Hieman kuulumisia ja vähän enemmän varustemietintää

Enpä olekaan muutamaan viikkoon kirjoitellut ihan puhtaasti heppakuulumisia. 
Toisaalta kauheasti ei ole päivitettävääkään, mitään supererikoista ei ole tapahtunut. Olemme treenailleet pieniä tehtäviä kentällä, muutamaan otteeseen maastoilleet ja nauttineet keväisestä säästä.

Tänään sää ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen keväinen! Aamulla tallilla oli satanut lumentapaista ja paikalle saapuessanikin keli oli kaikkea muuta kuin hehkeä. Mietin jo, onko sadetta hieman välttelevä ratsastuskaverini ylipäätään paikalla, sillä keli ei vaikuttanut oikein hänen lempparisäältään. Olihan hän, laiteltiin hevoset kuntoon ja lähdettiin matkaan. Tehtiin pieni maastolenkki, jonka tarkoituksena oli lähinnä totutella toista hevosta tallustelemaan meidän maastoissa, jotta ensi viikkoinen siirtyminen kisapaikalle sujuisi suhtlailla kommelluksitta. 

Vessi saikin poikkeuksellisen roolin ja sai edetä johtavana heppana uutukaisemman pollen seuraillessa sitä. Tamma suorituikin tehtävästään varsin kivasti, sillä vaikka se olikin supervalppaana ja reipas, korvat ja aivot tuntuivat silti olevan tallella. Yleensä tamma on ollut ehdottomasti parhaimmillaan kakkosheppana tai letkan perällä, joten olin hyvin ilahtunut, kun polle ei tuntunut olevan lentoon lähdössä poikkeuksellisesta paikastaan huolimatta. Juuri palatessamme takaisin tallin pihaan, alkoi taivaalta sataa RÄNTÄÄ. Mikä ihmeen vappupäivän sää se semmoinen oikein on? Hetken touhusimme vielä kentällä ja sen jälkeen siirryimme sisätiloihin lämmittelemään. Havaitsinpahan ainakin, että uudet sadehousut menevät ostoslistalle välittömästi. Tänään jalassa olleet, ennen ihan hyvin palvelleet pöksyt päästivät suurinpiirtein kaiken läpi reisien kohdalta ja nyt toivonkin, etten vilustunut kovin pahasti. Onneksi punainen takkini sentään pelasti sen, mitä pelastettavissa oli. Hevonen sentään pysyi kuivana, kiitos heijastinloimen, jossa on sadetta pitävä pinta!

Olen huomannut viime aikoina, että Vessin vasemman takasen putsi on alkanut hajota hieman eriskummalliseen tapaan. Vain ja ainoastaan se. Tilannetta hieman seurattuani päätin tänään laittaa tammalle takasiin hivutussuojat, sillä tuskinpa niistä haittaa ainakaan on. Ei kuitenkaan voi olla sattumaa, että tietyssä jalassa olleet putsit hajoavat toistuvasti sisäsyrjältään, joten lienee olla parempi katsoa kuin katua ja suojittaa takaset kaiken varalta. Mieluummin ostelen uusia putseja ja suojia tammalle kuin paikkailen sen jalkoja säännöllisesti. Putsikaupoille pitäisikin jälleen suunnistaa, melkoista kulutustavaraa ovat nuo. Kellekään tuskin on jäänyt epäselväksi, että pidän varsin paljon turkoosista ja olenkin hieman kuolannut näitä Hööksin putseja. Veikkaanpa kuitenkin päätyväni joihinkin hieman perinteisemmän värisiin kavionsuojaimiin. 

Jossain vaiheessa tarvitsemme myös vuorittoman sadeloimen, sillä nykyinen vihreä loimi alkaa olla hieman turhan rikkinäinen. Tykkään itse enemmän fleecevuorisista sadeloimista (joita meillä onkin kaksi), mutta yksi ohkaisempi on lämpimämpiä kelejä varten ihan kiva olla olemassa. Laitumella pollet toki ovat takeitta, mutta tuskinpa tuollainenkaan turha olisi. Olen välillä tykännyt heittää kuivatteluun fleeceloimen alle ja sen jälkeen ohuemman sadeloimen päälle. Meillä sadeloimet alkavat olla viime syksynä ostamaani kaulakappaleellista lukuunottamatta olleet käytössä yhtä kauan kuin mitä hevonenkin minulla, lienee aika jo hieman sadeloimivarastoakin päivitellä. Ovathan ne kuitenkin ison osan vuodesta ihan päivittäisessä käytössä. Vessi ei onnekseni ole mikään loimientuhoaja, joten jo neljättä vuotta ollaan menty samalla arsenaalilla.

Kuten mainittu, meille ei kuulu sen ihmeempiä. Kunhan kelit tästä hieman muuttuvat kuivemmiksi, niin että kamerankin viitsii taas tallille ottaa, voin esitellä meidän vähäkarvaista hepoa. Karvanlähtö alkaa olla jo melko hyvällä mallilla meilläkin. Räntäkuurotkin voisivat jatkossa muistaa, että kesä on jo pian täällä ja pysytellä poissa säätä pilaamasta!