Syyssäpsyilijän sunnuntailenkki

Voi että, syksy on todellakin tullut! Huomaahan sen toki kirkkaanvärisistä maahan pudonneista lehdistä ja kylmenevästä säästäkin, mutta eritoten hepasta, joka alkaa hissukseen käyttäytyä vähän hassusti. Eilen oli kuitenkin todella lämmin päivä ja olikin ihanaa saada nauttia vielä auringosta, ratsastaa nimittäin tarkeni vallan mainiosti t-paidassa ja liivissä!

Vessi on ollut viime aikoina kohtalaisen yhteistyöhaluinen ratsastaa, kunhan sen kanssa on ensin vaan jaksanut tehdä kunnon alkukäynnit. Oon itse huomannut, miten hankalaa onkaan kävellä kentällä tarpeeksi pitkään, joten ollaan useasti suunnattu alkukäynneille maastoon. Eilen valitsin vähän lyhyemmän lenkin tietä pitkin metsälenkin sijaan. On oikeasti aika ihanaa, kun vihdoinkin uskallan poistua tuon elikon kanssa tallinpihasta maastoon tallustelemaan. Tekee meille molemmille niin hyvää, vaikka olenkin tarkoituksella pitänyt lenkit lyhkäisinä.

Tien varressa olevan vaalean talon kohdalla heppoja usein jokin tuntuu ihmetyttävän. Milloin se lienee ulkona pörräävä samojedi, milloin tupakalla oleva asukas. En tiedä, mikä Vessiä eilen mahtoi ihmetyttää, mutta ehdin millisekunnin ajan jo tuumia, että kohta mennään kotiin ja lujaa, kun neitihevonen päätti kääntyä 180 astetta jotain ensin töllötettyään. Vaan eipä menty, jatkettiin matkaa tyynesti kuskin haluamaan suuntaan.
Hepalla oli säpsyvirtaa kentälläkin hieman muille jakaa, joten keskityin pääasiassa saamaan sen mahdollisimman rennoksi ja rauhalliseksi. Alkuun pujoteltiin hieman ja lopuksi treenattiin hieman harjoitusravia ja pysähdyksiä ravista. Harmi vaan, ettei kamera taaskaan pysynyt oikein menossa mukana.