Mitä arvostan itsessäni [haaste]

Pelkkiä hevosaiheita etsiskelevät, nyt kannattaa jättää tämä lukematta.

Henna oli kehitellyt haasteen, jossa kirjoittajan pitää kertoa asioista, joita itsessään arvostaa. Aihe oli mielestäni varsin mielenkiintoinen ja jäinkin sitä kovasti pohdiskelemaan. Pohdiskelusta huolimatta en kuitenkaan lupaa erityisen syvällistä tekstiä, mutta ehkäpä jotain järjellisiäkin ajatuksia saan ulos pupellettua. Ohessa kuitenkin pientä listaa asioista, joita arvostan ja pidän itsessäni tahi itseeni liittyen.

Ahkeruus
En ole niitä ihmisiä, jotka jaksavat pyöritellä peukaloita tunnista ja päivästä toiseen.
Minä kaipaan tekemistä! Jos sellaista järkevää ei minulle kehitetä, pyrin työllistämään itse itseni ja kehittämään mielekästä puuhaa. Vaikka joskus saankin kuulla, että pitäisi tehdä hommat hieman hitaampaan tahtiin ja nauttia rauhallisesta olosta ja elosta, en silti osaa paheksua puuhaamisen tarvettani. Mielestäni on ainoastaan hyve, ettei pelkää tarttua toimeen tai liata käsiään. Ehkä juuri siksi minulla yleensä onkin joku projekti vauhdissa!
Avuliaisuus
Mikä olisikaan kivempaa tekemistä kuin jokin sellainen, jossa saa olla toiselle iloksi ja hyödyksi?
Jos voin vaikkapa kuraiset suojat toiselle valmiiksi harjaamalla nopeuttaa tai helpottaa toisen elämää, onko se minulta pois? Jos tallilla ratsastuskavereita odotellessani siivoan vaikkapa karsinan tai pari ja voin samalla ilahduttaa jotakuta, aina vaan parempi. Toki samaa linjaa voi toteuttaa myös tallimaailman ulkopuolella. Mielestäni ihmisten pitäisi useammin auttaa toisiaan pyyteettömästi eikä tekojen tarvitse olla edes erityisen isoja tai ihmeellisiä. Pienikin ele voi pelastaa toisen päivän eikä se koskaan ole minulta itseltäni pois.

Luovuttaminen
Vaikka niin usein arvostetaan sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, on minusta mielettömän tärkeää osata myös luovuttaa silloin kun siltä tuntuu ja suunnata ajatukset eteenpäin. Omakohtaisesti varsin suuri opetuskokemus oli muuan työtehtäväni joitakin vuosia sitten. Olin jättänyt taakseni vakituisen, kohtalaisen hyvän työpaikan kokeillakseni jotakin ihan uutta ja erilaista. Yhtäkkiä huomasinkin olevani tilanteessa, jossa ajatukset kiersivät kehää ja heräsin työasioista stressaantuneena keskellä yötä, joten en saanut oravanpyörältä rauhaa edes unissani. Vaikka teki todella tiukkaa päästää irti haavekuvasta ja palata maan pinnalle, en ole kuitenkaan hetkeäkään katunut päätöstäni etsiä työ, joka vastaa paremmin sitä, mitä tarvitsen. Olen iloinen siitä, että osasin päästää irti ennenkuin oli liian myöhäistä. Samaa taitoa olen hyödyntänyt myös tuon kamalan kesän jälkeen pienemmän mittakaavan jutuissa ja joskus se tekee erittäin hyvää.

Heittäytyminen
Jos joskus onkin fiksua osata lopettaa ajoissa, vielä upeampaa on uskaltaa kokeilla siipiään silloin kun siihen on mahdollisuus. Omalla kohdallani se on tarkoittanut esimerkiksi aiemmin mainittua kamalaa työtäni (opinhan siitäkin kuitenkin paljon!), erilaisia tilanteita menneissä ja nykyisessä parisuhteessani, opiskelukuvioita eikä missään nimessä vähiten hevosen hankintaa! Jos ei veikkaa, ei voi voittaa. Jos ei yritä, ei voi saavuttaa. Ja, niinhän sitä sanotaan, että ihmiset katuvat tekemättä jättämiään asioita tekemiään enemmän! Mokia on turha pelätä, sillä harva tilanne on sellainen, ettei siitä pääse jotenkin pois. Ja ne tehdyt mokat harvemmin jäävät muiden mieleen, joten turha niistä on itselleenkään sen kummempaa vastusta kehittää. Toki välillä eteen tulee tilanteita, joissa huomaan, etten ole uskaltanut tarpeeksi. Niitä hetkiä muistelen uuden tilanteen tullessa vastaan ja yleensä uskallan hieman enemmän.

