Reippailua suojasäässä

Viime päivinä talleillessa ei ole tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista tai erityistä. Perjantaina iltasella kävin tallilla ja ratsastelin pollella tovin. Käynnissä se oli ihan kivasti kuulolla ja tuntui rennolta, mutta siirtyessämme raviin muuttui ääni kyllä tammahevoisen kellossa. Koska kentällä oli muitakin, en voinut päästää sitä juoksemaan irtona, vaikka olisin halunnut. Niinpä puin sille juoksutuskamppeet, vaihdoin toiset kuolaimet ja mentiin valtaamaan yksi kolkka kentästä pieneen juoksutusrupeamaan. Virroistaan huolimatta tamma oli varsin hyvin kuulolla, vaikkakin olisi tarjonnut ravia ja laukkaakin ihan olan takaa. Annoin sen juosta hetken, kunnes meno alkoi muuttua rennommaksi ja sitten hissukseen siirryttiin loppukäynteihin viereiselle hiekkatielle. Pidempäänkin se olisi varmasti jaksanut juosta, mutten katsonut sitä viisaaksi, kun liikutus on viime aikoina ollut niin mielettömän kevyttä näiden surkeiden kelien vuoksi. Lisäillään menoa pikkuhiljaa.

Lauantaina käväistiin tallilla yhtäaikaa Vessin vuokraajan kanssa. Hän ratsasteli pollella ensin tovin ja neitiheppa vaikutti ravissa melko reippaalta. Käväisin sitten itse selässä ja tuumasin, että virtaa on vieläkin sen verran paljon, että on mielekkäintä päästää tamma hetkeksi irtona kentälle, kun se kerrankin on mahdollista. Tuntilaiset olivat tulossa hetken kuluttua, mutta tiesin saavani tamman kiinni suht helposti ja ajateltiin käyttää tuo pieni aika ennen muiden saapumista hyödyksi höyryjen päästelemiseen. Vessiä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Vaikkakaan se ei ollut enää ihan täysissä virroissa eilisen juoksutuksen jäljiltä, se lähti kuitenkin juosta jolkottelemaan samantien. Se laukkasi paljon, mutta varsin rauhalliseen tahtiin. Pohjakin tuntui tälle touhulle ihan passelilta, joten en suotta alkanut sen menoa himmailla.

Lopuksi heitettiin satula vielä takaisin selkään ja ratsasteltiin rennosti hetken aikaa. Vessi malttoikin hieman paremmin olla kuulolla. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tällä erää jatkan kuolainkokeiluja. Perjantain juoksutuksen jäljiltä päätin käyttää noita meidän normaaleja kolmipaloja (näkyvät kuvissakin), mutta tällä kertaa en tykännyt niistä. Hevosen jarrut olivat vähän hukassa, toisten kuolainten kanssa se pysähtyi varsin kevyestä pidätteestä, kun nyt viesti ei meinannut millään mennä perille. Taitaisi neiti kaivata hieman nopeammin vaikuttavaa kuolainta, joten täytyy tutkiskella vaihtoehtoja.

Toivon kovasti, että kenttä sallisi ravailun ja vapaana juoksuttelun nyt hieman viime viikkoja paremmin. Huonolta tosin näyttää sen suhteen, sillä kelit on olleet nyt nollassa ja illalla koirien kanssa ulkoillessani meinasin kaatua kolmesti liukastellessani jäisillä kävelyteillä. Pian tätä vauhtia on varmaan kentälläkin taas peilijäätä. Täytynee alkaa selvitellä niitä maneesiasioita hissukseen...