Voi stressi ja ahdistus! (+kaniasiaa)

Onpahan stressaavaa aikaa, ei voi muuta sanoa!

Eilen saatiin vihdoin kirjoitettua nimet alle uuden kodin papereihin, joten uskallettiin irtisanoa tämä vanha asunto. Ensimmäiset asunnonkatsojat tulivatkin sitten jo tänään illalla ja kuulin asiasta kesken työpäivän. Meillä on tavaroiden läpikäymisen vuoksi ihan mahdoton kaaos, joten olin tästä uutisesta "todella riemuissani". Onneksi ehdin hieman järjestellä tavaroita ja tempaisin koirat ulos siksi aikaa, kun mies jäi "esittelemään" asuntoa. 

No, katsojatpa olivat muutaman hetken myöhässä ja muutenkin aikatauluni oli jo ihan sekaisin. Kun vihdoin pääsin takaisin kotiin, oli verensokerini niin alhaalla, että päätin riisua jalastani talleilua varten jo etukäteen pukemani ratsastushousut ja jäädä parantelemaan oloa kotiin.
Ketutti alhainen verensokeri, ketutti jäädä kotiin, mutta olisi ketuttanut tulla talliltakaan takaisin yömyöhään. Kerrottakoon myös, että alhaisella verensokerilla auton ajaminen on verrattavissa rattijuopumukseen, niin tarkkaavaisena siellä ratissa saattaisi sitten olla. Ja kun arvot laskee kerran, ne laskee helposti toisenkin kerran päivässä enkä jaksanut alkaa pelleillä. Silti ketutti, vaikka järkiratkaisu olikin.

Sain sentään tänään jotain aikaiseksi. Imuroin kodin ja järjestelin hieman rojupinoja inhimillisemmälle mallille. 
Juho auttoi iltapuhteina kyhäämään kahdesta kaveriltani saadusta vanhasta koirahäkistä kanille uuden asumuksen. Uuden kotimme parveke ei ole kovin kaniturvallinen, koska se ei ole lasitettu ja on muutenkin ulkonaisempi kuin esimerkiksi nykyinen partsimme. Tähän saakka Inka on juoksennellut jatkuvasti parvekkeella vapaana, mutta se ei valitettavasti ole jatkossa mahdollista. Emme kuitenkaan voineet etsiä vain ja ainoastaan asuntoja, joissa on lasitettu parveke, joten kompromisseja on tehtävä. Inka ei varmastikaan ole kovin tyytyväinen jouduttuaan häkitetyksi, mutta eiköhän sekin totu ja lepy.

Uuteen häkkiin liitetään vielä käynti eristettyyn, erilliseen pesäkoppiin, jossa kani majailee paljon esimerkiksi talviaikaan. Nappasin kuitenkin tässä vaiheessa viritelmästä kuvan. Häkki on 175 x 60 x 75 cm kokoinen, joten kyllä siinä pomppia kelpaa. Vielä kun ehtisi sisustelemaan hieman lisää!

Kuten kaneista jotain tietävät ehkä muistavatkin, kanit ovat laumaeläimiä. Inka on ollut yksin vähän päälle puolisentoista vuotta, siitä saakka kun iso musta risteytysurokseni Freyr kuoli yllättäen. Freikun kuolema jätti ison aukon ja koska tiesin, ettei meille ole tulossa uusia pupuja ajanpuutteen ja heinäallergiani vuoksi, jäi Inka yksineläjäksi. Taloudessamme on kaneilla tiettävästi ollut pasteurelloosia, joten en kokenut järkeväksi etsiä vanhalle kanille uutta kotiakaan enää, ettei tauti vahingossakaan muutu aktiiviseksi, joko omassa tai muissa kaneissa. Inka on jo kahdeksanvuotias, enkä usko, että se pomppii enää kovin montaa vuotta. Hieman sillä on alkanut kuulo heiketä, vaikka muuten onkin oikein pirteä pikku mummeli. Uskon, että se varmasti olisi onnellisempi kaverin kanssa, mutta johonkinhan "kanikierre" on vain lopetettava. Hevosen myötä aikani ei enää riitä pikkueläimille ja rehellisesti sanottuna aktiivisimmat kaniharrastusvuoteni ovat uskoakseni takanapäin.

Inka katseli rakennustyömaata 2011

Omat kanini ovat elelleet parvekkeella vuosikaudet. En sano, etteikö siellä olisi välillä hieman vilpoiset oltavat, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmiset pitävät kaneja ja muitakin lemmikkejään usein liian lämpöisissä asumuksissa. Eläin viihtyisi viileämmässä ja saattaisi voida jopa paremminkin. Tärkeintä viileässä tilassa asuttamisessa on mielestäni riittävä ruuan saanti, jotta eläin pysyy lämpimänä ja saa mielekästä tekemistä. Energiaa kuitenkin kuluu vilpoisessa enemmän. Juomavedet ovat olleet aina talvisin suurin huoleni aihe, yleensä olen juottanut kanit aamulla ja uudelleen illalla. Päivisin, mikäli vesi on ehtinyt jäätyä, ne ovat napsineet suuhunsa hieman lunta.

Meillä kanit ajoi parvekkeelle lähinnä hirveä heinärumba ja allergiani. Koirani ovat kyllä tottuneet kaneihin yhteiselonsa aikana, joten siitä ei tässä valinnassa ole ollut kyse. Koen kuitenkin, että lemmikkien kuuluu asua samoissa tiloissa ihmistensä kanssa, joten silläkään kaniharrastus ei tunnu enää mielekkäältä. Menen itse tukkoon pienestäkin heinämäärästä sisätiloissa (autolla heinäpaalien kuskaaminen on ihan kamalaa) ja kaneja taas ei ole ilman heinää, joten sekin on näihin ratkaisuihin vaikuttanut.

Mutta, eipä mennä asioiden edelle. Toistaiseksi perheeseemme kuuluu pieni suloinen kanijäsen ja aion nauttia sen seurasta niin pitkään, kuin mahdollisuus siihen suodaan!