Muuntautumiskyky
Pidän itsessäni paljon siitä, etten ole koskaan tuntenut tarvetta "meikata mennessäni postilaatikolle". Toki välillä on kiva laittautua, mutta minulle ei ole koskaan ollut mikään ongelma olla töissä tai koulussa meikittä ja myönnettäköön, että olen tästä aika-ajoin jopa melkein ylpeä. Joskus olen viettänyt työpäiviä verkkareissakin, kun ei ole huvittanut pukea edes farkkuja jalkaan. Jonkun mielestä moiset asiat eivät varmaan olisi mikään ylpeyden tai arvostuksen aihe, mutta minusta on hienoa voida olla sellainen kuin olen.

Babyfacet 2008

Toisaalta olen sitten ihan kotonani myöskin korkokengissä kipsuttelemassa. Usein kuulee ihmisten sanovan, ettei osaa olla oikein rennosti juhlatamineissa, mutta minua eivät moiset haittaa. En tiedä, onko tämä niitä asioita, joissa ketään voi arvostaa, mutta pidän siitä, että minusta on moneksi.

Voitte olla varmoja, että toista tälläista kuvaa en enää täällä julkaise!

Päivämäärämuisti
Olen monesti hämmästyttänyt läheisiäni melkoisella päivämäärämuistillani. En juuri koskaan kirjoita esimerkiksi kenenkään syntymäpäivää ylös mihinkään, vaan muistan moiset ulkoa. Eräs kaverini ei lakkaa hämmästelemästä sitä, miten joka vuosi muistan hänen syntymäpäivänsä, vaikka hän itsekään ei sitä tunnu aina muistavan! Aamulla kalenteriin katsoessani mieleni skannaa samalla kaikki oleelliset tuohon päivämäärään liittyvät asiat. Muutama viikko sitten muistin esimerkiksi erään rippikoulussa kanssani samaan aikaan olleen tytön synttärit, vaikka en kutsuisi meitä kaveruksiksi missään määrin. Herätessäni muistin vain, että tänään hänellä on synttärit. Muistan siis runsaasti myös epäoleellisia päivämääriä. Vai, kuinka merkittävät ovat Hitlerin tai Mannerheimin syntymäpäivät esimerkiksi? Ja kuinka moni teistä muistaa ne ulkoa, jos edes tietää... Aivan. Toisaalta tässä on myös toinen puoli. Jos haluan unohtaa jonkin henkilön, ei se ole kovinkaan helppoa, sillä vähintään kerran vuodessa hän palaa mieleeni väkisinkin...

Mikäli haluan varmistaa ystävieni kanssa esimerkiksi jonkin tapaamisen tai muun, sanon usein syyksi haluavani sopia asian ennenkuin unohdan asian mielestäni. Se ei itseasiassa ole aivan totta, unohtelen harvoin päivämääriä. Koen elämäni vain hieman turhan hektiseksi asioiden aikatauluttamiseen, joten teen sen mielelläni aina mahdollisimman pian alta pois.

Huumorintaju
Tunnen usein suurta iloa siitä, että olen saanut muut nauramaan jutuillani tai teoillani. Luulen, että todellinen humoristinen minäni harvemmin aukeaa kirjoittamani tekstin perusteella enkä osaa ehkä olla avoimesti oma itseni monenkaan ihmisen seurassa, vaikka paljon ja äänekkäästi saatan puhuakin. Lähimpieni seurassa nautin kuitenkin muiden piristämisestä ja olenkin hyvin usein se, joka murjaisee vitsin jos toisenkin.

HerkkyysMinua on varsin helppo ilahduttaa, mutta tuhannesti helpompi satuttaa tai loukata. Usein en tätä ulospäin näytä, joten jos loukkaaja on mielialastani tietoinen, ollaan jo todella heikoilla jäillä. En kuitenkaan osaa ottaa tätä huonona asiana, sillä pitäisin kurjempana sitä, jos en tuntisi kylliksi. Olen totaalisesti tunneihminen ja arvostan oman herkkyyteni erittäin korkealle. Joskus olisi helpompaa olla kovempi, mutta pelkään, että silloin olisin vain kylmä kuori.
Sanon paljon ja yleensä myös sen, mitä ajattelen. Kuitenkin varsin viime aikoina olen alkanut pitää enemmän asioita sisälläni, sillä pelkään satuttavani muita reagoidessani erinäisiin asioihin. Tasapainoilu on joskus vaikeaa.

Kaikenkaikkiaan, on ihan kivaa olla minä. Kaikesta huolimatta ja kaiken takia.

Olen vähän tylsä, enkä nimeä tähän haasteeseen nyt ainuttakaan jatkajaa. Lukisin kuitenkin mielelläni muidenkin pohdintoja itsestään, joten feel free ja naputelkaapa muutama rivi tekin!