 |
| Taustalla kovaonninen joulupuu |
Kun kuusenrippeet oli saatu pois suupielestä ja hevonen varustettua, suunnattiin tien päälle. Matkaan lähdettiin varsin rauhaisaan tahtiin, Vessinkin askellusta pystyi kuvailemaan suorastaan sanalla hidas. Veikkaan, että edellisillan raketit olivat hieman hämmentäneet sen mieltä, sillä se käyttäytyi hieman erilailla kuin yleensä: töllötteli aika-ajoin asioita ja eteni hieman varoen ja jumitteli.
Takaisin tallin suuntaan tullessa edellämme käveli hevonen taluttajansa kanssa. Kun erkanimme tallin suuntaan, aloitti Vessi mielettömän perään huutelun. Kummallinen käytös jatkui tallin pihaan asti. Normaalisti tuolla ötökällä ei ole tapana huudella lenkillä kohdattujen hevosten perään ikinä, mutta tällä kertaa ääntä tosiaan riitti. Taisi tamma olla tosiaan hieman sekaisin. Vähän hötkyilikin naapurin pellolla, kun viereisessä tarhassa oleva ori juoksenteli häntä tötteröllä sen lähellä.
Takaisin tallin suuntaan tullessa edellämme käveli hevonen taluttajansa kanssa. Kun erkanimme tallin suuntaan, aloitti Vessi mielettömän perään huutelun. Kummallinen käytös jatkui tallin pihaan asti. Normaalisti tuolla ötökällä ei ole tapana huudella lenkillä kohdattujen hevosten perään ikinä, mutta tällä kertaa ääntä tosiaan riitti. Taisi tamma olla tosiaan hieman sekaisin. Vähän hötkyilikin naapurin pellolla, kun viereisessä tarhassa oleva ori juoksenteli häntä tötteröllä sen lähellä.
Jos yhden asian nykyisessä majapaikassamme voisin muuttaa, se olisi maastoon vievien reittien pieni fiksaus. Tallinpihasta metsään lähtevä reitti alkaa melko jyrkällä ja pitkällä mäellä, joka näin kurakelien aikaan on myös varsin liukas. Ylöspäin se on vielä jotenkuten siedettävä kulkea, mutta alas laskeutuminen tuollaisen Vessin kaltaisen kompurajalan kanssa on suoraan sanottuna lenkkien inhottavin asia. Vihaan liejua ja irtokiviä, enkä kovin ilahdu myöskään naamaan osuvista oksista tai pienistä kapoisista puiden aluista, jotka väkisin tunkevat jalkani ja satulansiiven väliin, joka kerta!
Myöskään toinen pihastapoistumisratkaisu ei nauti kovin suurta suosiotani, sillä reitin varrelle osuu pellon poikki menevä oja, jonka ylittävä rumpu ei tunnu kovin kestävältä tälläiseen aikaan vuodesta. Siitä hulahtaa maan sisään helposti jalka jos toinenkin, vaikkei mitään vakavampaa onneksi ole sattunutkaan. Lenkiltä palatessamme hyppäsin alas selästä ennen tuota kiperää paikkaa hieman pohjaa tutkiskelemaan ja kapusin sitten naapuritalon pihassa olevan kannon päältä takaisin tamman selkään. Onneksi sitä ei haittaa, vaikka sen taluttaisi kummien korokkeiden viereen, vaan se seisoo nätisti paikoillaan.
 |
| Ojan ylityspaikalla, 5/2012 |
Suureksi ilokseni vastikään ilmeni, että tallikaverillani on Back On Track -selänlämmitin, jota saan kokeiluun lainata Vessillekin tässä lähiaikoina. Tarkoituksena olisi käyttää sitä tovi, ja sen jälkeen varailla Vessille hieroja-aika, jotta saadaan mahdolliset (ja todennäköiset) jumit paremmalle mallille. Emäntä puolestaan suuntaa jälleen salille ja sen jälkeen itsekin hierojalle jossakin vaiheessa. Saadaanpa meidän tiimin selät taas hieman parempaan kuntoon.
Vaikka se kauheelta kuulostaaki niin sun kannattaa ton Vessi the kompurajalan kanssa oikee tahaltee rämpii noita epätasasia, liejusia ja kaikenmaailman ylä- ja alamäkiä, se tekis sille takuulla oikeen hyvää kun joutuis vähän miettimään miten kavionsa asettelee eikä siunkaa tartteis sitte aina syvän syrjällää olla! :) Mie raahaan hevoset aina kaikenmaailman kivikkoihin ja risukkoihin ja mitä isompia ja epätasasempia mäkiä ja mehtiä on niin sen parempi, koordinaatioo koordinaatioo!
VastaaPoistaJos muuten joskus tuntuu että on ylimäärästä rahaa niin suosittelen ostamaan BOT:in loimen tai ton hieman epäkäytännöllisemmän selänlämmittimen, Astenin ristiselkä ongelmat on pysyneet suhteellisen aisoissa BOT:lla, pelkkää plussaa ainakin multa! :P
Mieluusti mä epätasaisella menisinkin, mutta tuo mäki on vitsauksista ihan vihonviimeinen. Kesällä se menee vielä ihan ok, mutta näin mutaiseen aikaan se on mun mielestä ihan kamala. Mietittiinkin juuri viimeeksi maastotallustelulla, että olisi hienoa löytää sellainen rämeikkö, jossa voisi mennä ihan luvan kanssa ja hevonen joutuisi oikeasti miettimään, mihin kavionsa asettaa.
PoistaTuossa mäessä Vessi meinas mennä mukkelismakkelis vuosi takaperin syksyllä ja on siitä alkaen onneksi miettinyt edes hieman tarkemmin, mihin kavionsa pistää. Huono puoli on vaan se, että jos seuralainen on kovin reipas, kiiruhtaa Vessukka sen perässä kotiin päin turhan reipasta käyntiä ja unohtaa jalkojen asettelun tärkeyden ja siinä samalla kun puun oksien alta limboaa, saa toivoa, että se jaksaisi hieman himmailla. Viime talvena reitiltä onneksi katkottiin muutama puunrunko, sillä sitä ennen sain ihan urakalla niitä varoa ja vanhassa kypärässä olikin useampi naarmu, kun vaakasuunnassa oleva runko oli hipaissut päätäni useampia kertoja. Not nice. Rungot olivat vielä juuri siinä kohdassa, kun alamäki vaihtui ylämäeksi ja omaa asentoa piti muutenkin hieman vaihtaa kulkemisen helpottamiseksi.
Mä ajattelin, et kokeilen tota selänlämmitintä ja teen ostopäätöksen (jos ja) kun se osottautuu hyväksi. En usko, että se missään nimessä on ainakaan haitaksi tammalle.