sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Jumissa.

Ehkä hevonenkin, mutta lähinnä minä itse. Istunta jumissa, koska oma selkä on jumissa. Hevosen kyydissä istuminen tuntuu siksikin ajoittain todella oudolta. Tasapaino, mitä se on? Ei ole näkynyt moista. Oma kehitys totaalisen jumissa, siinä sivussa hevosenkin. Aivotoiminta jumissa. Aikataulut melko jumissa, liian usein kiire jonnekin, vaikkei oikeasti kiire yhtään mihinkään. Henkisesti koko nainen melkoisen jumissa. Stressitaso hipoo satasta, rentous melko nollassa. Ajatukset pyörii ympyrää ja on... no, jumissa.


Ei kai kukaan sanonut, että elämä olisi helppoa? Onneksi silloin tällöin, heppaa halatessa ja sen kanssa puuhatessa mieli näkee myös ulos tästä pienen pienestä laatikosta. Ihmekös sitten tämän keskellä, että hepattomina päivinä kaipaan tuon hörisijän luo. Kun se tuuppii turvallaan tai kuolaa paidalle, ei voi olla muuta kuin kiitollinen sen seurasta. Vielä me täältä noustaan.

4 kommenttia:

  1. Ja aivan varmasti nousettekin! Joskus on vaan sellaisia päiviä että yksi jumitus johtaa toiseen ja noidankehä on valmis! Solmut kuitenkin lähtevät aukeamaan ja sitten on taas paljon paremmin. Onneksi sulla on Vessi jolta saat lohtua ja positiivisia fiiliksiä. Uskon että Vessikin on tyytyväinen siitä että sillä on sut!
    Tsemppiä vaan, kyllä se siitä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :)

      Kaikki varmasti alkaa helpottaa, kunhan palaset loksahtelevat kohdilleen.

      Poista
  2. Kovin tuttu tunne tuo jumitus yhdellä jos toisellakin elämänalueella, stressistä puhumattakaan. Onneksi tuo kuitenkin tapaa ainakin omalla kohdallani olla aika kausittaista ja helpottaa kyllä ajan kanssa. Useimmiten ensiaskel kohti helpotusta tapahtuu ajatusmaailman uudelleenjärjestelyllä, mutta monesti siinä prosessissa alkuun pääseminen on se kaikkein hankalin kohta juurikin siitä jumituksesta ja kehämäisesti kiertävästä ajattelutavasta johtuen. Toisinaan taas jokin yllättävä tapahtuma tai ihan tarkoituksellinenkin muutos käytöksessä tai arjen totutussa kaavassa saattaa auttaa löytämään sen langanpään, josta solmuvyyhti lähtee aukeamaan lopulta kuin itsekseen. Tsemppiä sen löytämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään lisättävää tähän, oot ystävä hyvä todellakin asian ytimessä! Uskon vilpittömästi, että tämäkin tilanne (ts monien tilanteiden summa) selviää hissukseen, mutta että sitä ennen onkin vielä jäsenneltävää. Mutta, tänäänkin heppaterapia teki jälleen ihmeitä! :)

      Toivottavasti sielläkin suunnalla tilanne helpottaa jossakin vaiheessa! :)

      Poista

Ethän arkaile jättää kommenttia, jos siltä tuntuu!
Voit myös lähettää sähköpostia
vasterbopainting@gmail.com