Jumppaa ja siivoilua

Eilisestä tallivisiitistä ei paljon ole kerrottavaa. Tai no, olisi, mutta jätän väliin. Tiivistettynä kuitenkin, mulla oli perjantai 13. päivää vastaava epäonnen lauantai...

Tänään rohkenin tallille, vaikka eilisilta sujui hieman viihteellä. Eipä sillä, en oo kovin aamu-uninen koskaan eikä toisaalta mikään piristä ja herätä paremmin kuin tallipuuhailu. Niinpä lähdin kohti tallia ja piristyinkin mukavasti jo ennenkuin parkkeerasin edes tallimme pihaan :)

Pistin tamman kuntoon ja pomppasin selkään. Ilahduttavaa on ollut huomata, miten kipeiden paikkojen vuoksi aiheutuva jännitys on viime viikkojen aikana vähentynyt ja nytkin ratsastaminen tuntui varsin luonnolliselta. Kuulostaa varmasti monen mielestä varsin typerältä, mutta on mulle varsin iso juttu. Onhan se merkittävää, että voi istua pollen kyydissä, kun vielä talven aikana istuminen tuolillakin oli liian ison osan kuukaudesta kivuliasta ja hankalaa.

Mentiin käynnissä erimoisia kiemuroita ja kulmia ja välissä koitin suoristella tamman ja saada sen olemaan valumatta sen kummemmin kumpaankaan suuntaan. Hiemanhan siinä haastetta on.

RRRRapsuta mua

Oon kuitenkin iloinen siitä, että tuo on tottunut sisäpohkeeseen jo sen verran, ettei enää sen tuntiessaan automaattisesti lisää vauhtia.

Parikymmentä minuuttia puuhailtiin kentällä ja sen jälkeen palautin tamman kaverinsa luo tarhaan ja siirryin sinne itsekin kottareiden kanssa läjiä siivoilemaan. Viime viikonloppuna siivosin kasoja talven jäljiltä ja nyt päätinkin, että pyrin siivoilemaan tarhan about kerran viikkoon, niin ei ole ihan niin iso urakka.

Tässä siivouspuuhassa on kuitenkin omat haasteensa. Mikäli Vessillä ei ole sapuskaa tai muuta puuhaa, se kulkee perässäni seurailemassa puuhia. Olennainen osa tätä seurailua on myös rapsutusten kerjäys.

Sillä on tapana tulla ihan mun viereen kiinni. Rapsuttelen sen kaulaa ja sit se kävelee sen verran eteenpäin, että mun sormet on sen hännän kohdalla. Se RRRRRAkastaaa kun rapsutan sen hännän juuresta vasemmalta puolelta. Jos rapsutan oikealta, se tekee uuden kierroksen niin, että mun kädet osuu siihen vasemmalle puolelle. Oheinen on siis varsin normaali näkymä, kun puuhailen tarhassa...

Todellinen ravuri

Ilmeisesti rapsutuksen puutteessa Vessi yritti viihdyttää itseään muilla tavoin. Voisi sanoa, ettei tammalle taida olla merkitystä sillä, mitkä kärryt on kyseessä, kunhan niiden eteen vaan voi parkkeerata!  Emäntä hieman tuumi, josko kuorma kaatuu, kun tammuli teki siihen kovin läheistä tuttavuutta nuuhkimalla, rapsuttamalla päätään siihen ja lopulta asettautumalla sen eteen kuin valjastusta varten. Mutta ei, pystyssä pysyi!

Tänä iltana ilmeni, että Vessin elämässä on pian muutoksen ajat edessä. Sen tarhakaveri, toinen lv-tamma on saamassa uuden kodin ja muuttaa viikon päästä uudelle tallille. Saapa nähdä, miten tammat sopeutuu uuteen tilanteeseensa. Itsellekin saattaa tuota toista hieman ikävä tulla.

Nyt olenkin muutaman päivän kotioloissa, poissa tallilta, sillä asuntomme vesivahinkoremontti on mitä ilmeisimmin valmis ja pääsemme muuttamaan alkuviikosta takaisin omaan kotiin :) Kaikinpuolin hyvä fiilis!