Vuoden 2011 parhaat palat

Näin vuoden lopussa lienee aika kasata kulunut vuosi pakettiin. Blogini ei ole kovin valokuvapainotteinen ja olen postannut huonoja kuvia runsaasti hyviä enemmän. Kamera ei aina tallilla kulje mukanani ja muistojen ikuistamisen kannalta se on kurja juttu välillä. Silloin tällöin se on kuitenkin mukana ollut, joko minun tai sitten jonkun seuralaiseni kuljettamana ja käyttämänä.
Tässä kuvia muutamista hetkistäni Vessin kanssa, jotka ovat jääneet mieleeni muutenkin kuin pelkän kuvaan ikuistamisen vuoksi :)

TAMMIKUU

Tico ja Vessi, vielä vanhalla tallilla, syntymäpäivänäni

Toinen päivä uudella tallilla

Tammikuun lopulla Vessi muutti Sipoosta Vihtiin uudelle tallille. Ennakoin jo tuolloin leikkaustani ja siitä seuraavaa sairaslomaa, joskin tietämättä että todellisuudessa leikkaus koittaa vasta marraskuussa. Ensimmäisellä tallillamme oli tallivuoroperiaate ja aavistelin jo etukäteen, etten olisi toipilaana suoriutunut viikkoihin omista velvollisuuksistani. Näinpä vaihdoimme maisemaa.

HELMIKUU

Äiti tapasi Vessin ekaa kertaa ja otti kuvia.

Viime talvena oli kylmääkin! Emilian ikuistamana

Kerrottakoon, että äitini pelkää hevosia ihan kohtalaisesti. Lapsuuden hevostelulleni isoin este taisikin nimenomaan olla äitini, joka ei lämpene näille isoille kavioeläimille sitten niin laisinkaan. Helmikuisella visiitilläkin äiti katseli touhujani Vessin kanssa suurinpiirtein tunnin välillä kuvia räpsien ja uskalsi sitten viimein kysyä "Saaks siihen koskea?" Oikeastaan aika hellyyttävää :)

MAALISKUU

Vähän urheilua

Print screen muuan tärkeästä tapahtumasta

Kuva aamulta, jota edeltävänä päivänä äsken mainittu päivitys osui silmiini.

Maaliskuussa olikin sitten monenlaista tapahtumaa! Kokeiltiin, millaista olisi juoksutella pollea vyön kera. Kivastihan se jolkotteli. Tässä kuussa toteutui myöskin elinikäinen haaveeni omasta hevosesta, kun Vessi siirtyi ylläpidosta omistukseeni.

HUHTIKUU

Kevät tulossa ja Vessiä häikäsee!

Kuva E-L Kuru

Laamakameli ja uusi sadeloimi :)




TOUKOKUU

Mamman pikku puutarha-apuri <3 5/2011

Tätäkin hommaa kokeiltiin kertaalleen tänä vuonna. Tytöt tykkää!

Kunnon hepo vetää omat paskansa pois tarhasta! :)
Vessi pakitti kottareiden eteen, kun lappasin paskaa. Mainio otus!

Vessillä oli jonkin verran puhkurioireita ja se saikin lääkehoitoa niihin. Keväinen kentän pöllyäminen yms eivät tuntuneet tekevän kovin hyvää. Odotin innolla laidunkautta ja toivoin sen tuovan vaivoihin helpotuksen. Niin se sitten onneksi toikin :)

KESÄKUU

Voi sitä onnea, pollet juuri laitumelle päässeinä!

Aina välillä pääsin selkäänkin asti :)

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pollet muuttivat laitumelle. Pläntti oli vuokrattu eräältä läheiseltä tilalta ja kolme meidän tallin tammaa pääsi keskenään laiduntelemaan. Matka kuljettiin ratsain, itse en tosin selkään rohjennut vaivojen vuoksi (ja koska oletin Vessin olevan todellista vauhkompi maastossa), vaan silloinen tallinpitäjämme Vessin uuteen paikkaan ratsasti mun kävellessä koirien kansa mukana.

HEINÄKUU

Kesäörkit soi Vessukan nenua!
Käytettiin hetki hackamoreakin.



Kuka haluaa raspattavaksi?
kuva T. Kaitala

Poneille pitää jutella, että ne kasvaa!
Kuva T. Kaitala

Iloinen päivä! Kuva M. Punnonen

ELOKUU

Uusi koti, kurainen hevonen!

Elokuun alkupuolella kaverini ratsasti Vessin takaisin kotitallille ja kuun lopussa muutimme jälleen. Jännitin muuttomatkaa hieman, sillä apujoukkojen sairastuttua päädyin itse ratsastamaan Vessin uuteen kotiin. Kaikki menikin paljon paremmin kuin mitä pelkäsin ja tämä reissu teki tosi hyvää mun itsetunnolle ja luottamukselleni tammaa kohtaan :)

SYYSKUU

Kuva M. Punnonen

Kops vaan!
Maisteltiin hiekkaa! :D

Osuikohan syyskuun puolelle myös Vessillä todettu sidekalvon tulehdus molemmissa silmissä. Antibioottitipoin ja boorivedellä putsaten se selättyi :)

LOKAKUU

Aurinkoinen syyspäivä & maastolenkki!
Kuva M. Punnonen


MARRASKUU

Vajaa viikko leikkauksesta, pakko oli päästä jo tallille.

Pari vk leikkelyn jälkeen maastotaluttelulla :)

Marraskuussa oli vihdoinkin kauan odotettu leikkausaika. Viikon pysyin tallilta pois, sitten oli jo pakko päästä heppaa halailemaan. Alkoi tuntua, että seinät kaatuu niskaan kotosalla! Toipuminen on sujunut ihan kivasti ja kirjoitushetkellä oon ehtinyt selkään jo kolmesti leikkauksen jälkeen. Ensi vuotta odotellessa!


Näin vuoden päättymisen kunniaksi täytyypi vielä myös kommentoida tuota lukijamäärää, joka blogillani on kasvanut jo ihan kohtalaiseksi! :) Rekisteröityneitä lukijoita on toistaiseksi 24 ja anonyymiksi ilmoittautuneita toinen mokoma. Oikeastaan mun on vaikea uskoa lukijamäärää noin suureksi, mutta turha kai se on vastaan alkaa inttämäänkään :) Toivottavasti arkitoilailumme kiinnostaa teitä lukijoita vielä ensi vuoden puolellakin! Kiitos ja anteeksi! :)