Kisakauden päätös

Koko viikon olen taistellut melkoista väsymystä vastaan. Voi olla, että olen tulossa kipeäksi ja kylmenevät säätkin ovat verottaneet voimia melkoisesti. Oon koko ajan viluissani ja väsymyksestä huolimatta silti koko ajan menossa, velvollisuuksien ja hieman huvitustenkin parissa. Jokatapauksessa viime sunnuntain kisoista on tarinat jääneet vielä kertomatta. Jospa saisin niistä muutaman sanasen kirjailtua ylös, ennenkuin tunnelmat täysin unohtuvat ja kokonainen viikko on ehtinyt kulua.

Naapuritallilla järjestettiin siis kesäkauden viimeiset kilpailut, esteillä jälleen. Nämä olivat ihan pienimuotoiset, naapuritallin ihan omat kilpailut, mutta koska ne olivat lähellä, lähdettiin meidänkin tallilta mukaan sankoin joukoin. Oli jo aiemmin itsestäänselvää, että kisoihin osallistun ja etten tule tekemään sitä omalla tammalla vaan tukkaheppa-Alpin kera suuntaamme kisaradalle. Hieman jännitin tätä jo ajatuksena, sillä hevosen tuntien tiesin sen saattavan olla melko hermona kisatilanteesta vieraalla kentällä ja mietin, miten sen kanssa pärjään. En ollut koskaan edes ratsastanut sillä tallinpihan ulkopuolelle, joten jo pelkkä ratsastusmatka naapuriin oli oma elämyksensä sinänsä. Turhaan tosin sitä jännitin, sillä hevonen oli oikein mukava tallustelukaveri.

Kisapaikalla oltiin ajoissa, sillä kaikki muut tallimme osallistuvista hevosista osallistuivat jo ensimmäiseen, eli puomi- ja temppuluokkaan ja vielä useamman ratsastajan kera. Alppi oli koko päivän ainoastaan minun ratsunani ja koska odottelu olisi alkuun ollut pitkä, sain sen onneksi tallilla karsinaan heinää popsimaan. Kuluipa silläkin aika rattoisammin.

Osallistuttiin siis 40 cm luokkaan. Verkassa kieltämättä hieman välillä hepalla nousi kierrokset, kun muut tulivat turhan reippaasti ja turhan läheltä takaa ohi. Hirmuisen kiva, kun heppa pomppii sivulle ja takajaloilleen jatkuvasti. Mutta, kuten ylläolevasta kuvastakin näkyy, sain sen välillä varsin rauhalliseksikin, onneksi.

Sitten itse kisasuoritukseen. Jälleen kerran, mun pitäisi oppia myötäämään enemmän ja paremmin. Jäi jurppimaan, kun olen jälleen muutamassa hypyssä auttamatta jäljessä, vaikkei korkeutta ole esteillä tuon enempää. Muilta osin oon varsin tyytyväinen, kopukka pysyi jälleen käsissä, vaikka välillä olinkin hetkittäin eri mieltä sen kanssa toteutuvasta vauhdista.

(c) Ilkka Kangasperko

(c) Minna Särkiniemi

(c) Ilkka Kangasperko

(c) Ilkka Kangasperko

Luokan jälkeen vein heposen jälleen muutamaksi tunniksi karsinaan heinää popsimaan. Muiden luokkien jälkeen alkoi jännitetty ja odotettu haastekisa; Mirkun talli vs Kuusimäen talli. Meiltä mukaan lähti vain kolme ratsukkoa, kun enempää ei mukaan saatu ratsastajille asetetun ikärajan vuoksi ja jännitinkin hieman etukäteen, miten selviän vauhtiveikkoratsuni kanssa tästä touhusta. Kisan aikana vielä ilmeni, että kun me oltiin varauduttu kuuteen lähtösuoritukseen vajavaisella joukkueellamme, kisasi naapuritalli ekassa erässä vain viiden lähdön verran! Itse tein ekassa erässä vielä typerän, ylimääräisen voltin ennen estettä, kun hämäännyin naapurijoukkueen huudoista. No, yhtä kaikki, hauskaa oli! Tuokin pläjäys saatiin kivasti videolle, joten tässä vähän tunnelmia haastekisan tiimellyksestä! Olipa ihan superhauskaa!

Tallille päästyäni kipaisin vielä pienelle maastotallustelulle Vessin ja tallikaveriratsukon kanssa.