallilla 24/7 enkä edes joka päivä, mutta hevosvapaan ajan voisi yrittää käyttää mielekkäämmin. Siinä lienee tavoitetta!

 Haastan:
Pinjan
Hanna-Kaisan
Anun

Päätin myös listata vuoden 2013 kohokohdat, niin itseni kuin Vessinkin osalta.

Tammikuu
Vuoden alku, kuten vuosien alut aina muulloinkin, tarkoitti syntymäpäivää ja vanhenemista. Koska saavutin 30 vuoden rajapyykin, tuntui syntymäpäivä jotenkin hieman erilaiselta.

Tammikuussa otin myös ensimmäiset ratsastustuntini pitkästä aikaa, tuolloin tosin vielä lainaratsulla.

Loppukuusta koettiin vuoden ainoa pyllähdys, kun Vessin kompastuessa horjahdin ja jouduin tiputtautumaan selästä, kun en takaisinkaan enää kaulalta päässyt. Laskeuduttuani lumihankeen huomasin, että rillini olivat menneet rikki. Hupaisaa, mutta valitettavan kallista!

Kuun viimeisinä päivinä sain myös tietää, että työtehtäväni tulevat muuttumaan milteinpä samantien ja tämä uutinen oli ennenkaikkea iso helpotus ja huojentavaa. Muutos helpotti huomattavasti aikataulujani ja mahdollisuuksiani harrastaa, sillä sain vihdoinkin liukuvan työajan. Tämä työtehtävämuutos oli ehkä merkittävin yksittäinen asia vuonna 2013, sillä se vaikutti niin moneen asiaan arjessani eikä vähiten Vessin kanssa.


Helmikuussa otimme muutamat ensimmäiset tuntimme yhdessä Vessin kanssa. Oli ihanaa päästä touhuamaan sen kanssa hieman erilailla, vaikka hieman etukäteen tunteja jännitinkin.

Sairastelin itse keuhkoputkentulehdusta kohtalaisen ajan helmi-maaliskuussa. Tästä tulikin pitkälti kantava teema tälle vuodelle, sillä kesällä tutkittiin, onko minulla oikeasti astma vai ei. Tulokset ilahduttivat, sillä vaikka olen röörieni osalta hieman herkkis, en kuitenkaan ole astmaattinen. Jes!

Toukokuussa käytiin Juhon kanssa "häämatkalla" Pariisissa. Juuri ennen matkalle lähtöä Vessi loukkasi jotenkin jalkansa ja oli ep. Saatiin onneksi silti viettää kiva reissu vailla huolta, ihme kyllä.
Loppukuusta hevoset pääsivät laitumelle ja me muutettiin uuteen kotiin.
Vessin vuokraaja vaihtui.

Ensimmäinen ateria uudessa kodissa, söin jätskiä lattialla istuen

Kesäkuussa päättyi eidän perheen kanillinen aika, kun Inka-jänö lopetettiin. Haikeat olivat mielemme pitkään, mutta toisaalta nyt on kaikilla helpompaa. Melko iso asia tämä kuitenkin oli, sillä kaneja ehti minulla olla "sisätilalemmikkeinä" 12 vuotta.

Syyskuussa alkoi satulanvaihtorumba, sopiva penkki löytyi alle lokakuun puolella. Loppuvuosi meni tavallisen harrastelun merkeissä, ei osallistuttu tunneille eikä tehty sen kummempaa.
Vuoden aikana kävin pienoista henkistä kamppailua oman bloggaamiseni kanssa. Koin sen aika-ajoin hieman epämiellyttävänä touhuna, mutta ainakin toistaiseksi, pidettyäni blogissa pienen kesätauon julkisilta selailuilta, olen päättänyt pitää sen julkisena ja kaikkien luettavissa olevana. Olen myös hieman punninnut tietyissä tilanteissa muiden omistamista hevosista kertomista blogissani ja tuumannut aiemman tiukan linjani lieventämistä hieman. Jonkin verran tulen myös jatkossa muita polleja täällä mainitsemaan, niissä tilanteissa kun se itsestäni luontevalta tuntuu.

Vuoden postauksia selaillessani huomasin myös valittavani ja pahoittelevani usein harventunutta kirjoitustahtiani. Alkavana vuonna en aio vaivata mieltäni moisella, kirjoitan jos ja kun kirjoitettavaa on.

Nyt kuitenkin, mukavaa vuodenvaihdetta itse kullekin!