Muutosten aika

Vessin viime päivien elämä on ollut kovin hämmentävää muutaman oleellisen asian muututtua sen ympärillä. Lauantaina sen pitkäaikainen tarha- ja tallikaveri jouduttiin yllättäen lopettamaan jalkaongelmien vuoksi. Yhtenä hetkenä kaveri oli vieressä laitumella ja sen jälkeen se ei enää saapunutkaan pihatalliin seuraksi vaan seuraneidin virkaa tuli toimittamaan toinen kaviokas. Kävin tallilla lauantaina päivällä, ennen ikäviä tapahtumia, joten en ollut seuraamassa hevoseni reaktiota uuteen seuralaiseen, mutta voin vain kuvitella, miten kummastunut se olikaan.

Eilen aamulla minua odotti tallilla hieman ihmeissään oleva tamma. Meikäläisen nähdessään se hirnahteli vastaan tullessaan ja ilahtui normaalia enemmän saamastaan seurasta. Eilen jouduin myös siirtelemään sitä eri tarhaan, kuin missä se on tottunut olemaan, koska naapuritallin kisojen vuoksi iso osa tallimme hevosista oli päivän toisaalla ja Vessi olisi ollut täysin kaveriton omassa tarhassaan. Hakiessani sen sitten tallille palattuamme hetkeksi takaisin omaan tarhaansa ennen lenkille lähtöä se oli taas kovasti juttutuulella.

Vanhassa asumuksessa

Eikä pienen heposen ihmetyksen aiheet vielä tähän toki loppuneet! Palattuamme kaveriratsukon kanssa tallustelulenkiltä hämärtyvästä illasta, ei Vessi mennytkään enää iltaheinille omaan tuttuun pihatallin karsinaansa, jossa se ehti asustaa jo yli kolme vuotta. Tallinpitäjän kanssa nimittäin päätettiin, että tamma muuttaa sisälle päätalliin muiden hevosten luokse nyt, kun sen seuralainen meni pilven reunalle. Tehtiinkin tallissa sitten pienen pieni muutto-operaatio. Tamma tosin ei sisälle muutosta ollut juuri moksiskaan, yhtälailla heinät ja puurot maistuivat sisäkarsinassakin, kunhan seinän takana olleelle ruunapojalle oltiin hieman ehditty kiljahdella.

Miten ihanaa onkaan, kun jatkossa voin hyvin satuloida hevoseni sen omassa karsinassa kätevästi. Aiemmin oon tehnyt sen vain muutamia kertoja, koska kamojen roudaaminen toiselle puolelle pihaa on ollut hieman työlästä ja hämärässä karsinassa käsikopelolla harjailu hieman epämukavaa puuhaa. Kaikki loimet ovat myös käden ulottuvilla ja onhan se tallia tehdessäkin kätevämpää, kun kaikki hoituu samalla kertaa. Toki tilanteeseen johtaneet tapahtumat ovat surulliset ja mieli siltä osin haikea, mutta pakkohan tilanteesta on myös löytää jotakin hyvää.

Ihan tarkkaan en vielä tiedä, millaisiin tarhauskuvioihin päädytään nyt olosuhteiden muututtua. Tarkoitus olisi kuitenkin löytää Vessille sopiva tarhakaveri ja yksi pollemus on ollutkin jo tähän kunniatehtävään kokeilussa. Vessi ei ole järin pomottavaa tyyppiä, joten sen puolelta sopiva seuralainen löytynee kyllä. Katsotaan, miten tilanne etenee. 




Ja niin, en toki unohtanut, muttei ole vaan ollut sen erityisempää syytä kirjoitella, niin on jäänyt "hehkuttamatta". Neljä kokonaista vuotta yhteistä taivalta täyttyi viime torstaina. Jo neljä kokonaista!