Istuntakurssin antia

Tänään oli viimeinkin odotettu istuntakurssipäivä! Kurssia oli vetämässä II tason Centered riding -ohjaaja Marjut Turunen. CR on pintaraapaisuna minulle hieman tuttu vuosien takaa, sillä vuonna 2008 kävin jokusella CR-tunnilla ja tämän tänään koetun kaltaisella intensiivi-istuntakurssillakin.
Olen ajatellut ottavani jälleen CR-tunteja muutenkin, mutta tällä erää taloudellinen tilanne ei anna moiseen myöten. Siksipä olikin hienoa saada tälläinen kurssi kuin mittatilaustyönä ja vielä ihan omalle tallille. Onneksi nuha ja kurkkukipu helpottivat sen verran, että kurssille osallistuminen ja kevyt työskentely oli mahdollista. Tänään oli t-paitakeli, mutta varmuuden vuoksi pidin hupparin yllä, eikä oikeastaan ollut edes kuuma.

Vaikka istunnassani on korjattavaa jokatapauksessa ja monelta osin olisi varmasti fiksua hioa sitä jonkin opetusmestaripollen selässä, halusin kuitenkin tällä kertaa osallistua tunnille nimenomaan Vessillä. Se on kuitenkin luonnollisesti se hevonen, jonka selässä istun useimmin ja halusin nimenomaan saada parempaa tuntumaa siihen ja tunnustella asiat mallilleen sen kanssa.

Kurssin alkuun tehtiin ensin erinäisiä harjoituksia ilman hevosta muunmuassa jumppapallon kanssa ja tunnusteltiin parityöskentelynä hieman, miltä erilaiset jännitteet kropassa mahtaa jo pelkästään ohjien välityksellä hevosesta tuntua.

Teoriatreenin jälkeen otettiin alle hevoset ja kokeiltiin asioita käytännössä kentällä.
Siinä päästiinkin sitten todella jännän äärelle... Eräs tiedostamani istuntaongelma ovat jalkani. Tänään korjattiin jalustinta paremmin päkiän alle ja että se tuntuikin oudolta. Oon tottunut omaan väärään tapaani ja tiedän, että oikeamman tavan totutteleminen tulee viemään aikaa.

Seuraava korjauksen aihe oli paikkani satulassa. Mielestäni istuin keskellä satulaa, mutta todellisuudessa istuin aavistuksen verran liian oikealla. Kun sitten siirryin oikeaan kohtaan satulan keskelle, tuntui siltä, että oikea kankkuni oli kokonaan ilmassa. Hassua, sillä nimenomaanhan olisi pitänyt tuntua siltä, että satula on paremmin allani! Tästä syystä en varmaan tilannetta ole havainnutkaan. Luulen, että tämän ongelman syntyyn on vaikuttanut eniten marraskuussa 2011 toteutunut leikkaus ja siihen liittyvä takaliston varominen. Aluksihan en esimerkiksi voinut istua harjoitusravissa laisinkaan ilman kipua ja jomotusta ja keventelykin tuntui nopeasti inhottavalta. Leikkauskohta oli tunnustellessakin pitkään epämukavan tuntuinen. Ei kipeä tai arkakaan, mutta jotenkin outo, ihan kuin se ei olisi omaa kroppaani ollenkaan. Mitä ilmeisimmin olen vääntänyt istuntani kummalliseksi kipua ja epämukavuutta välttääkseni. Aika yleistä, mutta todella epäkäytännöllistä. Yritän nyt sitten totutella istumaan keskellä. Voin vain kuvitella, miten vaikealta sekin alkuun tuntuu!
Kentällä tehtiin erilaisia harjoitteita hevosen kääntämiseen, pysäyttämiseen ja liikkeellelähtöön istunnan avulla. Vessi ymmärsi varsin kätevästi, mitä halusin, kun hengitin syvään ulos ja jarrutti muutaman kerran kuin päin seinää! Olen jo aiemminkin kehottanut sitä liikkeelle istunnalla, en niinkään pohkeilla, joten se osio olikin tuttua kauraa. Myös istunnan käyttäminen kääntäessä on ollut ajatuksena, mutta tänään sain siihenkin uusia vinkkejä, joita päästään soveltamaan käytännössä.

Pääosin kaikki harjoitteet tehtiin tänään käynnissä. Oma pakettini oli sen verran hukassa, että ravaaminen olisi sekoittanut kokonaisuutta vielä ihan liiaksi. Vähän tosin sitäkin kokeiltiin.
Yritän päästä näillä eväillä hieman eteenpäin ja otan tavallisiakin tunteja taas, kunhan tämä nuha tästä helpottelee.

Rakas harjoitustoverini sai tänään kiitokseksi maistella hieman ruohoa. Se oli alkuun hieman katkera, kun haettiin se pois päiväheiniltään, mutta ilme kirkastui varsin pian, kun huomasi mitä paljon parempaa sai tilalle.
Vihreään totuttelu alkakoon!