Uitetut maastoilijat

Havahduin viimeaikaisia postauksia selaillessani, että viidestä viimeisimmästä vain yksi kirjoitus on käsitellyt puhtaasti minua ja Vessiä. Sinänsä hieman hassua, kuitenkin meidän "treenipäiväkirjahan" tämä on! Viime aikoina on mielessä ollut paljon muutakin ja olen käväissyt useamman muunkin hevosen selässä, joten Vessukasta kirjoittelu on jäänyt hieman taka-alalle, joskin tahattomasti. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, meidän tiimi voi mainiosti, joskin hevospuoliskoni on vietellyt melko rentoa laidunlomaa.

Minkäänsortin koulupylppäystä en ole hetkeen Vessin kanssa harrastanut, vuokraaja on hoitanut kentän tallaamispuolta minunkin edestäni. Meikäläinen on Vessin kanssa viihtynyt enemmän maastoteillä ja suunnitelmani mukaisesti ollaan maastolenkeillä lisäilty ravin määrää pikkuhiljaa, sen mukaan mikä sopivalta tuntuu. Lauantainen lenkki tehtiin mukavassa aurinkoisessa säässä aamutuimaan ja tempaistiin 3-4 ravipätkää, aina kun pohja tuntui menoon sopivalta. Hieman se välillä tsiigaili pusikoita, muttei antanut sen haitata menoa.



Tänään keli ei ollutkaan ihan eilisen veroinen. Metsäteille päästyämme alkoi sataa kaatamalla ja menoa säesti ukkosen jyrinä ja kauempana välähtelevät salamat. Päätettiin kuitenkin ottaa pari reippaampaa pätkää hyvällä suoralla ees taas ennen paluuta tallille. Jälkimmäisen pätkän loppu tultiinkin aika haipakkaa. Vessi nautti menosta ihan todenteolla, ja kun se kuitenkin kuunteli ajoittaisia puolipidätteitäni tiukimmissa paikoissa eikä kyttäillyt mitään, annoin sen mennä. Onneksi pohjat olivat vielä kuitenkin kelvolliset, vaikka ilma näyttikin kovan sateen vuoksi ajoittain ihan harmaalta.Olipahan hauskaa, vaikka lopputuloksena olo olikin kuin uitetulla rotalla!

Ihan likomärkä, ilmeen kera.

Kuvien surkeudesta kiitos kännykkälaadulle ja kaatosateelle.