Monenmoista touhua

Lauantaina suuntasin tallille jo aamukahdeksaksi ja ahkeroin tallityöt vaihtelevan sään vallitessa. Ennuste oli uhannut sadetta lähes koko päivälle ja osan sateesta piti tipahdella taivaalta alas jopa räntänä! Ilokseni ja yllätyksekseni varsinaista sadetta kesti koko päivän aikana vain muutaman minuutin. Sen sijaan pilvistä säätä ja pieniä auringonpilkahduksia näkyi huomattavasti enemmän.

Olen  vielä hieman hidas tallihommissa, sillä tottumattomuuttani työt eivät suju vielä ihan niin kätevästi, kuin mitä ne voisivat. Karsinoiden teon lisäksi päätin myös siivota Vessin ja sen tarhakaverin tarhan muutaman viikon aikana kertyneistä jätöksistä. Puuhassa menikin mukavasti aikaa ja päätin juoksutella Vessin urakkani päätteeksi. 

Alku- ja loppukäynnit käveltiin läheisillä hiekkateillä ja juoksuttelin pollea niiden välissä 10-15 minuuttia. Kentälle päästyämme heppa tajusi heti, mitä pian puuhataan jäi innokkaana odottamaan pyyntöä juosta. Vessin ravi oli kuitenkin hieman ponnetonta, mutta en antanut sen haitata, kun hevonen kulki rauhallisen ja tyytyväisen oloisena. 

Kun tamma oli ravannut hetken aikaa, päätin pyytää sitä vielä nostamaan laukat molempiin kierroksiin. Hepo laukkailikin suhteellisen nätisti, vaikka vähän tasapainotontahan tuo meno toki vielä on. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen siitä, miten laukka nousi suhteellisen pienestä ääniavustani. Oikeassa kierroksessa Vessi laski välillä takaisin raville, mutta pyytäessäni nosti laukan samantien takaisin. Muutama pieni ilopukkikin mahtui tähän liikutussessioomme, mutta pääosin tyyppi vaikutti mukavan tasaiselta vaikkakin, kuten mainittu, hieman ponnettomalta.

Eilen maanantaina päädyin ratsastamaan kentälle samaan aikaan tuntilaisten kanssa. Ei oikein mahduttu tehtävän sekaan ravailemaan ja tunsin, miten Vessillä alkoi kierrokset vähän nousta, kun hevosia tuli ohi joka puolelta ja tamma niitä töllötteli korvat luimussa eikä keskittynyt hommiin ollenkaan. Ravaamisen sijaan se taisi peitsata eikä muutenkaan ollut oikein hommassa mukana, nippanappa nosteli jalkojaan, vaikka menohaluja tuntui pääkopassa kuitenkin olevan. Oteltiin sitten kentän laidalla käyntiä, kunnes tilaa oli enemmän ja pääsin ensin jumppaamaan tammaa hieman käynnissä ja lopulta ravailemaan. Saatiin muutama ihan kiva pieni pätkä pohkeenväistöä ja ravissakin Vessi vaikutti mukavan rennolta... kunnes keksi oikeassa kierroksessa alkaa töllätä jotain mystistä. Hirmuiset puhinat ja pienet sivuaskeleet se veti vaikka miten monta kertaa, joka ikisellä kierroksella tiettyä aluetta töllöttäen eikä enää oikein rentoutunut. Tein lopuksi vielä muutamat edes jotenkuten onnistuneet väistöntapaiset ja pääsin lopettelemaan kehuihin.

Tänään oli vuorossa pitkästä aikaa ihan kunnon maastotallustelut, kun tehtiin ruunaystävän kanssa parituntinen käpöttelyreissu. Ei olla ihan noin pitkälle tallustelulle hetkeen päästykään ja mikäs sitä oli ollessa, kun kelikin oli mitä mainioin. Tamma oli hieman laiska tänäänkin jalkojensa nostelun suhteen, mutta laitan viimepäiväiset laiskuudet kiiman piikkiin. Edellisen kiiman aikaan Vessi oli aikamoinen kuseskelija ja eilenkin tallillamme oli heppahoro taas vauhdissa, häntä tötteröllä vilauttelemassa. Vessi on aina kiiman aikaan hieman flegmaattinen, joten uskoisin, että pahimman hellittäessä se on taas oma mukava itsensä.

Loppuviikosta pääsenkin tallentelemaan tänne toivottavasti kisakuulumisia, sillä suuntaan tallin hevosen kanssa naapuritallille kouluratsastuskisoihin edustamaan yhden raviohjelman verran. Pitäkää peukkuja!